Tänään oli kaunis väri taivaalla kun suhasimme Huittisten Karhiniemen mutkissa kotia kohti. Hetken aikaa tuli lunta ja sitten taas ihan selkeää. Helmikuinen sää on vaihteleva.
Vaihtelevaa on monessa muussakin paikassa. Kaupunki kiristää kukkaron nyörejä kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista. Opistomme tuntimäärät on tarkkailun alla ja uutta jotain pitäisi ehdottaa. Opiskeljoita ei saisi kyllä unohtaa kaiken tämän uuden kustannuksella. On totta, että opetusta ja ryhmien toimintaa on todella vaikea mitata rahassa. Olemme aina vaan käyttämässä kaupungin varoja, vuokriin, opettajien palkkoihin ja opetusvälineisiin(?). Miten voisimmekaan mitata sitä hyvinvointia ja mielihyvää, aktiivisuutta, sivistystä ja yhteisöllisyyttä, joka on jokaisen opiston ns. tulos- se viivan alle tuleva summa?
En toivoisi yhdenkään vireästi toimivan ryhmän menettävän tunteja, tiloja ja opettajaa, vain siitä syystä, että säästetään. Meidän pieni kaupunkimme tarvitsee oman opiston ja hyvän tulevaisuuden.
Päivän sana oli tässä. Päivän kuva on värikkäältä värjäyskurssilta viime kaudelta.
