Positiivinen kurjuus

Tälle päivälle ei löytynyt kuvaa-

tai siis löytyi:

vuodelta 2004.

Suklaaähkyn jälkeinen olo

Luvattoman kauan taas viimeisestä kirjoittelusta. On ollut semmoinen vuodenalku, että heikompia hirvittää ja sohvavarikkoa on käytetty paljon. Vanttuita ja sukanvarsia on syntynyt ja samalla tietysti suuria ajatuksia. Alkavalla viikolla päästään taas Vesikoskitalon kutojien kanssa tosi toimiin. Sirkku suunnitteli verhoja ennen joulua ja koska en niitä äidin ikkunasta tohtinut jouluna repiä, otin vain valokuvan. Joskus aikaa sitten tein tämmöiset kuultokudokseen verrattavissa olevat pellavaverhot ja pujottelin pellavaslubilankaa rytmikkäästi reunoihin. Simppelit ja kauniit. Loimena ja kuteena rohdin 8 ½ valkaistu.

Kankaanpään taideopinnot jatkuvat tiiviisti. Tammikuun kolme ensimmäistä viikonloppua on opiskeltu Italicin aakkosia. Teräharjoituksia ja variaatioita, kyllä on valtava määrä kotitehtäviä, jos aikoo vauhdissa pysyä täytynee ulkoistaa kotihommat...Mutta kivaa on.

Tähän vuoteen kuuluu myös uusia työtehtäviä. Niistä ihan ykköstyö on tietysti "mammamaanantait". Silloin saan seurustella pikkuisen tytöntyllerön kanssa koko päivän. Olemme vasta alussa, mutta portaissa kulkeminen on ihan ykkösjuttu. Peruutellaan takapuoli edellä ja kontataan ylöspäin... näkisittepä vaan.

Opiston käsityöryhmät ovat myös alkaneet ja Virttaalla ollaan taas virkeitä. Eijan afrikkalaisten kukkien kasa oli kasvanut joululomalla komeaksi tönöksi. Näistä ommellaan vielä kaksi kaunista tuolinmattoa kevään aikana.

Pakkanen on viipynyt maisemissa jo kauan. Tammikuun ensimmäisen viikon syksyisen harmaa tunnelma on sitten kääntynyt toiseen ääripäähän. Parikymmnetä astetta joka aamu ja autostakin aukeaa enää kaksi ovea. Tämä sininen näkymä oli viime viikonlopulla Kankaanpäästä juuri ennen kouluun saapumista, siinä yhdeksän maissa.

Ja tänään on kevään ensimmäinen Keskeneräiset-ryhmän kokoontuminen Lapidushallin käsityöluokassa. Kevään tunnelmia kerrotaan puolin ja toisin ja sitten kokeillaan tätä tiskirätti/pölyliina/pöytätabletti/pikkuliinan neulomista. Mukava pikkutyö pakkaspäivään, ainaoikeaa tasona, maksimissaan 25 silmukkaa puikolla, joten onnistuu vaikka sukkapuikoilla neuloen. Mallit taitaa löytyä Martoilta, mutta omani veistelin valmiin neuleen pohjalta ja Ippa-tädin viestillä Heinolasta. Kuvan "kukkanen" on neulottu Novitan Nostalgia-langasta.

Iloista talvea ja nyt täytyy ryhdistäytyä ja kirjoitella taas useammin, aiheita kyllä löytyy.

Arki koitti ja Suomi voitti

Harmaa ja synkkä tammikuu jatkuu. Onneksi arki alkoi ja päiville tulee aikataulu, nimi ja tahti. Täytyy/saa pukeutua niin, että kehtaa ihmisissä kulkea ja reerata tukankin semmoiseen malliin, ettei koirat ja lapset kauhiasti peljästy.
Vuoden vaihteeseen osui iloisia tapahtumia jos kohta surullisiakin. Mutta arki ja työ asettaa päivälle aina semmoista "täytyytä", tekemistä, joka on pakko tehdä ja suorittaa. Silloin surussa ja murheessa rypeminenkin helpottaa.
Siispä kohti uusia seikkailuja ja värikkäitä vaiheita. niitä tulee vaikkei tilaisikaan. Asenne ratkaisee. Melkein aina. Suomen nuoret leijonat toivat iloa ja eloa monelle sohvaperunalle! Ja kohta alkaa ne isot kisat, Shotsissa! Itse olen jo hankkinut ulkoiluvarusteet mamma-maanantaita varten. Pelkkää riemua siis!
Tänään painiskelin 2½ -vuotiaan Oskarin kanssa ja ihmettelin 2½ -viikkoisen pikkupojan varpaita! Tuossa kuvassa on 21-vuotiaan kahvinjuojan kädet. Kyllä pojat ovat suloisia kaiken ikäisinä...
Suklaakalenteria on kuulemani mukaan seurattu Heinolassa saakka! Olen ihan otettu, kiitos. Seuraava tuotantokausi on jo mietinnässä, enää puuttuu aihe. Se saattaa liittyä... tekstiileihin. Ollaan kuulolla. Ja terveisiä Leilalle!