24. joulukuuta 2014

Jouluaaton luukku


Jokos teillä on käynyt? Joulupukki? Meillä kävi jo. Ja nyt alkaa se aikuisten rauhallinen joulun vietto. On siinä vissi ero, kun vertaa iltapäivään, jossa iloamme olivat jakamassa (= tuomassa) 1-, 2- ja 3 -vuotiaat pikkuserkukset vanhempineen ja kaiken kaikkiaan meitä mellasti neljässä polvessa porukkaa! Ja joulupukki oli käynyt oven takana.
Siitä on vierähtänyt parikymmnetä vuotta, kun luin omille pojille Kunnaksen Joulupukkia. Legendaksi nousi tarina Manu Meisselistä. Kunnas on laittanut Manu Meisselin (kylän nopein luistimenterän kiinnittäjä) verstaalle yhdessä Tämmirauta- Tanelin kanssa (mestari sorvaaja). Noista nimistä nousi aikoinaan ihmetys, että satuolentoja on tietysti myös Maija Mehiläinen, mutta mikä Paavo olisi! Pikkumies muisti, että onhan meillä Paavo Väyrynen! Politiikan tuntemus oli pettämätön jo 1990- luvun alussa.

Kunnaksen tarinoita oma sukupolveni luki ensin jo Intron sivuilta Nyrock city- sarjakuvassa. Remu ja Hurriganes ja muut suosikit saivat ihan uuden merkityksen Kunnaksen avulla. Ja myöhemmin Kalevala, Beatles, Kuningas Artur, Seitsemän koiraveljestä ja monet muut tarinat ovat saanet kunnasvariaationsa.

Pieni ote: 

Nauru raikuu ja temmellys jatkuu aina myöhään yöhön, kunnes tonttu toisensa perään hiljalleen väsyy ja nukahtaa. Ja useampi viikko vierähtää, ennen kuin Korvatunturilla taas herätään arkeen ja aletaan valmistella seuraavaa joulua.

Mauri Kunnas (sekä apuna Tarja Kunnas), Joulupukki- kirja joulupukin ja tonttujen puuhista Korvatunturilla. Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset, Keuruu 1981, toinen painos.

ISBN 951-1-06400-2

Tarkkaavainen katsoja voi nähdä, mitä Joulupukilla onkaan kädessään. Niinpä- sulkakynähän se siinä! Ettei vaan koulutehtävät jäisi unholaan. Tänään vielä huilia, mutta huomenissa sadan päivän kirjaa voisi taas kirjoittaa, sen sivun verran.

Hyvää Joulua kaikille joulukalenterin lukijoille. 
Oli taas kiva kirjoitella, kun lukijoita riitti! 
Kiitos.
t: Maija

23. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 23


Aatonaaton kirjaksi valikoitui Ewan Claytonin The Golden Thread- the story of writing. Opiskeluni Satakunnan ammattikorkeakoulussa jatkuvat. Tehtäviä riittää, jotta tutkinto tulisi valmiiksi. Rohkeasti kuvittelen, että jo ensi vuonna, mutta kovasti täytyisi venyä... Tällä hetkellä kirjoitamme historiallisella tyylillä sadan päivän kirjaa. Tämä tarkoittaa, että yhteensä sata sivua (1sivu/päivä) pitää kirjoittaa itse valitulla historiallisella tyylillä. Olen valinnut Rustica- tyylin. Se on kapeaa, suoraryhtistä ja vaatii kynän/terän/sulan manipulaatiota. Vaikeaa ja niinkuin nykyisin tavataan sanoa "haastellista".
Kirjottamisen lisäksi opintoihin kuuluu kirjoittamisen historiaan tutustuminen. Kirjoittamisen alkuvaiheet sijoittuvat sumerilaiseen merkkikirjoitukseen, joten aikajana on melkoinen.

"Kirjoitusjärjestelmät luotiin maanviljelyskulttuurien syntyalueilla. Kirjoituksen alkuvaiheita ja ajankohtaa ei tiedetä tarkalleen, mutta varhaisimmat syntyivät sekä Egyptissä että Sumerissa toisistaan riippumatta samoihin aikoihin, eli neljännen vuosituhannen loppupuoliskolla e.Kr. Kirjoitus ilmestyi historian näyttämölle kohtalaisen käyttökelpoisena, ja harvalla keksinnöllä on ollut niin mullistavaa vaikutusta ihmiskunnan kehitykseen kuin kirjoituksella. Ei ole ihme, että muinaiset sivistyskansat pitivätkin kirjoitusta jumalien lahjana ihmiskunnalle". Olof Eriksson- Graafisen tyylin perusteet

Clayton keskittyy kirjassaan j.Kr. aikaan ja  tekee sen perusteellisesti. Loppiaisen jälkeen meillä on ilo ja kunnia saada hänet opettajaksi Kankaanpäähän. Mutta sitä ennen on tehtävä paljon kotitehtäviä...

Pieni ote:

No medieval book, even of the poorest kind, was complete without some illumination. be it simple capital in red or more rarely a flash of gold leaf, The materials used by illuminators in the High Middle Ages ( the thirteenth to early fifteenth centuries) changed little from those used by their forebears in the great Bibles and glossed texts of precending two centuries; it was their styles and methods of work that evolved.

Ewan Clayton, The Golden Thread- the Story of Writing. Atlantic Books 2013.

ISBN 978-1-84887-362-9

Eli pikkuinen "flash" kultaa teille kaikille jo nyt. Huomenna joulukalenterissa vilahtaa viimeinen kirja. Rauhallista joulunaikaa meille kaikille.

22. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 22


Nyt alkaa tulla jo kiire ja valinnan vaikeus. Pari luukkua enää ja pitäisi valita niin monesta kirjasta! Tänään päädyin kauniiseen vanhaan kangaskantiseen punaruskeaan kirjaan. Omassa käytössä se ei ole suinkaan näin nuhjaantunut, olen ostanut sen kirppikseltä. Mutta se on niin kaunis. Se on mukavan kokoinen ja jotenkin inhimillinen. Kertoohan sen nimikin jo - Kalevala II selityksiä. Ja kauniit kruusaukset kannessa...Kalevalaa luettiin koulussa, oli pakko. Mutta mitä jäi mieleen, tuskin mitään. Historia eikä äidinkieli ollut lempiaineitani. En tosin muista mikä olisi ollut. Ehkä se piirustus. Mutta myöhemmin on ollut aikaa ja syytäkin paikkailla aikanaan vähemmälle jääneitä opintoja. Kalevalan kieli on yksi niistä ja tämä kirja avaa sen vallan mainiosti.

Pieni ote:

Yleisiä kielessämme ovat äänimukaiset tekosanat, jotka usein yhteydestänsä toisten sanain kanssa saavat parhaan selityksensä. Senlaisia esim. ovat: suihkii, piukkii, loruu, noruu, kamuaa, remuaa, nuhajaa, sohajaa, ratisee, vatisee, ärähtää, sorahtaa, sirettää, hyräytyy, viehkuroi, kääperöitsee, häiläyttää, nauskauttaa, tölläyttää, tuivertaa, haivertaa, karittelee, kahattelee, suhuttelee, siuottelee, luskuttelee, juhmuttelee, käärämöittelee j.n.e. Jonkun toisen tekosanan vieressä se osottavat tarkemmin sillä merkityn toimituksen erityistä ääntä tahi liikuntotapaa, esim. itkeä hyryttelee= itkee hiljasella äänellä, huutaa huikahuttaa= huutaa raikkaalla äänellä...

Kalevala II Selityksiä, Helsingissä, Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjapainossa 1895

Olisipa kielemme vieläkin yhtä vivahteikasta kuin tuohon aikaan. Sanaselitysten luettelossa sanalle käärämöitellä annetaan seuraavat selventävät verbit: kiekkuroida, kääperöitellä, käämäröitellä. Ettäs sen tiedätte! Siretellä taas tarkittaa samaa kuin särvellä, ryystellä. Nuhaella on sama kuin hiiviskellä, jahnustella tai nutustella.

Eli voidaan siis kaikki lopettaa käämäröintimme ja jahnustella kohti kevättä, sillä päivönenkin paistaa huomenissa jo kauemmin.




21. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 21


Tänään se alkaa. Neiti Marple saapuu kotisohvien iloksi. Ensimmäiset kirjani, joita olen itselleni ostanut, ovat Agatha Christien dekkareita. Kesälomilla kun päivän työt oli tehty, pääsi Orippäässä Raunin kirjakaupaan. Siellä oli semmoisessa pyörivässä telineessä pehmeäkantiset dekkarit. Niitä sitten käänneltiin ja pyöriteltiin ja luettiin takakansien lyhyet esittelyt. Valitsin Poirot-dekkarit miltei poikkeuksetta. Marplet olivat kirjastokamaa.
Tämän päivän dekkari on  Lomahotellin murhat, joka ilmestyi kirjana 1965 (WSOY). Alkuperäiseltä nimeltään A Caribbean Mystery.
Ensimmäinen dekkarini taisi olla Christien Vaarallinen talo, (Peril at End House, 1932). Oma painokseni on vuodelta 1973 ja juuri noilla main niitä ahkerasti luinkin. Tämäkin on Poirot- kirja ja tapahtumat sijoittuvat Cornwallin rannikolle. Murhia, perimyssotkuja, kadokissa olleita sukulaisia ja tyylikkäitä ihmisiä... Aina yhtä ennalta arvattavaa, mutta kuitenkin yllättävää.

Pieni ote:
"Kuten näet", sanoi Poirot, keskeyttäen äkkiä lukemisensa, "voi Mrs. Ricen suhteen tehdä kysymyksiä vaikka rajattomiin. Alusta loppuun saakka hän on minulle täydellinen arvoitus. Ja tämä pakottaa minun tekemään erään johtopäätöksen. Joko Mrs. Rice on syyllinen - tai hän tietää- tai ehkä sanomme paremmin: hän luulee tietävänsä - todellisen syyllisen. Mutta onko hän siinä oikeassa? Tietääkö hän tosiaankin, vai epäileekö hän jotakuta? Ja kunka on mahdollista saada hänet puhumaan tietonsa julki?"
Hän huoahti.
"No niin - jatketaanpa kysymysten sarjaa."

Agatha Christie, Vaarallinen talo. WSOY 1973, kahdeksas painos
ISBN 951-0-00096-5

Siis alkuillasta neiti Marplen seuraan. Ja tässä taas yksi käsityöläinen lisää Daltonin muorin ja Muumimamman joukkueeseen . Kutimet esiin ja nauttimaan, siskot!

http://www.agathachristie.com/christies-work/detectives/miss-marple/3

20. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 20


Tänään olen hakenut loput tontut ja enkelit yläkaapista. Asettelin jouluvaloja sisälle ja ulos. Venyttelin ruokapöydän koko pituuteen ja ihmettelin, mistä löytyy sopiva pöytäliina. Pyyhin pikkuisen pölyjä ja leivoin taatelikakun. Kävin vielä kaupassakin ja ostin vessapaperia. Ja pyykkipulveria. On aika kurjaa, jos nuo ainesosat loppuvat joulunpyhinä tai välipäivinä. Parasta oli ennakoida ja otin maxipakkaukset kumpaakin.
Kirja-asiaan; on runoilijoita ja ruonoilijoita, ja sitten on Juice. Loistava sanankääntäjä ja tunteiden tulkki. Olisiko verrattavissa Saukkiin, jonka tuotantoa myös kuulemme mitä uskomattomimmissa yhteyksissä. Sauvo Puhtila ei enää tätä joulua nähnyt ja Juicen maallinen taival päättyi jo muutama vuosi sitten. Sanat elävät ja kiitollisuudella muistamme heitä ja heidän lyriikkaansa.

Pieni ote:

Äeti ihmettelee komekymppistä naista,
joka ei osaa piirakkaa rypyttää

kun kysyn osaako se itse tehdä pizzaa, se sanoo
ettei tykkää pizzasta.

Juice Leskinen, Äeti - runoja, luonnos muistelmiksi. Bluesway/Kirjayhtymä 1994.

ISBN 951-26-3926-2

Juicen äiti-runot jaksaa ihmetyttää. Ne ovat aitoja kohtaamisia, yllättäviä väittelyitä ja herkkiä kannanottoja rakkaalle ihmiselle. Rajusti ja niin kauniisti kirjoitettuja.

Nyt kun tontut ovat jo paikoillaan ja tuikut sytytetty, voisi rentouttavaan iltaan sopia seuraava laulu:



19. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 19


Tämä kaunis kirja pitää sisällään  Maalaiskuntien liiton äänenkannattajan Maalaiskunta - lehden/julkaisun vuoden 1934 kaikki numerot. Niitä on ilmestynyt 22 kpl vuodessa eli suurin piiretein kaksi kertaa kuukaudessa. Julkaisusta ilmeni tuon ajan tärkeimmät kunnalliset uutiset, asiat ja mm. työpaikat. Lisäksi loppuun oli laitettu vielä muutama ilmoitus eli mainos. Mainostajia olivat esimerkiksi Osuuskassa ("on maamiesten oikea rahalaitos, heidän oikea talletuspankkinsa"), "edistysmieleiset Osuuskaupat", Thomén Metsätoimisto ja Osakeyhtiö Valistus. Yksi huikeimmista mainoksista oli Oy Citex Öljyntuonti Ab:n mainos:

Pieni ote:

"Sormesta suuhun, suusta hautaan" sanoi entinenkin opettaja, kun kuolema koulussa vieraili. Eipähän enää sellaista tapahdu, sillä jos eivät "pasiliskot" muuten kuole, - niin CITEX LATTIAÖLJY ne ainakin tappaa.
CITIES SERVICE OILS. Oy Citex öljyntuonti Ab. Helsinki, Mikonk. 13. A. Puhel.:23616, 23617, 24782 ja 29551

Semmoisia ilmoituksia silloin. Nyt on toisin. Toisaalta jotain on samaakin:

" Sonkajärven kunnan kunnantoimistoon otetaan harjoittelija-apulainen. Kunnalta seuraa vapaa asunto, valo ja lämpö sekä vähäsen palkaa sopimuksen mukaan. Mahdolliset hakemukset todistusjäljennöksineen lähetettävä viikon kuluessa. Kunnallislautakunta.

Näitä on mukava joskus selata, Voipi ihmetellä Suomen kansan historiaa kunnallisella tasolla. Jos nyt on ihmeteltävää tämänkin päivän kunnallisessa toiminnassa...


18. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 18


Voi ei. Meninkö jo luukuissa ja päivissä sekaisin? Joko nyt on 18. päivä? Eikö kaksi 16. päivää voisi olla ensin ja sitten kaksi 17.päivää ja ehkä ... Äh. Anteeksi hämäännys. Sitä kun harvoin käy pikkareissa, ei loppuillasta selviydy enää oikeinkirjoittaen.
Siispä hyppäämme suoraan tähän iltaan ja uuteen kirjaan. Valitsin loimaalaisen kaskukirjan Paljo piretyt tähän päivään sen hilpeän tunnelman vuoksi. Olen monesti lukenut kirjasta pikkukaskuja ja naurahtanut ääneen. Loimaan kieli on omalaisensa ja Raija Kouri on koonnut hauskan kokoelman jäyhää varsinais-suomalaista huumoria. 

Pieni ote:

Kurpam Matti ajo hevosella joesta talloov vettä, ja joku tuli vastaaj ja kysy et "ajetaanks teillä kaikki vesi joesta?" " Ei, sev verrav vaan, ko tarvitaan", sano Matti.

Paljo piretyt- Loimaalaiskaskuja. Koonnut Raija Kouri, kuvittanut Raimo Huittinen. Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino 1984

ISBN 951-9063-76-5

Voi kun muistaisi jouluna, että syö "sev verrav vaan, ko tarvitaan", eikä yhtään enempää! 



17. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luuku 16 (pitäisi tietysti olla luukku 17!!!!, korjaus tehty 18.12.14. klo 21.38)




Tulin juuri pikkareista. Se oli ihan asiallinen opettajien pikkujoulu Jokioisilla. Tavattoman hauskan porukan kanssa viitsii itse valmistaa tortillatarjoilusta osansa (= sipulin silppuaminen) varsinkin kun se oli pakollista ja ryhmäyttävää( jossain määrin myös hämmästyttävää :-))
Asiallisen tästä illasta teki se, että Karita halusi lausua runon. Runon valintaan vaikuttivat monet seikat, tärkeimpänä oli kuitenkin se, että runo löytyi mukana olevasta kirjasta ja oli luettavissa ilman silmälaseja!
Kirja on Kantele ja löytyy siis ainakin Karitan kirjahyllystä. Illan teemaa mukaillen olen valinnut otteen. 

Pieni ote:

Arvon mekin ansaitsemme
Suomenmaassa suuressa.
Ehk´ei riista riemuksemme
saavu miesten maatessa
laiho kasvaa kyntäjälle,
arvo työnsä täyttäjälle.

Opin teilla oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
täällä tehdään uusia;
vailistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.

Jaakko Juteini  (1781- 1855)

Kantele Koulun runokirja- valikoima suomalista runoutta. Uusi laitos Werner Söderströmi Osakeyhtiö, Porvoo

Jos eilen vironkieli tuotti vaikeuksia, ei tämänkään runo enää ihan aukene vuonna 2014. Mutta arvon mekin ansaitsemme, joskus jopa palkkamme! Sitä paitsi kieli muutuu koko ajan. Tänäänkin opin, että pikkarit on pikkujoulut ja alkkarit on alkusolmut! Että semmoista valistusta tällä kertaa.

PS. Kiitos Sarille ja Tiinalle 




16. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku no 16


Anne Dixon on kirjoittanut hienon nelivartisiin sidoksiin keskittyneen teoksen: Handweaver´s Pattern Directory (2007). Mainio oppikirja ja selkeät kuvat auttavat kutojaa mm. värinvaikutuksen saloissa. Poljentaa muuttamalla kuviot kankaan pinnalla vaihtelevat ja lopputuloksena on mielenkiintoisia yhdistelmiä, joita aina ei tule mieleen kokeillakaan! Uuden etsijää tämä kirja rohkaisee ja tuttuun turvautujaa se helpottaa jo tehdyillä valinnoilla.
Oman kirjani ostin joskus vuosia sitten Tallinnasta ja tietysti vironkielisenä! No, ne kuvathan ovat tärkeimpiä.

Pieni ote:

Süstikud
Süstiku valik sõõkogemusest, kuid alati on hea katsetada erinevat tüüpi süstikuid. 
Piirits: neid on erineva kuju ja mõõtmetega; kasutatakse jämeda lõnga puhul, mida ei saa poolida. Süstik: on selliseid, mille sisse käib kaks pooli, ja selliseid, millel on pool rohkem keskosas või ühes otsas. Laia kangast on mõnusam kududa rullidega süstikuga.

Anne Dixon, Kangakuduja käsiraamat. Sinisukk 2009. 

ISBN: 978-9949-14-581-2

Kuvien perusteella ymmärsin, että tekstissä käsitellään sukkuloita ja niiden käyttöä. Mukavan soljuvaa on tuo kieli, mutta juuri kun luulee ymmärtävänsä - hups! ja taas ollaan ihan kuutamolla.




15. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 15


Jo ensimmäisen päivän luukussa taisin kertoa, että olen aikas huono lukija, hidas ja tahdoton. Katselen kyllä mielelläni kuvia ja kuvatekstit jaksan yleensä lukea. Kuvilla on suuri merkitys arkipäivässäni muutenkin. Työssä saa katsella kuvia, kankaita, sommitteluja ja järjestellä niitä eri tavoin. Sanat joskus katovat (harvemmin...), mutta kuvat jäävät mieleen helposti.
Aasinsiltana päivän teokseen: Kuka leikkii langalla? Pikku Myyn KATSELUKIRJA!!! Semmoinen oli ihan pakko hankkia kun olen jo yli kaksi vuotta saanut olla mammana. Helppolukuinen ja juoneltaan sopivan dramaattinen. Myy aloittaa punaisen lankakerän kerimisen, Kissanpentu, Samu, Hemuli, Tiuhti ja Viuhti, Niiskuneiti sekä Surku ja Nuukamuikkunen joutuvat selittämään matkan varrella lukijalle langan matkaa. Muumipappa eikä Muumikaan pysty löytämään langanpäätä, mutta onneksi apuun tulee Poliisimestari, joka selvittää johtolangan avulla koko sopan.

Pieni ote:

Lanka vain menee sotkuun, solmuun ja silmukoille.

Riina ja Sami Kaarla,  Kuka leikkii langalla?. Tammi 2011.

ISBN 078-951-31-6449-2

Tämänkertainen tekstinäyte on lyhyt, mutta kertoo kyllä melkein kaiken sen, miten lanka voi käyttäytyä neulojan tai virkkaajan käsissä - siis huonona päivänä. En muuten ihan ole pysynyt kartalla siinä asiassa, miten Tove Janssonin Muumit seikkailevat milloin missäkin. Mutta copyright Moomin Characters jatkaa iloista voittokulkuaan aina vaan...

14. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 14


Tänään oli pakkaspäivä. Liukasta ja vähän talvistakin. Ruohikko on peittynyt osaksi jo lumesta, mutta hohtavia hankia tai lumikinoksia voi vain haikailla. Mutta ennen vanhaan oli toisin. Marraskuu oli jo talvea ja sitä piisasi maaliskuulle asti. Joulusiivoukset tehtiin pakkasella ja seiniltä otettiin ryijyt ja vietiin pakkaseen raikastumaan. Hankipesukin oli joskus kauan sitten mahdollista näilläkin leveysasteilla. Vaan toisin on nyt. Jos ei ole hankea, niin ainakin pakkanen kannattaa käyttää hyväksi kodin siivousurakassa. Vuodevaatteet, tyynyt, peitteet, shaalit, raanut ja ryijyt raikastuvat pakkaspäivänä ilman suurempia tamppaamisia.
Kuvassa on aukeama U.T. Sireliuksen Suomen ryijyt-kirjasta. Olen ostanut sen ihan itse ja se lienee näköispainos vuoden 1924 kirjasta. Kiitossanoissaan U.T. Sirelius kertoo, että "---maan hallitus 1923 myönsi kirjan painatusavustukseksi 75,000 Smk. ja sittemmin väritaulujen tullauksesta aiheutuvien menojen peittämiseksi 25,00 Smk."
Tämä nyt on vaan semmoinen kirja, joka pitää kutojalla olla. Liekö enää saatavillakaan, mutta tarttukaa tilaisuuteen jos löydätte! Sisältää 93 väritaulua ja 334 tekstikuvaa!

Pieni ote:

Tavallisissa poljentakankaissa on koristeiden teknillisenä pohjana eriväristen loimi- ja kudelankain risteily, toisin sanoen loimilankain niisitys ja se sääntöperäinen poljenta, mikä määrää kudelankain sijoituksen. Olkoonpa, että nämä tarjoavat suurtakin vaihtelua, aina kuitenkin muodostuu kuositus tässä tapauksessa rytmilliseksi: määrättyjen välimatkojen päästä toistuvat samat kuviot tai kuvat. Toisin on ryijyjen.

U.T.Sirelius, Suomen ryijyt, tekstiilihistoriallinen tutkimus. Kansallistuote Oy. Erka-kirjat Helsinki.
Vammlan Kirjapaino Oy 1988.
ISBN 952-90013-9-8

Voi miten kaunista tuo kieli onkaan, teknillinen, sääntöperäinen, kuositus, rytmillinen. Näillä sanoilla ihan tavalliset asiat kuulostavat melkein runolta!
Pakkaskelit jatkukoot!

13. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 13


Tänään aavistelen jo joulun tuntua huushollissani. Hain ensimmäiset kyntteliköt yläkaapista ja etsin mikrokuituliinoja (kadoksissa, kun ei usein tarvita/käytetä). Keitin makkarasoppaa  ja yritin olla oikein kunnollinen kotiäiti. Yksin sain olla ja touhuta. Vaihdoin verhot, saavat siinä olla ainakin pääsiäiseen asti ja mietiskelin jouluruokia. Ja siitä se sitten selvisi. Tämän päivän kirja on vanha kunnon Keittotaito. Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon toimittama kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1932 ja saavutti niin suuren suosion, että siitä julkaistiin vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana 23 painosta. Vuonna 1962 24. painos uusittiin täydellisesti, tämän toimittivat Elli Lehtinen ja Salme Tetri. Oma kirjani on vuodelta 1983 ja se on 37. painos. Mutta jo 31. painokseen uusittiin kokonaan teoksen värikuvat! Kustantaja mainitsee alkusanoissaan myös, että kun Kaarina Visakanto suunnitteli uuden typografien asun, hän huomioi mm. sen, etteivät ruokaohjeet jatkuneet lehden kääntöpuolelle. Tämä on tietysti kirjan käyttäjää suuresti helpottava seikka.

Pieni ote:

Lucian piparkakut

425 g siirappia
425g voita tai margariinia
425 g sokeria
3 munaa
1 rkl neilikkaa
1 rkl hienonn. pomeranssinkuorta
1 rkl soodaa
1½ kg karkeita vehnäjauhoja
Siirappia ja sokeria lämmitetään vähän ja hierotaan vaahdoksi. Siihen lisätään vaahdotettu voi ja vatkatut munat, mausteet sekä vehnäjauhot. Taikinan annetaan seisoa seuraavaan päivään, jolloin se kaulitaan ohueksi levyksi. Muotilla otetaan kakkuja, jotka paistetaan kauniin ruskeiksi.

Keittotaito, WSOY. 1983 37. painos. ISBN 951-0-10211-3

Hyvää ja rauhallista Lucian -päivää.

12. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 12


No nyt on löytynyt oikein kirjojen kirja. Kiitos kuuluu Ritvalle! Kirjat pitää laittaa kiertoon, ja tarvitsijoita löytyy aina. Tätä julkaisua en ole koskaan ennen nähnyt, mutta sain sen nyt omakseni enkä aio hevillä siitä luopua, Kalevalaisten naisten liiton vuosikirja 1973 Vakkanen 2 on mainio teos ihan ensinäkemältä. Joulun aikaan toivottavasti ehdin ottaa sen vielä parempaan tarkasteluun. Mutta nyt jo Elsa Vuorjoen kirjoittama osuus "Saatavillani sanaset"saa omankin runosuonen pian kumpuamaan. Miettikäätte nykyajan mediaihmiset vaikkapa tätä:

Pieni ote:

Joskus tarvitsemme erilaisiin näyttelyihin ohjelmalehtiseen tai mainokseen moton:
---Oi emo elättäjäni, tee minua tikkariksi, ompelijaksi opeta, kutojaksi, kankuriksi. Olo on tiivi tikkarilla, hyvä onni ompeljalla, kutojalla kuuluisalla, paha karjan paimenella.

Kalevalaisten naisten liitto r.y., Vakkanen 2. Vammalan kirjapaino 1973

ISBN: 951-95056-1-X

Vallan hauskoja sanontoja kirja täynnä! Näin joulun kolkutellessa ovella ja laiskuuden ottaessa valtaa, laitan vielä yhden lauseen viikonlopun kunniaksi:

Ain´ on aikaa vireällä, kiire laiskalla kotona, 
jos ei muutoin niin makuulle!

Hyvää viikonloppua!

11. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 11


Suuri tasku-tonttukirja on jo hieman kärsinyt vuosien varrella. Olen ostanut tämän joskus kauan sitten itselleni ja sittemmin lukenut sitä kymmeniä kertoja pojille ja nyt pikku-Miljallekin. Tämä tietokirja kertoo kaiken tontuista, eikä pelkästään joulun aikaan liikkuvista tontuista. Teoksessa kerrotaan tonttulajit ja esitellään niiden erityispiirteet. Lajit ovat: metsätonttu, särkkätonttu, puutarhatonttu, tallitonttu, kotitonttu, Siperian tonttu ja vielä Suomessa esiintyvät lajit: sauna- ja riihitonttu. Tonttutietous on koottu yksiin kansiin!

Pieni ote:

Lihaksisto: Koska (suuremmasta pienempään siirryttäessä) kappaleen tilavuus pienenee sen kuutiojuurta vastaavaksi silloin kun sen pinta-ala pienenee vain neliöjuurta vastaavaksi, pystyy lihavakin tonttu liikkumaan paljon keveämmin kuin ihminen (sama kun vertaisi norsua ja kirppua). Siksi tontut pystyvät juoksemaan paljon nopeammin ja hyppäämään suhteellisesti korkeammalle kuin ihmiset ja ovat heitä seitsemän kertaa vahvempia.

ISBN: 951-0-16457-7
Wil Huygen, Suuri Tonttu taskukirja, Otava. 1990 Hollanninkielinen alkuteos Leven en Werken van de Kabouter, 1976

Norsun ja kirpun vertaus on kuvaava. Olkaamme siis varuillamme, ikkunan takaa voi kurkkia pikkuinen, mutta voimaa uhkuva Joulutonttu!

10. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 10


No nyt palataan ajassa muutama vuosikymmen taaksepäin, Siellä kuuluisassa Oripään-Pöytyän kunnallisessa keskikoulussa luettiin paljon. Lähinnä joukko-oppia, kuikka-linnun pesimäkäyttäytymistä ja sarjakuva-albumeja. Jotkut pystyivät jopa osatamaan niitä ihan omakseen ja sitten niitä lainailtiin ja luettiin sitä mukaa, kuin niitä kirjakauppaan ilmestyi. Lucky Luke ja Asterix olivat tärkeimmät sankarit teini-ikäisille läksyjä vieroksuville tytöille ja pojille.
Omat pojat eivät enää yhtä paljon näistä sankareista innostuneet, kuin äitinsä aikanaan. Mutta muutama albumi löytyy poikien jäljiltä vieläkin. Ja poikalasten äitinä samaistun mieluusti Daltonin muoriin. Sitä paitsi kuten kuvasta näkyy, meillä on myös yhteisiä harrastuksia- puikot heiluvat molempien käsissä! William, Jack, Joe ja Averell olivat antisankareita, mutta äitimuori sai heidät aina järjestykseen - ja Lucky Luke vankilaan.

Pieni ote:

- ÄITI! OLE HILJAA!
-Joe Dalton! Korotatkos sinä ääntäsi äitisi edessä! ... Sweetie (kissa) karkasi minulta kun minut    pistettiin lukon taa. Minä en lähde ilman sitä! SWEEEEEEEETIE!!
- MITÄ JÄRKEÄ ON SITOA SHERIFFIÄ JOS SINÄ SITTEN KILJUT?!
- Kuka siellä! Antakaa kunniallisten ihmisten nukkua!!
- Hyvä, hyvä! Katso nyt mitä saat aikaan keskellä katua! Mitä ihmiset mahtavat meistä ajatella! Sinä häpäiset koko perheen!!

ISBN: 951-1-00853-6
Morris& Goscinny, Lucky Luke- Daltonin muori. Otava 2001, kuudes painos.

Kissoihin liitttyy kirjassa toinenkin hauska pikku juttu. Lucky käy vierailulla sheriffin kotona ja tapaa rouvasheriffin, jolla on sylissään kissa. Rantanplan on jo jonkin aikaa ollut flegmaattinen ja Luckyn on tarvinnut kantaa sitä sylissään. Mutta nyt, nähdessään kissan, sen vaistot heräävät:
"- Katsotaanpas...toisaalta käsky... toisaalta peritty vihani tuota vastenmielistä elukkaa kohtaan---PERINTEIDEN PUOLESTA."( ja silloin Rantanplan hyökkää kohti kissaa, kaataen kaiken eteen sattuvan)

Perinteiden puolesta, valmistautukaamme juhla-aikaan kukin omalla tyylillään.

9. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku no 9



Nyt taitaa mennä ylitöiksi. Kalenterin luukut aukeavat aina vaan myöhemmin. Mutta lyhyestä virsi kaunis, vaikkei tänään virsikirjaa käsitelläkään. Kirjahyllyssäni on muutama kirjojen tekemistä käsittelevää kirjaa. Tässä yksi kaikkein hauskimmista. Kuvitus on sekalainen ja kiehtova tyyli valokuvia, piirroksia ja erilaisia fontteja...joku voisi sanoa "vintakeksi", mutta itsekin olen ihan vintake, eli vanha ja tyylikäs....

Pieni ote:

Accordion books look easy. There is no real mystery, they make intuitive sense. But they are trickier to make than to understand. It´s not a forgiving form. It demands precision- small discrepancies in folding multiply as you go.
Esther K. Smith, How to make books. Potter Craft 2007
ISBN: 978-0-307-35336-8

Niinhän se on. Näyttää helpolta ja yksinkertaiselta, mutta ei anna yhtään anteeksi, jos vähänkin yrität luistaa. Haitarikirjat ovat juuri semmoisia. Olen yrittänyt. Sekä tehdä täsmällisesti että luistellen. Lopputulos on ollut aina melko epämääräinen. Mutta vielä joskus....

8. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 8


Niin tykkään Eino Leinosta! Leinon kootut teokset I ja II ovat aina saatavilla, kun lainatekstejä tarvitaan. Sieltä löytyvät Yksin hiihtäjä, Inka-muori, Virta venhettä vie, Lapin kesä, Nocture ja kymmenet muut enemmän tai vähemmän tutut runot. Muistelen, että nämä kirjat ovat löytyneet kirppikseltä tai huutokaupasta. Jotenkin niiden muoto ja yksinkertaisuus, nuhruisuus ja iättömyys vetoaa aina uudestaan. Kun kirja on riittävän vanha ja nuhruinen, se alkaa olla persoona ja hyvä kaveri. Vähän niinkuin Pyysalon sidosoppikin.
Leinon kavereita oli Jean Sibelius, jonka nimikkopäivää vietettiin tänään. Ja suomalaisen musiikin päivää. Oikein kulttuuripäivää siis.

Pieni ote:
Kyltyyri

"Kyltyyri, kyltyyri, kyltyyri!"
Tuo huuto on Suomessa syyri,
Mut mikä se on se kyltyyri?
Kas, siinäpä pulma jyyri.

Se on yhdelle ooppera-kyyri,
taas toiselle Tukholma-tyyri,
Duncan, Forssellin figyyri
tai Pariisin polityyri.

Tuhatkarvainen on kyltyyri -
se on Kiinassa Kiinan myyri -
mut Suomessa Suomen kyltyyri
tuon kaiken on karrikatyyri.

Eino Leino, Eino Leinon kootut teokset II. Otava 1931

Olisipa ollut hauska olla kärpäsenä katossa, kun Jean, Eino ja muut kaverukset viettivät pikkujoulujaan Helsingin tai Pariisin yössä. Kylttyyritapahtuma vailla vertaa.

7. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku no 7


Ollaan päästy jo seitsemänteen joulukuuta. Alkuihmetyksestä voidaan jo siirtyä toteuttavaan vaiheeseen. Tai sitten viipyä vielä viikko suunnitteluvaiheessa. Pientä askartelua ja sisustamista ehtii hyvin tehdä, jos ottaa sopivan kokoisen urakan. Pitääkö sitä aina vaihtaa jouluverhot, ommella uudet tyynynpääliset tai virkata kuusenalusmatto juuttilangasta? No ei. Tanskalaiset Klematis-sarjan kirjat ovat ihanan houkuttelevia. Anne-Pia Godske Rasmussenin kirjassa Følg tråden on paljon mukavia jouluunkin sopivia projekteja. Esimerkiksi taitellut tähdet kankaasta ja taiteltu rasia vaikkapa tapetista tai jostain muusta nätistä paperista. Tanskan kieli on kaunis ja merkillinen. Tuntuu kuin siinä yhdistyisi ruotsi ja saksa ja sitten jotkut merkillisen muotoiset kirjainyhdistelmät, kuten esim.æ. Voisiskohan sen lausua vaikka loimaalaisittain ”äööoo”. 

Pieni ote:
Denne stjerne er forenklet udgave af den folded papirstjerne, som mange kender. Selv har jeg I sin tid foldet rigtig mange til skolens juletræ, der var pyntet med hvide stjerner og papirengle.
ISBN: 87-7905-940-6
Anne-Pia Godske Rasmussen, Følg tråden- sy, quilt & appliker. Klematis 2005, 2. oplag


Tätä kirjaa käytettiin paljon Hirvikosken tilkkuryhmässä ja monilla tilkkuajilla on ihku-ihania enkelikasseja, pannunmyssyjä, kangaskoreja ym. joihin ohjeet ovat löytyneet kirjasta. Opiskelimme tilkkuilua myös viroksi, japaniksi, saksaksi ja ruotsiksi. Kaikissa kirjoissa oli hyvin selkeät työpiirrokset.

6. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku no 6


Marcus Collinin pastellityö

Itsenäisyyspäivänä vietän juhlaa, arkisesti ja yksityisesti. Käynti Oripään hautausmaalla alkaa jo sujua ilman kyyneliä. Mutta jokaisesta päivästä yritän muistaa olla kiitollinen.

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell´ on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.

 Siell´ on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
Kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell´ on lapsen lysti olla, 
Illan tullen tuuditella
Helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
Kultalehdoss´ kellahdella, 
Kuullella kehrääjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma.

ISBN: 951-1-13107-9
Aleksis Kivi, Seitsemän Veljestä. Otavan painolaitokset 1993. Näköispainos vuonna 1948 painetusta laitoksesta

Äidinkielen opettajani Jukka Korvenpää on taas kirjoittanut kirjan. Yllä oleva runo kaikui usein myös Oripään-Pöytyän kunnallisen yhteiskoulun luokassa. Ja Loimaan lukion äidinkielen opettajani Pentti Palo laittoi minut lukemaan Seitsemän veljeksen Simeonin vuorosanat.... Voi näitä muisteloita! 

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

5. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku no 5

 

Täysikuu. Uneton yö. Pientä sekoilua ja asioiden unohtelua pitkin päivää. Anteeksipyyntöjä, selityksiä ja remakkaa naurua. Onneksi on tulossa rauhallinen viikonloppu. Lauantaina läksyjen tekemistä ja ajatusten keräilyä. Muistelua ja menneissä ajoissa haahuilua. Mutta tänään glögimukillinen ja rauhallinen saunailta. Aamut voisivat olla parempia hyvin nukutun yön jälkeen...

Valitsin Tone Finnangerin tuotannosta kirjan Satumainen talvi. Tonen ommellut hahmot, pienet sisustustuotteet ja kauniit kuvat houkuttavat ompelukoneen ääreen. Siinä sitten penkomaan tilkkukasoja ja loihitimaan enkeleitä, lumiukkoja, hiirulaisia, pingviinejä ja vaikka mitä! Miten taas saisikaan siirrettyä kaikki pakko-asiat pois päiväjärjestyksestä ja ommella vaan? Ja vastaus on: järjestelykysymys. 

Pieni ote:
Pue yöpuku nuken päälle ja ompele napit kiinni. Kiinnitä hiukset sivun 7 ohjeen mukaan. Kiinnitä siivet ja ompele kranssi enkelin päähän muutamalla pistolla kummaltakin sivulta.

ISBN: 978-951-20-7564-5
Tone Finnanger, Satumainen talvi. Gummerus 2007

Pukekaamme yöpuku päälle ja kiinnittäkäämme siivet. Kranssin voi jättää roikkumaan ulko-oveen.

4. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku no 4




Tässä on mielestäni kaunein kirja ikinä, jonka olen ostanut. Kirjan nimi on Tintentanz, Die Ausdruckskraft der eigenen Handschrift entdecken. Koska matkustelen paljon Euroopassa ja muualla maailmassa (= lue: en tykkää reissaamisesta ja Virttaalla jo iskee koti-ikävä!), löydän myös upeita teoksia reissuilta. Tämä kirja löytyi Lontoosta kalligafiapäiviltä pari vuotta sitten ja vaikken yhtään saksaa enää osaakaan, voisin viihtyä teoksen seurassa useita päiviä.
Kirjassa on kuvia, kirjaimia, jotka muodostavat kuvia ja pintoja, jotka muodostuvat kirjaimista. Yksinkertaisin välinein ja niukan väriskaalan avulla onnistunut yhdistelmä jaksaa kiehtoa aina uudelleen. Tämä kirja toimii ideoinnin lähteenä, unelmien kantajana ja tavoitteiden asettajana.

Pieni ote:
Diese Kalligrafieauffassung befreit aus den traditionell üblichen Schwüngen der "Kunst des schönen Schreibens" und neugierig forscht sie an der Grenze der Lesbarkeit, um den Sinn eines Textes in einer passenden Schriftsprache zu inszenieren.

ISBN 978-3-87439-835-0
Hans-Jürgen Willuhn & Paulinen Altmann, Verlag Hermann Schmidt Mainz 2012

Kirja on painettu Saksassa mattapintaiselle 130 g/m2 paperille ja kirjaa on ollut tekemässä myös suomalainen Jarno Lukkarila (Typolar).


3. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku no 3


No tässäpä meille yllätys, meille kaikille siis. Tämä kirja ei kuulu lukemistooni eikä kirjahyllyyni. Sen sijaan tämä ruusunpunainen unelma ojennettiin tänään minulle ja "käskettiin" lukemaan. Kirja täyttää kyllä kriteerit sen puolesta, että tämä yksilö on pehmeäkantinen ja melko ohut. Sivuja luettavaksi vain 277... Voisin ehkä pystyä tuon selvittämiseen, kun laina-aikaakaan ei ole rajoitettu. Ehkä joulun pyhinä? 
Virgina Woolfit on lukematta, joten yleissivistyksen vuoksi voisi olla tärkeää...hmm. Ja sitä paitsi kirja on lainassa laajasti lukeneelta ystävältäni (NAH), joten ehkä yritän ainakin. Pehmeäkantiset ja ohuet kirjat sopivat kyllä mielestäni enemmänkin kesään ja mökkeilyyn Savossa. Varsinais-suomalaiseen joulukuuhun en kyllä sovittaisi mitään näin vaaleanpunaista, mutta pitääkö sitä kirja-arvosteluja tai -arviointeja tehdä kirjan kansien perusteella? Ei kai ole suotavaa, mutta nyt se on tehtävä.
Sinänsä hauska yhteensattuma, että juuri nyt -kirjajoulukalenterin aikana- joku ehdottaa minulle yleensäkin kirjan lukemista. Sehän helpotti kirjavalintaani suuresti. Ja koska en ole lukenut vielä pätkääkään kirjaklassikosta, voin valita otteen ihan lonkalta...

Pieni tekstinäyte:

Mitä hänellä oli tilkkulaatikossaan? Hänellä oli nauhoja, helmiä, töyhtöjä, tekokukkia. Hän käänsi laatikon ylösalaisin pöydälle. Septimus alkoi sovitella outoja värejä yhteen - sillä vaikka hän ei ollut lainkaan kätevä, ei edes pystynyt tekemään kunnon pakettia, hänellä oli ihmeen hyvä maku, ja hän oli usein oikeassa, joskus aivan mahdoton, tietenkin, mutta toisinaan taas ihmeteltävän oikeassa.

ISBN 978-951-1-25938-1
Mrs. Dalloway, Virginia Woolf, Otavan kirjapaino 2011 (4. painos)

Aikas hauska tekstinäyte tekstiili-ihmisen valinnaksi, eikös? Taidan vaihtaa iltasudokut Clarissa Dallowayn yhden päivän tarinaan.

PS. kamera taas eri paikassa kuin kuvaaja, joten kirjankansi on nyt skannattu.

2. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku no 2


Tänään sain iloisen yllätyksen. Ystäväni A ja hänen sisarensa M-L antoivat nappikokoelmansa käyttööni! Huikaiseva määrä ihania vanhoja nappeja ainakin kaksi litraa! Koskas muuten olette ostaneet tai ylipäätään mitanneet nappien määrää litroissa?
Näistä ilostuneena etsin Vanhan Elmiiran lasivitriinistä yhtä teittyä kirjaa... Ja se löytyi. Snazzy Jars- Glorious Gift Ideas by Marie Browning. Tämä kirja on ollut jossain ihme laatikossa, jonka olen halvalla ostanut. Tuskin tämmöistä kirjaa kukaan varsinaisesti tarvitsee, mutta "loistavia ja upeita" lahjaideoita ei ole koskaan liikaa.
Kirja pureutuu lasipurkkien ihmeelliseen maailmaan. Purkeista voi tehdä vaikka neulatyynyn, kukkamaljakon tai kynttilälyhdyn! Vain ameriikassa tämäkin aihe tarvitsee julkaista kirjana. No, kaikki kunnia Marielle ja mukavahan sitä on selailla. Loppujen lopuksi mitään ei saa heittää pois- ei nappeja, purkkeja eikä kirjoja. Jonain päivänä kaikille tarkoitus.

Pieni ote:

Decorated jars can adorn any room in the house to organize and store bits and pieces. You can fill them with layered food mixes or use them to hold treats like cookies and crakers or as canisters for kitchen storage.


ISBN-13: 978-1-4027-3158-7
 Snazzy Jars, Sterling Publishing  Co., Inc Marie Browning, 2006

1. joulukuuta 2014

Joulukalenterin luukku no 1


Tämän vuoden joulukalenterin teemana on kirjat. Ei suinkaan sen vuoksi, että olisin innokas lukija. Päinvastoin! Sinuhe ja Exodus ovat jääneet alkumetreille ja Päätaloa en ole edes yrittänyt taltuttaa. Kerran yritin tavoitteellisesti tukeutua Kaari Utrion tuotantoon, mutta aika pian alkoi ahdistamaan... Kirjan pitää olla kevyttä, sisältä ja ulkoa. Mieluusti pehmeäkantinen dekkari. Ja niissäkin tyydyn vain ja ainoastaan Agatha Christien kirjoittamiin teoksiin. Niitä luen aina uudestaan ja uudestaan. Tyhmää ja tylsää, mutta viihdyttävää.

Mutta sitten onkin se toinen laji kirjoja. Alan ammattikirjallisuus, joista tähän olen poiminut rakkaan sidosoppini vuodelta 1979. Tuolloin alkoi opiskeluni Loimaalla tekstiilien parissa ja sain opettajakseni sidosoppiguru Sirkka Yläsen. Silloin luettiin Helvi Pyysalon Kankaiden sidokset-kirjaa melkein ulkoa pänttäämällä, huomaa kirjan nykykunto! Kuvan ylimmäinen on siis tuolta kouluajalta ja tuo siistimpi löytyi Loimaan Rompetorilta muutama vuosi sitten! Ihana löytö, Pyysalon jälkeen kun ei kunnon sidosoppia ole julkaistukaan. Nyt kelpaa kantaa tuota siistimpää sidosoppia käsilaukussa seuraavatkin 35 vuotta. Koskaan ei voi tietää, milloin sitä tarvitaan.

Pieni ote :
Ensimmäinen polkunen on lähinnä kankaan kuvaa oleva, kangaspuissa vasemmalta laskien ensimmäinen ja tälle merkitään ensimmäisen kudelangan kohdalla poljentapiste. Samalla tavalla sitoutuvien kudelankojen kohdalla merkitään sama polkunen, mutta jokaisen eri tavalla sitoutuvan kudelangan kohdalla merkitään poljettavaksi uusi polkunen.

ISBN 951-1-02850-2
Helvi Pyysalo ja Kustannusosakeyhtiö Otava, 1977 (kahdeksas painos)

Huomiseksi luvassa uusi kirja.