13. joulukuuta 2017

13. luukku


Lunta tulvillaan on raikas talvi sää.
Lankoja tulvillaan on jouluisen kodin joka nurkka. On tuiskannut ja pyryttänyt, on nietostanut ja kinostanut. Viime päivinä on riittänyt puhetta veden eri olomuodoista ja talvitulvista. 
Eilen satoi lunta. Huomenna ehkä jo vettä.

Mitä jos kaikki langat muuttaisivat olomuotoaan, vaikkapa vaan sukkapariksi, patalapuksi tai kauluriksi? Olikos se  fysiikan lakien mukaan niin, että materia ei häviä - se vain muuttaa olomuotoaan?
Siis fysiikan mukaan on ihan se sama, ovatko langat lankoja, keskeneräisiä teelmyksiä tai valmiita villasukkia jalkoja lämmittämässä...
Lohduttavaa tietoa. On vain hyväksyttävä tieto, että nurkissani lojuu kasapäin ja kinoksissa potentiaalisia neuleasusteita, 
jotka mahdollisesti  eivät koskaan valmistu (katso kuva).

Nautitaan runsaasta lumesta ja lankakinoksista nurkissamme.


12. joulukuuta 2017

12. luukku


Puolivälissä ollaan.
Joulukalenterissa.
Ei sukanvarressa.
Kantapäähän on vielä matkaa.
Toisaalta.
Voi jättää kantapään tekemättäkin.
Päätyä säärystimiin.
Tai yhteen.
Siitä voisi saada muhvin.
Semmoisen, jolla mummona voisi muistella neulomuksia.
Tunnustella ihanaa lankaa.
Tässä tapauksessa merinoa ja kashmiria.
Tänään loppui puhti tähän.

Huomenna uusi aamu ja uudet keskeneräiset.

11. joulukuuta 2017

11. luukku


Nyt on pakko tunnustaa.
Aloitin uuden käsityön, vaikkei pitänyt.

Mut ku, mut ku, mut ku.....
Mutta kun  kauppaan tuli niin kiva lanka ja pakkohan sitä oli kokeilla---

Nyt ku, nyt ku, nyt ku....
Kaikista langoista kuuluu tehdä pieni mallitilkku ainakin---

Sit ku, sit ku, sit ku....
Sitten kun kaikki keskeneräiset on tehty, maailma olisi ihan tylsää---

Aina ku, aina ku, aina ku....
Aina kun uutta työtä aloittaa tulee mahtava ja kaikkivoipainen olo! 

Paitsi nyt, kun pitsineule ei meinaa onnistua.

Sitku-elämä on mutku-elämää. 





10. joulukuuta 2017

10. luukku


Tänään on se päivä kun joulukortit laitetaan valmiiksi. Kuten kuvasta näkyy, olen ottanut avuksi oikein koneen. Paperileikkuri on ollut hyvä sijoitus. Tilaa se vie työpöydällä ihan liikaa, mutta onneksi lattialta löytyi vielä vapaata. Aloittelin jo aamulla ja valmiiksi toivon saavani vielä tämän vuorokauden aikana.
Idea joulukortteihin syntyy usein kovin myöhään, mutta aina jotain on syntynyt. Tänä vuonna korteissa on sinistä, valkoista ja hyvin taiteellinen tonttu.
Korttien tekeminen on mukavaa puuhaa ja taitaa olla ainoa homma, 
mikä ei joulun alla jää kesken.

Joka toiselle kortin kirjoittaa, se joka toiselta kortin saa.

9. joulukuuta 2017

9. luukku


Sumuista ja sateista

Vierailu isoon kaupunkiin oli päivän ohjelmassa. Turku on niin turku. Onni on lähellä kun jää kotiin, polttoainetta ja hermoja säästyy. Mutta pitää se muutaman kerran vuodessa käydä kokemassa, jotta tietää minne kuuluu. Riittää tältä vuodelta. 
Sitäpaitsi puimuriakaan ei löytynyt. Se pitäisi vielä löytää pakettiin. Löydän Loimaalta.

Lost in time- huivi on aloitettu syksyllä. Ihanasti vaihtuva väri ja mielenkiintoinen virkkaus jaksoi koukuttaa melkein kerällisen verran. Sitten tuli taas jotain muuta..
Katsokaapas näitä ihania ja valmiita osoitteessa:

Aikaan hukkuu paljon muutakin ja Turkuunkin voi eksyä. 
Onni oli löytää Salosen leipomo ja hyvät voisilmäpullakahvit.

Huomiselle voisi laittaa joulukorttipajan alkuun. Tänä vuonna minulla oli tonttuapulainen ja valmista tulee varmasti. Ja postiin ehtii vielä tiistainakin.

8. joulukuuta 2017

8. luukku


No onkos tullut kesä?
Ei ihan vielä, vaikka mittari näyttää lämpöä yhtä paljon kuin juhannuksena ja vesimittari täyttyy kivaaseen tahtiin. Mutta kannattaako noita nyt surra? Muistellaan talvea, joka täällä Loimaan seudulla viipyi pari vuorokautta -juuri 100-vuotisjuhlan aikoihin.
Nyt on synkkää, mutta ei synkistellä.
Esittelenkin tänään yhden mukavimmasta kesäkäsitöistäni. Pellalangasta neulottu huivi on vielä kesken ja sopii ollakin. Olen nähnyt tämmöisen huivin valmiina ja hyvältä näytti. Toimikoon se motivaattorina ja valmistukoon tämä oma huivi vapuksi - tai juhannukseksi...

Harvoin meillä hättäillään, suotta silloinkin. (Juva)




6. joulukuuta 2017

7. luukku


Voi, voi! Väsynyttä nallea.

Juhlan jälkeen tulee arki. Toisille helpompana kuin toisille. 
Tämä rakas nallerukka joutui kerran elinluovutukseen. Siis tarvittiin äänilaite johonkin toiseen nalleen ja sitten vain selkäpuolen sauma auki ja laite toiselle. Tästä "leikkauksesta" on aika paljon aikaa. Luulin silloin, että korjaan vahingon heti kun saan uuden äänen, mutta hups! Vieläkään ei ole tehtävää saatettu loppuun.
 Olisiko uusi ääni nallelle sopiva joululahja? Kuunnelkaa Kipparikvartetin monipuolista äänenkäyttöä. Kyllä kalpenee tsiikit, kisut ja jiiveekeet.