16. joulukuuta 2018

16. luukku

Suuri Käsityökerho 5/1984

On taas Hurrikaani-ilta. Keltamustat peliasut kentällä ja mustakeltaiset fanivaatteet katsomossa kun hurmoshenkinen hurrikaani puhaltaa puolen tunnin päästä Loimaan liikuntahallin parkettia. Lentopallo on hieno laji. Perheessämme se on ollut ykköslaji jo kauan. Kaikilla miespuolisilla perheenjäsenillä on kiinteä suhde lajiin. Itsekin nautin kotiotteluista, se nimittäin tietää rauhaa ja hiljaista hetkeä telkkarin ja käsitöiden kanssa. Lisäksi saan olla kaukosäätimen valtiatar! Valitsemani kanava on ja pysyy samana koko illan. Jopa nämä älykkäät tv-laitteet saattavat kysellä, että onko siellä ruuudun äärellä kukaan, kun kanavat eivät vaihdu. Tiedättehän kanavasurffaajan, joka saattaa istua hyvinkin lähellä teitä ja peukalo käy lakkaamatta kaukosäätimen näppäimillä? Neulot sukanvartta ja hetkeksi katseesi käy silmukoissa ja sitten kun taas kurkistat ruudulle, siellä on menossa Tom Hanksin elokuva, kun äsken juuri vilahti uutiset tai Tastula! 
Eli lentopallo tuottaa iloa ja kokemuksia myös etänä. Silti aina kysyn pelin jälkeen, että voitettiinko me. Se kuuluu peli-iltojen luonteeseen. 
Loimaalla pelataan myös laadukasta koripalloa, fusalia, pesäpalloa, jääkiekkoa, jalkapalloa, curlingia ja ties mitä. Joukkuelajit ovat näyttäviä ja mediaseksikkäitä. Niitä hiljaisempia lajeja ovat kai suunnistus (Jukolan viestien selsostus on ihan huippu!), jousiammunta, keilaaminen ja tikanheitto. Vaikka en oikeastaan voi tietää, kun en ole käynyt tikkakisoissa. Voihan sieltäkin löytyä hurmoshenkinen huutosakki ja rummunpäristäjä. Wimbledonin tenniskisassakin katsomo osaa sekä huutaa että olla hiljaa. Tuomarin ääni ratkaisee.
Mietin vielä sitä omaa lajia...

Tarvikkeet: 650 (700) g vaaleankeltaista Rondo Sinivuokko (kolminkertaisena), Jakobsdal Fidji (kaksinkertaisena) tai muuta vastaavaa lankaa, puikot no 5 ja 6, 60 cm pitkä pyöröpuikko no 5.

15. joulukuuta 2018

15. luukku

Suuri Käsityökerho 12/1984

Tänään on se viimeinen "normaali" viikonloppu ennen joulua. Vaikka onhan aatto vasta maanantaina, mutta kyllä taitaa ruuhkat liikenteessä, kaupoissa ja keittiöissä  olla huipussaan jo ensi sunnuntaina. Sain juuri siivottua sen, mitä meinaankin. Karajalanpaisti on uunissa ja riisipuuro hautuu liedellä. Jotenkin on niin superemo olo. Näitä oloja on sen verran harvoin, että täytyy se mainita. 
Viikonloppuna on Loimaalla Heimolinnan myyjäiset. Huomenna vielä voi mennä kurkistamaan vanhan ajan tunnelmaa hienossa ympäristössä. Sieltä voisi hankkia jouluherkut ja mahtavat lahjatkin. Oma lahjaurakka on vielä edessäpäin. Huomenna Vanha Elmiira on auki klo 12-16 ja voisin paketoida siellä jotain pientä... Kädentaitajille on hankittu lahjakortteja ja pieniä lankapaketteja. Uudet sukkapuikot, silmukkamerkit tai puikkomittari voisi ilahduttaa. 
Mutta nopea koukkuilija ehtii väsätä joulupukkipannulaput. Ohjeet löytyy huomenna kaupalta. Tervetuloa!

14. joulukuuta 2018

14. luukku

Muoti + kauneus 5/1980

Viikonloppu aluillaan. Tänään on Joukon nimipäivä. Nyt suurin joukoin joulua kohti. Lauantaina voisi laittaa kotiin joulun. Koko joukko turhaa tavaraa laitetaan piiloon katseilta. Joukkohysteriaa ei kannata kuitenkaan aloittaa. Siivota vaan sen verran kuin jaksaa ja lopettaa ennen kuin tulee hiki. Eräs hyvä ystävänikin lopettaa kuntoilun ja liikunnan vähän ennen kuin tulee hiki, koska hiki on niin epäkäytännöllistä. Mielestäni oikein oiva sääntö ruumiinkulttuuria harrastavalle. Jos vaikka olisi hankkinut mukavat uudet lenkkivaatteet. Ei kai niitä heti halua hikeen tuhrata? Kulkee vaan sen verran, kuin hyvältä tuntuu, veren maku suussa ei tunnu hyvältä edes hammaslääkärissä.
Nämä joulukalenteriaiheet aiheuttavat aina marraskuulla pientä päänvaivaa. Tällä viikolla sain kyllä loistavan idean ensi vuodelle. Se liittyy liikuntaan. Maailma on väärällään erilaisia liikuntamuotoja. Kovin montaa en ole kokeillut, mutta muistan ainakin, että tamburiinin tahtiin koikkelehtiminen jumppasalin nurkasta toiseen ei ollut minun juttuni. Sen jälkeen kokeilin kerran sauvakävelyä ja kuminauhajumppaa. Kun nekään eivät napanneet ja ostin jumppapallon. Annoin sen miniälle - hän tietää mitä sillä tehdään, minä en.
Mutta tämä siis mahdollisesti jo ensi vuonna. 
Ja neuleasiaa vielä lopuksi. Mahtaakos tuo neitokainen kuvassa olla Laila Snellman? Jotain samaa paparazzimallimamman kanssa mielestäni on. Koko joukko jouluja on Lailallekin kertynyt, 62 kpl tänä vuonna. Itse neule on Eija Leppälän suunnittelema ja ihanan paksu. Lämpimät sävyt ja ainaoikein-neule tekevät siitä muhkean. Sen alle voi piilottaa muutaman joulukilon ja miettiä tammikuussa alkavaa liikuntamuotoa...

Tarvikkeet: 500g violettia, 150 g punaruskeata, 50 g tummanvihreätä ja 50 g vaaleanvihreätä Dale Vamse- lankaa, puikot n:o 5 ja 5½, pyöröpuikot n:o 4

13. joulukuuta 2018

13. luukku

Suuri Käsityökerho 4/1988

Nyt on se aika, jolloin täytyy olla tarkkana tavaroittensa kanssa. Joulu laittaa monet siivoamaan ja järjestämään tavaroitaan uudelleen. Sitten herää se sisäinen kon-mari, joka haluaa heittää turhat tavarat pois. Pois silmistä, komeroista ja elämästä. Kannatettava ajatus. Mutta totuus on, että liian usein (=melkein aina) heitettyä tavaraa/asiaa tarvitaan kahden viikon päästä viimeistään.
Tänään, eilen ja edellispäivänä etsin organzakankaitani. Niitä on. Jossain. Lähietäisyydeltä ja vähän kauempaakin olen jo etsinyt. Ei löydy. Kävin KangasPeikossa ostamassa uudet. Huomenna löytyy vanhat.
Käsityölehdet ovat tallessa. Ja vaikka hetkessä ei löydykään sopivaa ohjetta kaikkien kuuden vuosikymmenen lehtiarkistoistani, vahingossa löytyy aina jotain huippuhienoa.
Tänään (organzaongelman jälkeen) löytyi kuvan hieno neule. Ja neulepinta on oikein sopiva myös pipoon tai sukanvarteen. Teknisten ongelmien vuoksi ohje näkyy vasta huomisessa luukussa.
Kävin tankaamassa auton. Automaatti vei kympin, mutta ei antanut menolientä. Vaihdoin mittaria ja sitten onnistui korttimaksu. Prisman infosta sain kymppini takaisin ja ostin Joulukalenteriarvan. Vielä ei ole löytynyt voittoon tarvittavaa määrää samanlaisia kuvioita. Huomenna raaputellaan taas.
Huomaan, että huomiselle on ladattu aika paljon odotuksia. 

12. joulukuuta 2018

12. luukku




Suuri Käsityökerho 1/1985

Lucianpäivän kunniaksi kuvassa tänään tähtiä! Virkatut pikkupitsit valloittavat vuosikymmenestä toiseen. Viime sunnuntaina Kojontuvalla oli esillä Kaunista turhuutta. Voi sitä pylväiden ja pylpyröiden määrää, joka näyttelytöihin oli virkattu. Kojonkulman naiset osaavat laittaa näyttelyitä pystyyn. Harmi vaan, että yhden päivän ihanuus jäi moneltä näkemättä ja kokematta.
Nyt kun joulukortit on askarreltu ja postitettu (?), voi huokaista helpotuksesta ja keskittyä muihin joulun pikku puuhiin. Ja jos kaikki muu on jo valmista, aina voi tarttua 1,25 mm virkkuukoukkuun ja ryhtyä tähtivirkkaajaksi. Lankana näissä tähdissä on ollut Coatsin Ankkuri no 20. Tähtien halkaisija on noin 6,5 cm.

Valitse lumitähdistä kaunein ja virkkaa upea pitsiliina, koko ikkunan peittävä verho tai pikku tähti höyryävän kuuman teelasin alle.

Vielä samasta lehdestä poimittu vapaapäivän haalari. Mykistävää...
 

11. joulukuuta 2018

11. luukku


Suuri Käsityökerho 1/1985

Tänään satoi illalla hiljaa ja kauniisti lumihiutaleita. Ilma viilenee ja saatetaan saada vielä pakkaskelejäkin. Mutta kovin on maa musta vielä. Lumiukkoja ei näy. Ruoho näkyy vihreänä vielä. Olisiko neulesuunnittelija ennakoinut tulevaa ilmastonmuutosta, kun on suunnitellut tähän neuleeseen lumiukon seisomaan mustaan maahan. Muutama valkoinen läiskä varpaiden alla ja totinen ilme kasvoillaan kertoo lumiukon olevan myös huolestunut. Vaikka taivaalta hiljaksiin tulee lunta, se ehtii sulamaan koskettaessaan maan pintaa. Hanget korkeat nietokset esiintyy vain lauluissa. 
Meillä ikäihmisillä on muistoissa talvet, keväät, kesät ja syksyt. Sanotaan, että pian meillä Suomessakin on vain kolme vuodenaikaa. Ei ole talvea, eikä ole enää vanhanaikaista kesääkään. Siispä meillä on kevät ja syksy. Ja niitten välillä siirtymävaiheita. Tai brexitiä muistuttava vaihe, jossa ollaan ja ei olla. Erotaan ja pysytään yhdessä. Pitää ostaa kesäkengät ja -paita, vaikka koko ajan sataa ja saappaat olisivat järkevämmät. Hankitaan sukset ja luistimet, vaikka kävelysauvojen piikitkin ovat turhat mustalla asfaltilla.
Vaihtoehtoisesti, perinteitä kunnioittaen otetaan vastaan talvi villaneuleessa, kevät polvisukissa, kesä varvastossuissa ja syksy jouluvaloja ripustellen. Katsotaan kesällä kaikki James Bond- leffat ja jouluaattona Lumiukko. Mukavaa Lucianpäivän aattoa.





10. joulukuuta 2018

10. luukku

Suuri Käsityökerho 4/1985

Tänään aamusella, kun ajelin Orippäähän kuuntelin Turun radion aamulähetystä. Kuutelittekos te? En meinannut uskoa korviani, kun siellä puhuttiin sanonnoista juuri samaan sävyyn, kuin eilisessä blogitekstissäni. Siellä ihan professoritason ihminen kertoi sanontojen merkityksestä, sävyistä ja muutoksista. Mahtaisikos sitä kuulla areenasta tai jostain? Lähtökohtaisesti olen valmis kuulemaan sen uudelleen. No, se osoittaa, että kerrankin olin ihan ajantasalla, en aavikolla ja kaikki muumitkin taisi olla laaksossa.
Tämän päivän isossa kuvassa esittäytyy komea nuori mies valkoisessa merihenkisessä neuletakissaan. Miesten muoti ei heilahtele yhtä paljon kuin meidän naisten. Neule ei herätä myötähäpen tunteita, vaan voisi olla ihan sopiva vaikka joulupäivilliselle. Mutta tuo teksti taitaa olla aikansa elänyt:

Kun miehen vapaa-aika alkaa, haluaa hänkin rentoutua ja pukeutua vapaasti. Klassisuus ja varma tyylikkyys miellyttävät useampia miehiä. Raikkaat, valkoiset neuleet sopivat kainkenikäisille miehille harrastivatpa he veneilyä, tennistä, golfia tai kesäistä oleilua.

Huh. Kirjoittaisiko tämä Päivi Aaltonen vielä tänäänkin samaan sävyyn? Miten tuo teksti kääntyy naisten kielelle?

Kun naisen vapaa-aika alkaa, haluaa hänkin rentoutua ja pukeutua vapaasti. Klassisuus ja varma tyylikkyys miellyttävät useampia naisia. Raikkaat, valkoiset neuleet sopivat kainkenikäisille naisille harrastivatpa he veneilyä, tennistä, golfia tai kesäistä oleilua.

Seuraavana vapaapäivänä pukeudun tyylikkäästi mustaan toppiin ja kuluneisiin legginseihin. Jalkaani valitsen vaaleanpunaiset Aino- tossut.  Aloitan harrastukset leipomalla ja jos jaksan, siivoan keittiön sen jälkeen. Tai sitten seuraavana vapaapäivänä. Valinta on vapaa.

Loppuun vielä eileisen neuleen pitsikaavio. Kannattaa kokeilla vaikka huiviin...

Suuri Käsityökerho 4/1985