Keskeneräistä?

Ensimmäisessä kuvassa on kaksipäisellä koukulla valmistettu pipo. Eipä kauan kestänyt, kun Helena virkkasi. Ensimmäinen erä koukkuja meni kuin kuumille kiville ja nyt odotamme uutta lähetystä. Koukkua voi käyttää ihan tavallisen koukun tapaan ja virkkausta ja koukkuilua voi yhdistää mukavasti. Tuotekehittely on aluillaan, mutta ideoita syntyy kovaa vauhtia.

Lontoon Stiching and knitting Show´ssa Burmalaisten käsitöiden osastolla näimme ihania vanhoja pirtoja. Niille voisi nyt ripustaa esim. kauniita tekstiilejä. Sellaisenaankin suomalaiseen makuun ihmeen kauniita. Käytetyt käsityökaulut ovat kauniita. Ihmisen käsi jättää kaunista jälkeä niin monin tavoin.

Lontoosta vielä pieni herkkupala. Ihania värjättyjä kankaita ja niistä tehtyjä tuotteita. Pienimmät neulatyynyja ja isoimmat seinätekstiilejä. Upeita värjäyksen ja kankaanpainannan yhdistelmiä. Toivon mukaan saamme keväällä oman kurssin aikaan ja pääsemme irrottelemaan kaikilla "mausteilla". Lontoosta tuli mukaani kolvi, soijavahaa ja kuparilevyjä... Kyseessä siis ihan normitekstiiliopettajan materiaaleja!!

Tänään opistotalolla kokoontuu Keskeneräiset-kurssi. Varsinainen ompeluseura, jossa kaiken maailman keskeneräisiä saatetaan valmiiksi. Onhan siellä tehty ryijyjä, kirjontaa, virkkausta, nimikointia, Qvidi-Miinan takkia, nalleja ja selvitetty jopa matonkuteita. Pientä ohjausta ja rohkaisua kaipaavalle erinomainen sunnuntai-iltapäivä, kerran kuussa. Seuraavat kokoontumiset 21.11. ja 12.12.

Tallinnassa taas

Pikavierailu Tallinnaan ja tuttuihin paikkoihin osoittautui taas onnistuneeksi. Perjantaina kävimme Raasikun villalankatehtaalla ja ystävällinen ja touhukas henkilökunta päästi meidät myös tehtaan puolelle. Suomalaisittain melko vaatimattomissa tiloissa pyörii karstakoneet ja värjättyä raakavillaa syötetään koneille ripeään tahtiin. Toisessa päässä tehdas-salia kone syytää ihanaa hahtuvalankaa kiekoille. Toisella puolella salia koneet kertaavat lankaa. Semmoinen pikainen materiaaliopin tunti. Vain lampaat puutuivat alkupäästä!
Vierailimme myös Karnaluksissa ja Zelluloos-paperikaupassa. Akvarellistit ja korttimaakarit ostivat taas ihania papereita paperpoodin valikoimista uusiin projekteihinsa. Muutama kalligrafiasta innostunut (minä mukaan lukien) löysimme uuden Gallerie-G:n Tartu mnt 7. Meitä palveli ystävällinen kalligrafi - suomenkielellä! Ja viereisestä ovesta löysimme ihanan kahvilan! Onnistuneiden ostosten jälkeen istuimme pullakahveille.

Opistossamme tapahtuu koko ajan. Ennen joulua on alkamassa vielä monia lyhytkursseja. Joululahjoiksi sopivat erinomaisesti mm. steinernuket. Suloiset leikittävät nuket sopivat kaikenkokoisille tytöille ja jos vallan innostuu, voi vielä tehdä vaihtovaatteetkin. Marraskuun 26. alkavalle kurssille mahtuu vielä.
Kahvipusseissa käyttöesineitä- kurssilla valmistuu kestäviä kasseja ja säilyttimiä. Hauskaa kierrättämistä ja hyvätuulista seuraa tiedossa. Kahvipussikurssille pääsee sekä Opistotalossa että Alastaron yläasteella lokakuun aikana. Kurssien ajankohdat kannattaa tarkistaa opinto-ohjelmasta tai opiston kansliasta.

Töissä taas

Tavallisen ihana arki alkoi taas. Lontoo pyörii vielä mielessä, mutta oli varsin virkistävää jutella taas Mellilän naisten kanssa loimista ja kuteista ja säädellä vähän polkusten nyörejä, jotta viriöt avautuisivat paremmin. Siis tehdä juuri sitä, mitä parhaiten osaa. Ja vielä myöhemmin illalla Hirvikoskella tilkkuryhmän kanssa mietiskellä, miten monelaista tilkkuilukin voi olla. Sekatekniikkaa, mixed mediaa oli paljon Lontoossa esillä. Siitä joko tykkää tai ei. Mutta on aina kiva, kun joku innostuu sellaisesta vapaasta ilottelusta. Onhan perinteisesti ajateltu, että tilkkutyö on sitä millintarkkaa ompelua ja tikkaamista. Se voi olla paljon muutakin! Meidän onneksi.

Alemmassa kuvassa näkyy erään Portobelloroadin vaateliikkeen somistusta. Satoja vanhoja ompelukoneita pitkin seiniä ja näyteikkunoita! Muukin sisustus oli uskomattoman upeaa vanhojen teollisuuskoneiden uudelleen käyttöä. Tunnelma oli unenomainen ja vaatteet tietysti tehty langanlaihoille nuorille ja kauniille... Mutta saimmehan ainakin hienoja ideoita näyttelyiden rakentamiseen ym. ym.

Lontoosta käsin

Lontoosta käsin maailma näyttää kovin toisenlaiselta kuin Loimaalta käsin. Miljoonakaupungissa on miljoonia tarinoita ja meininki on kiihkeää. Oli upeaa saada tehdä visiitti sinne ja nyt tietää vieläkin varmemmin, minne itse oikein kuuluu. Ystäväni Tiina oli ehdottoman tärkeä tuki ja turva. Itse en tunne oloani ollenkaan kotoisaksi noin suurissa pyörylöissä.

Ihanaa oli tulla kotiin kaikkien uusien välineiden ja materiaalien kanssa- mukana tietysti muutama kirja! Huomenna voin kertoilla opiskelijoille maailman tuulista käsityöalalla. Harmiksemme vain totesimme, että kudonnan alalta ei näkynyt juuri mitään. Tilkkuja, kirjontaa, mixed mediaa, neuleita ja paljon paljon muuta näimme aivän läkähdyksiin saakka kahtena messupäivänä.

Kaksipäiset virkkuukoukut pysyivät piilossa edelleen, mutta onneksi Matkahuollossa odottaa ihka-aidot Cloverit. Näistä ja muistakin jutuista tuonnempana...

Matkalla kotiin

Mukava reissu Kauhavalle ja Seinäjoelle on nyt tehty. Molemmissa paikoissa saimme ystävällisen vastaanoton ja huolimatta siitä, että linja-auto täyttyi monenmoisista nyssäköistä ja pussukoista, pääsimme kotimatkalle hyvissä ajoin. Linja-autosta saimme ihailla syksyisiä maisemia kaikessa rauhassa ja kauniissa säässä. Yllättäen jossain Sastamalan kohdilla laskeutui sumu. Erikoinen näkymä kun aurinkokin vielä paistoi kauniisti.
Jalat väsyneinä, mieli kirkkaana ja päät ideoita täynnä pääsimme kotiin jo ennen puoli yhdeksää. Harmi vain, ettei kaksipäisiä virkkuukoukkuja vielä löytynyt. Jatkan etsintöjä seuraavaksi Lontoossa!

Huomenna aamusella lähtee nelisenkymmentä käsityön ystävää kohti Kauhavaa ja Seinäjokea. Käymme tutustumassa Kauhavan Kangas-Aittaan ja sieltä jatkamme Seinäjoen Käsityömessuille. Reissusta tulee rankka, mutta varmaan myös antoisa. Ajattelin ottaa mukaani kaksipäisen virkkuukoukun ja antaa koukkuilun kiertää bussissa ihmiseltä toiselle. Saapas nähdä kuinka pitkä "säärystin" on neljänkymmenen naisen koukkuilun jälkeen! Ehdottoman hauska ja helppo tekniikka. Pitänee etsiä koukut myös kurssilaisille. Kuvassa tilkkukurssilaisen kesän aikana valmistunut torkkupeitto. Kaunis yhdistelmä beigen ja harmaan sävyjä- vähän kuin ennakkoa tulevasta harmaasta vuodenajastamme. Tyylitellen kohti syksyä.