Sateista ja sumuista

Leenan sydämelliset joulusaippuat ja taiteltu paperikukka

Marraskuun sateet masentavat ja kiukuttavat. Olen itse syksyihminen, enkä paljoa säistä perusta. Autolla ajaminen on aina autolla ajamista, eikä siinä sateenvarjoa tarvita. Säätiedotusten aikana osaan olla hiljaa, mutta se informaatio valuu toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos- jälkiä jättämättä!
Opiskelijat jaksavat innostua melkein aina. Virttaalla viimeksi saippuasta. Käyttämätön jääpalamuotti koki uuden tulemisen saippuamuottina. Tampereen kädentaito messuilta matkaani tarttui paperikukkien taittelu. Mukavaa pikkutekemistä aattopäiviksi ja muutenkin. Ostin paperit ja ohjeen ja tässä firman nettiosoite: www.lumikellot.fi.

Messuilla olimme siis perjantaina ja sunnuntaina. Lauantaina oli kuuleman mukaan ihan kauhea tungos. Ihmismassat liikkuivat ja liikuttivat ja mahtoiko kukaan nähdä yhtään mitään. Onkohan näin laajat messut enää tarkoituksenmukaisia? Mutta kyllä sieltä aina jotain löytää. Hitaasti ja varoen lähestyin myös aihetta: teippi. Vivian kertoi tänään, että euroopassa se on jo suuri hitti. Kurkistakaapas vaikka www.teippitarha.fi. Ostin osastolta hienoja kirjapainolaattoja ja ihmettelin muitakin tuotteita. Erityisen ystävälliset ja innostuneet ihmiset osastolla saivat vanhan rouvankin hymyilemään... Kiitos.

Kalligrafian harrastajakin voisi joskus ostaa valmiita kirjaimia...

Viimeiset viikot opiston syyskautta täyttyvät jouluajatuksista ja lahjojen ja korttien valmistuksesta. Huomenna aamulla Hirvikosken käsityökahvilassa jatkamme kortti-ideoita, taittelemme paperikukkia.

Pullantuoksua ja virkkausta

Tilkkuja ja virkkausta

Isänpäiväpeitto

Pullaa virkkaajille

Virkkaajan työpöytää

Laiskuutta blogirintamalla, mutta muuten kyllä piisaa menoa ja meininkiä. Opiskeljoiden joululahjahuuma alkaa olla kuumimmillaan. Juuri nyt ehtii vielä aloittaa monenmoista vantusta, sukkaa, pipoa, peittoa ja pöytäliinaa. Virkkaus on todella suosittua. Isoäidinnelöt, Qvidi-Miinan neliöt, afrikkalinen kukka ja kaikki munnelmat koukuttaa yhä useampia. Virkkaus on mukava matkakäsityö, tarvitaan vain koukku ja kerä!

PAri viikkoa vielä opiston tunnit pyörivät täysillä, sitten vähenee, alkaa joulupajat ja sitten joulutauko. Perjantaina ja sunnuntaina opistomme tekee reissun Tampereen Kädentaidot messuille. Ideoita ja uusia materiaaleja etsimään.  Näitä "tuliaisia" sitten sulatellaan ensi viikolla kaikissa käsityöryhmissä. Jalostetaan ja ideoidaan kotona lisää, muutetaan kokoa, värejä vahvuutta itselle sopivaksi. Näin syntyy taas uutta ja ihmeellistä omista käsistä. Luovuutta on niin vaikea kahlita. 

Isänpäivän aattona

Suomalaista tekstiilitaidetta Boråsin tekstiilimuseossa

Niin paljon on vielä opittavaa ja ymmärrystä lisättävä, jotta kaikki tekstiilitaide avautuisi itselleni. Tämä kuvan installaatio jäi vielä ymmärtämättä, mutta paikkansa varmaan ansainnut museossa tämänkin miehen taide. Ruotsin reissulla näkyi paljon ihmeellistä ja vielä pitkäksi aikaa jäi sulateltavaa. Valitsin tämän miehekkään kuvan tänään, onhan huomenna isänpäivä. Harvemmassa on miehiä tekstiilitaiteilijoina, mutta aina he jaksavat yllättää ja virkistää perinteisesti naisvaltaista alaa. Omana opiskeluaikanani Hämeenlinnassa opettajana oli Juha Laurikainen, ja hyvä ope olikin. Silloin taisi olla vaan keikalla, mutta nykyisin ihan lehtorina HAMKissa.

Mutta voi - siitä on jo aikaa! Nyt on nyt ja onneksi on. Huomenna tapaamme keskeneräisten käsitöiden kanssa opistotalolla ja illalla sitten vietän isänpäivää Orippäässä. Miehekästä viikonloppua kaikille.

Ajatuksia marraskuussa

Ihastuttava asetelma mattotehtaalla

Kylläpäs on vierähtänyt aika viime kirjoittelusta! Viikot ja viikonloput täyttyy opiston kursseista ja väliajat huokaistaan kotosalla. Tuntuu, ettei mitään ylimääräistä tai uutta ehdi viikkoihin järjestää. Mutta joskus käy tuuri ja asiat hoituu kummemmin itse niitä järjestämättäkin. Viime viikon perjantaina olin opiston arviointikoulutuksessa Raisiossa. Ja mukava sattuma oli, että Raision tilkkuajien näyttely oli vielä silloin avoinna ja pääsin samalla reissulla ihailemaan tilkkutöitä. Upeita tuotoksia. Näyttely oli jo tuolloin kerännyt yli 900 vierailijaa, eikä ihme. Kädentaitajien töitä jaksaa aina ihailla ja ihmetellä.

Kamera oli tietysti kotona ja räpsäilin (luvan kanssa) kännykällä kuvia tuosta näyttelystä. Nyt ei puutu muuta kuin se jonkin moinen johto, jolla kuvat saisi kännykästä koneelle... jonain päivänä se löytyy. Varmasti.

Käsityöryhmissä eri puolilla Loimaata on kova virkkaus- ja neuleinnostus meneillään. Osa syynä on varmaan huippuhieno lankakauppa torin varrella Rouva Pyry. Siinä kalpenee monet isommankin kaupungin kaupat ja neulekahvilat, kun Rouva Pyry pistää tuulemaan! Ihania lankoja ja upeita innostavia ideoita ihan käsinhiplattavaksi. Innostus jatkuu opiston ryhmiin ja langat ja mallit vaihtuvat tiuhaan. Ideoita voi kurkistaa Liv-kanavan Neulontakerhosta ja viime torstaina kurkisteltiin opiskeljoiden kanssa myös nettimaailman herkkuihin. Vielä kaksi kertaa Opintien koululla kokoontuva Kaksi nurin, netti oikein- kurssi antaa hyviä eväitä käsityön ja internetin yhdistämiseen. Seuraavat kokoontumiset ovat pe 11.11. ja to 8.12. Vielä mahtuu.

Käväisin tänään illalla opistolla. Siellä oli joukko innokkaita kurssilaisia. He opiskelivat tinalankapunontaa Leenan opastuksella. Hienoja rannekoruja oli jo syntynyt melkein kaikilla ja lisää hienouksia oli tulossa. Tosi mukava uusi kurssi. Ja kuten niin moni kurssi tänä syksynä - mukavasti porukkaa oli koolla.

Joululahjavalmistelut alkavat olla kuumimmillaan. Tontut kurkkii jo. Kai se tonttu vei sen kameran johdonkin...

Sudokua ja kontaktien luomista

Kontaktivärjäystä

Iloinen joukko uteliaita opskelijoita kokoontui kahtena viikonloppuna opistotalolle tutustumaan kasviväripainantaan. Ensimmäisenä viikonloppuna keitimme kasveja ja teimme niistä kasvipastoja. Kasveja ja sieniä, puunkuorta ja kokenilliä. Toisena viikonloppuna meillä oli koossa 24 eriväristä painopastaa ja näillä sitten ryhdyttiin painamaan kankaita, puuvillaa, pellavaa, silkkiä. Onneksemme opiston tilat olivat kokonaan meidän käytössä painantaviikonloppuna. Suurimmat työt vaativat tosi paljon tilaa ja pelkästään väripurkkien levittäminen työpöydille vei jo aikas moisen alan pöydästä. Sopu ja ilo antoi tilaa ja kaikille tuntui jääneen innostus jäljelle - ja jonkun verran painovärejäkin...

Tertun upean kangas puolivalmiina

Sudokun ratkaisu

Melkein kaikki kokeilivat värileikkiä yhdeksällä keitoksella. Helppo tapa sekoittaa värit tasaisesti ja varmalla systeemillä oli tietysti sudoku. Sudokuratkaisut kiersivät pöydästä toiseen ja vaikka käytettiin samaakin ratkaisua, lopputulos oli varmasti erilainen kuin muilla. Loputonta matematiikan, päättelyn ja väriyhdistelyn lumoa voimme ihastella ensi viikolla. Silloin tapaamme tarkastelemaan kasvipainannan tuloksia Vesikoskitalolle. Silloin avataan myös kolmen viikon vanhat kontaktivärjäyspaketit. Tai siis sovimme, että jokainen avaa paketit kotonaan (hyvin ilmastoidussa tilassa/ulkona) ja ravistelee roskat ja tekee höyrykiinnityksen mehumaijassa. Paljon on tekemistä ennen kuin voimme ihastella valmiita töitä. Lisään kuvia syysloman jälkeen...

Opiston kädentaitokurssit ovat olleet erityisen suosittuja tänä syksynä. Opiskeljoita riittää ja rinnakkaisia kurssejakin on tarvinnut järjestää, kun kaikki halukkaat eivät ole mahtuneet kurssille. Syysloma katkaisee sopivasti tiiviin alkusyksyn toohotuksen. Nyt ehtii vetää henkeä ja tehdä pienen analyysin siitä, mitä on tapahtunut ja mitä tulisi tehdä, jotta kaikki sujuisi hyvin työkauden loppuun saakka. Aktiivikorttien laskutus on alkanut ja siihen ovatkin monet sijoittaneet viisaasti. Kahdeksalla kympillä pääsee melkein kaikille kursseille. Ja kyllä niitä hyperaktiivisia harrastajia löytyy, jotka osallistuvat 7-8 kurssille! Ihanaa tehdä töitä innostuneiden opiskeljoiden kanssa.

Syystuulia Loimaan työväenopistolla

Upeita hopeakoruja viikonlopun kurssilta

Niinkuin hyvin tiedetään kansalais- ja työväenopistot tarjoavat kaiken ikäisille ihmisille monenlaisia harrastusmahdollisuuksia työkautensa aikana. Monipuolisen tarjonnan mahdollistavat osaavat opettajat, jotka useimmiten tekevät työtään sellaiseen aikaan kun varsinkin työikäinen väestö ja opiskelijat ovat vapaalla. Iltaisin ja viikonloppuisin. Opistoissa on hyvin palkitsevaa työskennellä, yleensähän opiskelijat tulevat ryhmiin omasta vapaasta tahdostaan ja intoa puhkuen. Silloin on opettajankin helppo olla innostunut ilta illan jälkeen.

Vaikka olosuhteet ovat usein kaikkea muuta kuin loistokkaat, luovuudella ja joustavuudella pärjätään monenlaisista ongelmista. Lisäksi tarvikkeet, apuvälineet ja tilat asettavat rajoja- joita tarpeen tullen ja kekseliäästi voidaan murtaa. Viime viikonlopun kasvivärikurssilla oli tarpeen luovuus, verkostoituminen ja hyvät suhteet. Luovuutta kasvisoppien keitossa, verkostoituminen kattiloiden ja keittolevyjen lainaamisessa ja hyvät suhteet päivystävään kaupungin tekniseen, jotta sähköt saatiin taas toimimaan.

Rautaputki ja lupiinit keittymässä

Vaikka kuinka olemme yrittäneet olla positiivisella mielellä, nyt alkaa hermostuttamaan todella. Olemme joutuneet luopumaan yli puolesta toimitiloistamme Taidetalon tullessa yläkertaan. Sen lisäksi joudumme työskentelemään ja tarjoamaan laadukasta opetusta keskellä remonttia. Tai paremminkin purkutyömaata. Miten onkaan sydäntäsärkevää toivottaa opiskelijoita tervetulleeksi kurssille, kun heidän on ensin tarvinnut kulkea remonttimiesten jättämien roskien läpi ahtaisiin tiloihimme. Anteeksi pyydellen ja varovaisuutta kulkemisessa kehottaen. Sitä se nyt on, ja tulee kuulemma vielä olemaankin. Pitääkö sattua isompi vahinko, ennekuin herätään huomaamaan miten vaarallinen opisto tällaisenaan on?

Tervetuloa opiskelemaan!?

Siis mitä? Kaatopaikka vai opistomme sisääntulo?

No niin. Nyt tuli sanottua, mitä on kauan mielessä pitänyt. Tämän päivän Loimaan Lehti kirjoitti myös aiheesta. Toivomme kuulevamme opiskeljoidenkin mielipiteitä. Opistotaloa käyttää viikottain satoja ihmisiä. Miten on Taidetalon kanssa?

Onnea tyttövauvalle!

Mutta on meillä ihan mukavaakin. Tämä kattaus oli tarjolla pari viikkoa sitten kun eräs uppo-uusi isoäiti tarjosi tilkkuryhmälleen muumilimsat ja Geishat! Silloin ei muistella ikäviä. Tällä kaudella ajattelin laskea, kuinka monta lastenlasta ryhmäläisilleni syntyykään. Neljän viikon aikana on syntynyt neljä pienokaista! Ihanaa aikaa uusille mummeille ja mammoille. Me muut vaan ihmetellään, miksi se vauvan kakkakaan ei haise pahalle....

Kaunista on katsella ja kirjoa

Kirjottuja tyynyjä Boråsissa

Ihanat keinuhevoset ja hapsut kulmiin!

Nappiteos

Villaa, silkkiä, ramia, pellavaa, juuttia...

Viikossa ehtii moneen osoitteeseen. Toistaiseksi "kiertokoulun" opettajana olen ollut oikeissa paikoissa melko oikeaan aikaan. Vanha uskollinen Nissan Primerani täyttyy alkuviikolla kasseista ja pusseista. Kirjoja, lehtiä, kaavoja, lankoja ja loimia... Kädet venyvät entisestään ja pian on aika tehdä lämpimiä "pulsvärmareita", ranteenlämmittimiä. Hihat käyvät lyhyiksi. Loppuviikosta auton takaosa täyttyy viikonlopun kurssitarpeista. Tulevana viikonloppuna Loimaalla on tarjolla mm. kankaanpainantaa ja- maalausta kasviväreillä.

Matkalla osoitteesta toiseen ehtii yleensä nauttia retkieväät ja virittäytyä seuraavan ryhmän toiveisiin. Mutta valitettavasti tulee niitä unohduksiakin. Ymmärtäväiset opiskelijat ovat tämän homman onni.

Ruotsin matkamme satoa on vielä paljon purkamattakin. Villakankaalle kirjomisesta innostunut opiskelijani saa nyt lupaamani kuvat ruotsalaisten kirjontatarjonnasta. Torstaina tavataan ja ryhdytään harjoittelemaan pistoja! Pienen neulatyynyn voisi kirjoa vaikkapa vintille joutuneesta villapalttoon palasta. Ja kirppikset ovat täynnä ihania villakankaisia ulstereita, huopahattuja ym. Silmät kirkkaina kirppikselle ja aurinkoiseen syksyyn.