Kevät ja luontoihme

Yllätän teidät nyt!

1. Olen kävellyt luonnossa, Pohjois-Savossa
2. Löysin jotain punaista
3. Löysin kamerani
4. Kysyn: mikä tämä on?
5. Kirjoitin kaksi postausta samana päivänä
yst.vast. täm. lehd. kontt.

Hatuttiko Vappuna?

No kyllä! 

Tässä tulee varmaan ensimmäinen ja samalla viimeinen kuva itsestäni! 

Pakko oli kuitenkin laittaa tämä mukaan. Pidimme hatutuspäivää Loimaan koululla ja aamulla tempaisin Jafarin hatun kirjahyllyn päältä mukaani. 

Muistatteko vielä penkkaripuvun muutaman vuoden takaa? (21.2.2011)

Nyt jätin viitan kotiin ja tyydyin hattuilemaan. 

Ilokseni koululla oli paljon muitakin hattuun sonnustautunutta. Piristi mukavasti päivää ja opinnäytetyön kanssa painiskelevat ja näyttöihin valmistautuvat opiskelijatkin olivat viitsineet sonnustautua kevään kunniaksi.

Nämä kuvat tekstiiliopiskelijoista, hurmaava sekoitus leikkimieltä. Mutta kannattaa huomioida matriarkka-Maija. "Täällä määrään minä- asento on vaikuttava!!!! Ja huomaa paljettitakki!

Kuin vieraalla maalla

Eilen vierailin opiskelijoiden kanssa Hämeenlinnassa. Vietimme mukavan päivän Wetterhoffilla, jossa vastaanotto oli vallan ihana. Myymälässä soitti itse "Jean", kylän oma poika! Sibelius teeman mukaisesti mustan fyygelin ääreen oli saatu nuori mies, joka muistutti ulkoiselta habitukseltaan sitä kuvaa, jonka olemme nuoresta Sibeliuksesta oppineet. Hieno kulttuuripläjäys.

Taidemuseolla tutustuimme Laila Karttusen näyttelyyn ja talon muuhunkin tarjontaan. Itselleni jäi mieleen aivan ihana ilmassa leijuva palapelinpalasista koottu talo! En selitä enempää, ettei taika häviä- käykää tutustumassa. Ja monta muuta ihmetystä, sekä uutta että vanhaa taidetta tarjolla hienossa ympäristössä.

Ja sitten. Lopuksi ennen kotiin lähtöä tietysti kahville. Ja mikä paikka meille osoitettiin! Pyöräkorjaamo, verstas, jossa on kahvila! Nämä kuvat sieltä ja kannattaa mennä. On niin erikoinen ympäristö, että tuntui kuin olisimme istuneet jossain vieraalla maalla. Niin tykkään Hämeenlinnasta.

www.linnanpyoraverstas.fi

Uusi kone!

 

Käsityöläiselle on erittäin tärkeää, että pysyy ajan hermolla. Ja joskus ihan hermona. Lauantaina saimme taas tietää uudesta koneesta, joka helpottaa suunnattomasti kalligrafin elämää! Vanhat valopöydät joutavat kaatopaikalle, (no ei tietenkään!!) kun nyt on mahdollista tämmöinen "kannettava" valopöytä, lightbox! Laitteen vahvuus/paksuus on muutaman millin, valon kirkkautta voi säätää ja sivulla on helpottavat mitat, sen voi kytkeä USB johdon kanssa vaikkas mihin... tai siis kaiken kaikkiaan tämä on saatava!

Muuten teimme kirjakääröjä, joiden nauhat menivät meiltä kaikilta ihan sekaisin... Luulin ymmärtäväni jotain nauhojen pujottelusta, mutta pah! Tänään tein koko päivän koulutehtäviä kotona ja Goethen runo tuli melkein jo tutuksi. Ulkoilmasta en tiedä mitään, vaikka ulkoilu taitaisi olla se paras hoito kaikkeen kutinaan ja kiukkuun.

Onneksi päästiin tästäkin talvilomasta ja arki alkaa huomenna. En ole oikein loma-ihminen, vapaat ehtoot sopii paremmin. Mutta nyt Muskettisotureita katsomaan, sitten on pyhä pulkassa. Hyvää viikon alkua.

Vanhana syntynyt

Jos taidenäyttelyssä tunnistaa oman kotikylänsä maisemia vuodelta 1948 ja on syntynyt vasta 1959, voidaan todistetusti sanoa, että on vanhana syntynyt...

Jos on aidosti kiinnostunut vanhojen Kotiliesien alusvaatemainoksista ja Suomen Trikoon Atlas-silkkikerrastoista, voidaan todeta, että vuosi 2015 voi joskus ahdistaa...

Mutta jos haluaa vaihtelua koti-iltoihin ja pystyy edes jollain tasolla kirjoittelemaan juttuja blogimaailmassa, voidaan todistetusti sanoa, että --- antaa mennä!

Ja sitä paitsi Aistikkuus alkaa altapäin.

Hyvää Ystävänpäivän viikkoa.

Lainaa vaan...

Eipä järisyttänyt Laina näillä leveysasteilla. Tuiskua ja tuulta piisasi, mutta puita ja muita ei kaatunut ja sähköt pelasi tavalliseen tapaan. Pientä kinostusta on tuossa kuvassa, jossa aaltotoimikkaalla olen leikkinyt ja juoninut kankaan pintaa. Taitaa olla Turun AMKin aikaisia tilkkuja... Silloin opinnäytetyössäni kudoin villatuotteita ja nyt kymmenen vuoden jälkeen tulisi miettiä opinnäytettä SAMKiin. Jospa tämä olisi se viimeinen tutkinto!
Helmikuu on alkanut mukavasti ja touhua riittää niin kaupassa (Vanha Elmiira) kuin koulussakin. Elmiiran Lanka-aamu ja Tilkkutiistai saivat  hieman vahvistusta, kun perjantaina aloitin Lankapysäkin. Se on iltapäivän (klo 13-15.30) neulekahvila, koukkukokoontuminen tai mitä vaan. Käsityön ystäviä koolle kutsuen joko oman projektinsa kanssa tai sitten vaan selailemaan kirjoja ja lehtiä, jotta voisi taas aloittaa jotain uutta ja mukavaa! Mukaan voi tulla silloin kun sopii, eikä ilmoittautumisia tarvita etukäteen. Viime viikolla ommeltiin kokoon kukkalankaista kesävillatakkia ja luotiin silmukat pipoon. Ideoitiin, mitä voisi tehdä onteloneuleesta ja mitä hyötyä kaksinkertaisen neuleen tekemisestä voisi olla.
Keskitalven merkit on näkyvillä; tuiskua, aurinkoa ja pakkasta. Valoa tulvii koko ajan lisää
- ja ikkunat näytää kauhian likasilta.
Huomenna piristän itseäni taidenäyttelyllä. Jännittää jo nyt.

Värikästä vuoden alkua

Uusien sisustus- ja tekstiiliopiskeljoiden värisommittelua

Nyt alkoi ympäristön paine olla jo sitä luokkaa, että oli ryhdyttävä toimeen ja kirjoittamiseen. Joulukuinen kalenteriähky alkaa jo hellittää ja olen ehtinyt totutella  arki-iltojen ihmeelliseen maailmaan kotosalla. Ainakin muutama vuosi sitten oli suurta muotia "kotoilla". Aina pikkuisen jälkijunassa tulevan on pysyttävä kelkassa ja viimeistään nyt opeteltava kotoilemaan.

Pientä viritystä on ollut kutomisen saralla, koulutehtäviä eli kirjainten ja musteen kanssa on taisteltu - ja aikansa sekin ottaa, että näillä kymmenillä tulee toisen kerran mammaksi!

Eli vaikka juttuja ei blogiin asti olekaan tullut, tapahtumaa on riittänyt tammikuussa.

Värisommittelun tunteja olen saanut pitää Ylistaronkadulla tammikuussa aloittaneille sisustus- ja tekstiilialan opiskelijoille. Kollaasien jälkeen teimme väriympyrät, vastaväri- ja valööriharjoitukset ja tänään ratkaisimme sudokutehtäviä erilaisten väririnnastusten avulla. Luokassa oli välillä aivan hiirenhiljaista, kun aikuisopiskeljat keskittyivät vesiväreihinsä. Tämmöiseen pimeään vuodenaikaan värien kanssa makustelu toimii myös terapiana, tai sitten vaan tuntuu, että värillä on väliä.

Helmikuu on jo melkein  kevättä, ainakin päivät ovat selvästi pidentyneet ja aurinko tulee sieltä taas....