Ei vielä....

Huomenna vasta saa avata ensimmäisen luukun!

Muistoja Lontoon reissulta, avattu kirja...

Marraskuun loppua

Marraskuun juhlat ovat Antin-päivää vaille vietetty. Niin ja onhan siellä vielä Kaijankin päivät. Mutta loppu näkyy jo. Kohta käännetään joulukuu esiin seinäkalenterista ja viimeistään silloin täytyy olla myös kaikean maailman joulukalenterit valmiina luukkujen avaamiseen. Ken jaksaa muistaa viime joulukuuta? Silloin blogini eli kiivaasti joulukiireiden ja erilaisten suklaiden sekamelskaa. Tänä vuonna ajattelin ottaa taas teeman jokapäiväiseen kalenteriini. Mutta se on vielä salaisuus! Sen verran voin raottaa, että nyt se ei liity elintarvikkeisiin, ei ruokaan, juomaan eikä muihinkaan herkkuihin. Pieniä tutkimusretkiä se varmaan aiheuttaa ja jonkin verran päänvaivaa, mutta hauskoja hetkiä myös. Piristymistä vaatii kirjoittajalta, sillä tahti muuttuu aika tavalla. Mutta sitä odotellessa; sydämellistä joulun odotusta.

Marraskuun kunniaksi

Vauhti on jatkunut kiihkeänä. Työt pätkinä siellä täällä tuntuu erilaiselta kuin ennen. Marraskuu on synttärikuukausi, vanheneminen on jatkuvaa. 2-vuotissynttärit ovat paljon iloisemmat ja kivammat kuin 55-vuotissynttärit, miksiköhän? Siihen väliin osuu myös 22-vuotiaan nuoren miehen syntymäpäivä ja vielä kahdeksankymppisetkin...Siis pelkkää juhlaa ja meininkiä. Joillekin marraskuu on kuukaisista kauhein ja ahdistavin, minusta se on synkkyydessäänkin täynnä toivoa rauhasta ja koti-illoista. Tänään on ensimmäinen.
Päivällä kokosimme opiskelijoiden kanssa Suomen kalligrafiayhdistyksen Kimaltavat kirjaimet- näyttelyä kahteen eri kohteeseen. Kaikkiaan 63 teosta on nyt esillä käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitoksen tiloissa Ylistaronkadulla sekä omassa pikkukaupassani Vanhassa Elmiirassa koko marraskuun ajan. Ihanat opiskeljat olivat suureksi avuksi ja saimme vaativiin ympäristöihin mielestäni komeat näyttelyt. Tervetuloa tutustumaan.

Minne meni syyskuu?

Tervehdys rakkaat ystävät. Kukaan ei ole pyytänyt selitystä, mutta pakko nyt kuitenkin jonkin verran raottaa blogihiljaisuutta. Kaikki on hyvin ja on ollutkin. Syysflunssaa en ole saanut, eikä mikään vakavampikaan tiettävästi piinaa. Vauhdikas syksy vaan vaatii sinne ja tänne suhaamista sen verran, että blogikirjoittaminen on jäänyt. Ja kun se on jäänyt vähäksi aikaa, on niin helppo jättää pidemmäksikin aikaa kirjoittaminen. Sitten ei enää oikein tohdi, kehtaa, uskalla tai viitsi. Mutta nytpä paikkailen hieman.
Ensin alkuun muutama kuva Väv-messumatkalta. Ruotsissa vielä on vallalla perinteisten tekstiilien arvostus. Niitä käytetään ja modernisoidaankin aikas kivasti. Sama ilmiö on mielestäni havaittavissa Virossa. Me suomalaiset olemme tunnettuja uusien suuntausten tuojina varsinkin kudonnan alalla. Hollantilaisten ohella kuulemma. Mutta joskus tuntuu, että mennään liian lujaa, eikä perinteistä ammattitaitoa muisteta arvostaa riittävästi. Kyllä tämä mamma meinaa, että sidosoppi pitää osata, pelkkä palttina ei riitä. Vaikka sillä huipputöitä aikaan saakin. Materiaalin tuntu ja ominaisuudet tuntee vasta, kun on kutonut monipuolisesti monipuolisia kankaita. Huom: saa olla eri mieltä.

Nyplätty juna ja rata

Täkänä pellavasta

Perinteistä poimintaa

Istuintyynyt ruusukasta ja lampaantaljaa

Hieno Bildmuseé Uumajassa

Uumajan patsaspuiston paras kohde!!!!!

Vanha pingotin pelasti italic-työn

Opiskelusta ja kalligrafiasta vielä sen verran, että tuskainen Italic-kurssimme alkaa olla päätöksessään ja lopputyö kurssista on jo tehty. Homma tökki puoli vuotta ja lopulta vanhan pingottimen kautta pääsin fiilikseen ja homma hoitui lopuksi melko nopeasti. Taas oli suunnittelun määrä huikea, luonnoksia ja otoksia sivukaupalla, harjoituksia, värimalleja ja kuvioita valtavat määrät. Ja - sitten kun oivalsi, mitä piti tehdä: raju päätös ja toteuttaa se, kaikki olikin helppoa  Mutta matka alusta päätökseen oli oivaltava ja opettavainen. Joskus vielä laitan työni kehyksiin ja muistelen syksyä 2014.

Entäs sitte

Vielä ehtii näyttelyymme Alastaron Vehnämyllylle. Joka päivä klo 11-19 24.8. saakka. Tervetuloa.

Helle pehmentää

Helle on pehmittänyt olon. Juurikin jaksaa sen päivän pakolliset ja senkin saan onnekseni tehdä sisätiloissa. Läheltä seuraan työmiestä, jolle helle on kaikkein kauhistuttavin sääolo. Mitäs siinä teet, kun hiki vuotaa naamasta ja silmälasit on liikaa tai huurussa ja kämmenetkin hikoo? Tähän ikään on vaikea enää kuvitella, miten joku voi "ottaa aurinkoa"! Voi miten olisikin hienoa taas, jos maitomaisen vaalea iho olisi hienoa. Ja terveellistäkin. Kyllä D:tä voi nauttia purkistakin, mutta sädehoitoa ei.

Ja sitten pieni kesäkiertue suloisessa Suomessa:

Mäntän kuvataideviikoilla SuperPop -taidetta koko hallin täydeltä! 

Komiaa oli ja kokeilevaa, kiehtoo ja kauhistuttaa samaan aikaan.

Raumalla kesäpäivä kuljeskellen Pitsiviikoilla, poikkeamatta yhteenkään näyttelyyn! 

Rentottavaa ja hauskaa. Ravintola Gotossa www.ravintolagoto.fi oli ihan pakko sortua Sitruunasorbettiin. Kuvassa siis sorbetti, eikä suinkaan keitetty kananmua! Keksimuruja, valkosuklaata, kinuskia...mmm

 Kankaanpään raekuuron pikanäyte. Koulun käynti voi olla joskus niiiin  rankkaa. Peukalonpään kokoiset rakeet tärisytti maailmaamme ja hetkeksi tuskainen terien terotuskin pysähtyi. Näitä sääilmiöitä on heinäkuulle riittänyt. Kamalaa tuhoa katselin eilen tv-uutisista ja sisäpiiri tiesi kertoa, että ainakin Keiteleen kylä oli pimeänä ja sähköt pois ja kaupat kiinni jne.... Mutta nyt taas helle jatkuu, onhan huomenna taas Loimalla ROMPE. Tervetuloa.

Heinäkuun kuvia

Harjoittelin rannassa ruohojen kuvaamista

  Pilvenpyyhkijä

Rantaviivaaaaaaa

Heinäkuussa on hulinaa, pitäisi olla loma. Päivät menee heiluen ja aikaansaannoksia odotellen. Näyttelymme lähestyy. Teoksilla on nimet valmiina, enää uupuu toteutus. Ehkäpä Keiteleen tunnelmakuvista innostuneena pakkaan taas autoni ja lähden ottamaan vauhtia Pohjois-Savosta...

Kalligrafiaopinnoissa alkoi viiden viikon mittainen tauko, joka sekin vähän helpottaa. Pientä sutinaa on ollut koko kesän ajan  Vanhassa Elmiirassa tiistaisin: lanka-aamu ja tilkkutiistai ovat vetäneet mukavasti käsityön ystäviä kahvikuppien äärelle. Ja valmistakin on tullut; tilkkutöitä, neuleita, palmikkokoruja ja virkattuja kasseja. Ja näillä näkymin jatkamme syksyllä...

Huomenna alkaa näyttelytöiden valmistaminen. Päätetty. Palataan asiaan viikon kuluttua. Hyvää hellettä.