Vilja-tytön vanttuut

Huh. Kyllä tuntuu kylmältä. Pakkasta melkein 15 astetta ja kuivakka tuuli. Keskiviikkona Virttaalle ajaessa tuntui välillä tie kokonaan häviävän edestä. Onneksi silloin kun sarvipäinen peura nyökkäili tein poskessa oli näkyvyys kunnossa. Komea yksilö, mutta kuuluu mielestäni metsään...
Nuo kuvan vaaleanpunaiset vanttuut on Seijan neulomat. Varmaankin pojantyttärelleen Viljalle joululahjaksi. Nyt on se paras ja touhukkain joululahjojen tekoviikko tulossa. Opiston ryhmät kokoontuvat viimeistä kertaa ensi viikolla ennen joulua ja valmiiksi pitäisi saada monen moista. Kirjoittaessani tätä juttua opistossa on parhaillaan menossa Steiner-nukke kurssi. Kyllä sain taisteltua, etten lähtenyt mukaan kurssille. Nyt on syytä keskittyä niihin lukemattomiin keskeneräisiin ja vasta joulun jälkeen aloittaa jotain uutta.

Poppanaliina ja jämptit reunat

Iloisia hetkiä koimme kudontaryhmässä, kun kutoja sai ensimmäisen kutomuksensa pois puista! Taidokkaasti tehty poppanaliina toi mieleeni oman ensimmäisen poppanaliinan joskus yli 30 vuotta sitten. Taitaapa äidillä olla vieläkin se jossain tallessa-ääh! Ainoa hyvä puoli sen näkemisessä voi olla se, että jonkinmoista kehitystä on vuosien mittaan tapahtunut...mutta julkisesti en sitä voi koskaan näyttää! Joku raja sentään. Mutta Pirjolle onnittelut ensimmäisestä erinomaisesta liinasta.

Kuusimetsää

Vivianin opastuksella harrastimme Jokioisilla joulukortti-ideointia. Leveäteräinen automatic pen -suoraan Lontoosta- teki tämmöistä jälkeä. Ehkä joulutervehdykset näyttävät tältä tänä vuonna? Toisaalta vielä on aikaa postitukseen...
Ensi viikonloppuna opistolla joulupajat; kortteja, himmeleitä, tonttuja, enkeleitä... glögiä ja tunnelmaa!