Ahtojäätä ja äksällää

Lumensekaista jäämössöä Itämerellä

Taivaallinen talviloma päättyi. Reissasin perjantaina ja lauantaina ystäväni kanssa Tallinnassa. Ajelimme komiasti taksilla ja ihmettelimme, miksi M-kokoinen nainen ei löydä sopivaa vaatetta edes XL-osastolta. Virolaiset ovat kovin sirorunkoisia... Keskityimme lopulta vain kenkä- ja huiviostoksiin. Ei ahdistanut läheskään yhtä paljon!
Mutta kävimme tietysti myös Karnaluksissa ja teimme tarpeellisia ostoksia liittyen ammattiimme. Sitä jää vaan ihmettelemään, miten sitä on voinutkaan pärjätä ilman sydämenmuotoisten tupsujen tekokonetta!

Nappi poikineen

Tänään tilkkutyöryhmässä tutustuimme akvarellitekniikkaan, nahkaiseen sormustimeen ja yo-yon tekemiseen. Pienillä apuvälineilla on uskomattomia vaikutuksia lopputulokseen. On tietysti paljon turhiakin vempeleitä eli järki käteen uusien hankintojen kanssa. Olemme kyllä monesti todenneet, että välineistä homma ei yleensä jää kiinni. Kyllä se ihminen edelleen tarvitaan hommat tekemään. Oli kotona sitten minkämoinen työkaluarsenaali tahansa! (Mutta onhan ne aikas kivoja; kolvit, sabloonat, kuvioleikkurit, nalleharjat, telat ja kelat sun muut vehkeet.)

Tallinan ja Helsingin välisen laivamatkailun kunniaksi!

Tallinnaan saapuessamme torvisoittokunta täräytti mahtavat soinnut terminaalissa. Ei suinkaan meille, vaikka aluksi niin luulimme. Kyseessä oli muistolaatan paljastustilaisuus. Eikä ihan mikä tahansa laatta! Siinähän on itse Urho Kaleva Kekkonen. Viron ja Suomen liput liehuivat pakkas-säässä ja karvahattuinen kansa kokoontui terminaalin pääsisäänkaynnin eteen. Tulimme näin ottaneeksi osaa myös kulttuuripäivään.

Kekkosta kohti ja langat kotiin

Käsitöihin liittyviä matkoja on tiedossa myös syksyllä. Opisto järjestää Boråsiin Väv-messuille matkan syyskuussa. Odottelen vielä tällä viikolla tarkempia tietoja matkatoimistosta, mutta mielenkiintoista on tiedossa, sen voin luvata.