Nyt alkaa ahdistaa! Vain muutama päivä enää suklaakalenteria ja niin monia suklaamakuja esittelemättä. Kävin juuri "isossa" kaupassa ostamassa joulun ajan ruokia. Sukelsin sitten viimeksi makeishyllyjen väliin ja yritin valita viimeiset viisi suklaata. Voi sitä valikoimaa! Niin paljon maisteltavaa ja muisteltavaa. Olen niin vanhanaikainen, että hain hyllyiltä vain niitä itselle tärkeitä klassikoita, ja löytyihän niitä.
Tänään vuorossa on Fazerin Da-Capo. Kuvassa eilen komerosta löytämäni rotta ja mukillinen Marlin vaaleaa glögiä.
Da Capo – klassikko vuodelta 1916
Da Capo on saanut nimensä musiikkitermistä, Da Capo = alusta uudelleen. Da Capo syntyi aikanaan kierrätysajatuksen pohjalta, kun laadunvalvonnassa virheelliseksi todetut liköörikonvehdit haluttiin saada uusiokäyttöön. Ne sulatettiin ja seokseen lorautettiin mausteeksi Rhum Martiniqueta, koska se tasoitti sopivasti liköörin makua.
Rhum Martiniqueta käytetään tuotteessa vielä nykyäänkin, mutta alkoholin osuus tuotteessa on minimaalinen. Da Capo -massa keitetään 110-asteiseksi, jolloin suurin osa alkoholista haihtuu. Päälle tulee vielä kuorrutus tummasta suklaasta, joten alkoholin määrä jää todella marginaaliseksi.
Da Capo on Fazerin ensimmäinen suklaapatukka. Se tuli markkinoille 1916 ja vuoteen 1939 asti sitä myytiin paperipäällysteisenä konvehtikaramellina. Suklaapatukkana Da Capo on ollut myynnissä vuodesta 1949 lähtien.
Da-Capoa ostettiin aikanaan myös sieltä aikaisemmin jo mainitsemastani Äären Einon kaupasta Orippäästä. Mutta ihan niin kuin tämä tänään ostamani patukka olisi ollut paljon ohuempi kuin se 70-luvun versio...no, onneksi ostin kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti