23. LUUKKU

Ja taas kerran saa huomata, että pyörä on jo keksitty! Innostuin Tampereen kädentaitomessujen jälkeen pyöräyttelemään kirjansivuista himmeleitä. Hauskaa ja edullista tekemistä. Näyttävää ja sain monia muitakin innostumaan paperihimmeleistä. Artesaaniopiskelijatkin tekivät niitä innolla vielä viimeisenä koulupäivänään ennen joululomaa. Terveisiä kaikille. Ja sitten Omin Käsin -lehdessä vuodelta 1967 taiteilija Henena Tynell esittelee puiset himmelit PIMMELIT. Oliskohan nämä meidän himmelimme nimeltään pammeli (paperista) tai simmeli (kirjan sivuista).

Olkihimmeleitten monimuotoiseen perheeseen on helena Tynell nyt liittänyt oamna panoksenaan nykyaikaisen TÄHTIHIMMELIN. Se tarjoaa miltei rajattomia mahdollisuuksia erilaisten koristeellisten ryhmien moudostamiseen ja osoittaa jälleen kerran, että vanhasta teemasta voi jatkuvasti syntyä uusia muunnelmia.

Tampereella näkyi paljon muovisista mehupilleistä koottuja himmeleitä. Ei kai niitä kuitenkaan voi "mummeleiksi" nimittää...

Aattona saavat sukulaislapset ( kaikki alle 30 -v) pikakurssin paperihimmeleiden valmistamiseen. Siinä se menee lanttulaatikon, kinkun ja rosollin syönnin jäkeen ennen luumukräämiä ja kahvia.

Otsikoista samasta lehdestä:

Joulu ja perinteet

Olkipalloista muovikoruihin

Luova Suomi Montrealissa, EXPO 67

Pimmeleitä, puupitsiä ja nykyaikaan sovellettua kudottua

Painetaanpa korkilla, kansilla, rullilla

Joulu on romanttinen ja värikäs

Pääkirjoituksessa on lause, joka ei sekään ole yhtään vanhentunut ja kestää aikaa.

Mutta perinteetkään eivät saa olla kangistuneita ja kavoittuneita, vaan eläviä ja jokaisen ajan pitäisi luoda uusia annettavaksi eteenpäin rikastuttamaan ja jatkamaan entisten ketjua.

Omin Käsin N:o 4/ 1967