Vielä hetki odotusta ja sitten päästään taas tosi toimiin opistojen ryhmissä. Kudonnat täyttyivät nopeasti, kiitos taas siitä. Sehän tarkoittaa sitä, että ilmoittautuneet ovat "allekirjoittaneet" työsopimuksen puolestani ensi kaudelle! Mukavaa on myös se, että Ylistaronkadulla saan suhata ja opetella opiskelijoiden kanssa vaikkas mitä. Opettelen ohjaamaan ja valmentamaan ja opetan värjäämistä kasveilla ja ehkä vielä huovutustakin. Erilainen ympäristö ja ymmärtävät työkaverit tekevät tästä uudesta työstä hienon kokemuksen.
Ylläolevassa kuvassa on hyyyvin venynyt T-paita nuoren odottavan äidin päällä. Melkoinen pallomaha ja täysillä hän paineli Valkeakoskiopiston kasvivärjäysleirillä pari viikkoa sitten. Me muut leiriläiset emme muuten kertaakaan houkutelleet häntä ottamaan rauhallisesti, huilaamaan tai kantamaan vettä hänen puolestaan. Tämä topakka tuleva äiti ilmoitti kurssin alussa, että jokaisesta sen laatuisesta kommentista joutuu maksamaan hänelle 100 grammaa värjättyä lankaa!!!! Kukaan ei puhunut asiasta sen jälkeen mitään ja kaikilla oli hauskaa. Varsinaista sitkeyttä meiltä kaikilta siis.
Leirimme oli vetinen ja märkä. Lankojen puretus, värjäys, huuhtelu järvivedessä ja kaatosateessa oli kokemus tällaiselle sisäilmaihmiselle, joka ei omista edes kunnon saappaita, saati sitten sadetakkia.
Jos keskiviikkona satoikin kaatamalla ja pehmensi hiekkapihan ja nurmikon, alkoi torstai hieman valoisimmassa merkeissä. Kuten kuvasta näkyy, aurinkokin paistoi. Polttopuut olivat melko kuivia, tulitikut kosteita ja sanomalehdet märkiä. Mutta meitä naisia ei pikkupulmat haitanneet. Tänään menemme Tiinan kanssa katsomaan kurssinpäätösjaksolle Valkeakoskiopistolle, mitä naiset ovat taikoneet värjätyista langoista. Minulla on mukana kauniita vyyhtejä ja pari kerää. Ehkä niistä joskus vielä kehkeytyy jotain- loading--- please wait.
