24. joulukuuta 2015

24. LUUKKU

Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella... ja heiltä joilta joulupuu puuttuu, saattaa löytyä kangaspuut. Kangaspuutkin voidaan verhoilla ja koristella teeman mukaisesti. Jouluna palloilla, enkeleillä ja tontuilla. Pääsiäisenä noidilla, pajunkissoilla ja suklaamunilla. Vappuna koristeluna toimii serpentiinit ja juhannuksena koivunoksat. 
No tämä oli nyt sitä hölmöilyä, joka johtuu siitä, että on ollut niin jännittävää odotella aattoa. Nyt kun on hyvin syöty ja avattu muutama paketti, jännitys laukeaa ja mieli on avoin kohtaamaan uuden vuoden. Kalenterin päättää kaavakuva vipupuista, joita nimitettiin 1900-luvun alussa myös kontramarssiksi. Muut nimitykset ovat säilyneet sellaisinaan meisän päiviimme saakka; vivut, niisivarret, ylä- ja alavälittäjät sekä polkuset.

Kuusitoista-niitistä pöytäliinakangasta. Jos "kontramarssin" avulla kudotaan moniniitiset kankaat, on siitä sekin etu, että saattaa loimena käyttää hienompia lankoja, koska kangas näin nousee huokeammin kuin varpahevosilla ja pyöräsillä. Niinpä otetaan tähän kankaaseen valaistuja yksinkertaisia pellavalankoja N:o 25 tai 30. Langat ovat ennen kehimistä liisteröitävät ohkaisella vehnäjauho-vellillä, jossa ne hierotaan läpimäriksi ja sitten väännetään vallan tarkkaan. Kuivattua kehitään ja luodaan niistä niin leveä loimi kuin kukin haluaa kankaansa. Niisiin pujottaessa pannaan 1 lanka joka niiteen ja 3 lankaa kaiteenpiin väliin. Kaide 18 tai 19 pasmaa kyynärälle. Kude saapi aina olla yhden numeron hienompaa kuin loimilangat ovat.


  

Voisinpa itse laittaa tämän kankaan kuvikkaaksi tai taalainsidokseksi. Omissa konramarsseissani ei edes ole 16 niisivartta! Mutta reippaita ovat olleet tuon ajan kankurit. Vehnäjauho-vellin keittäminen ja lankojen läträäminen siinä on onneksemme jo taaksejäänyttä aikaa. Kehimäänkään ei enää tarvitse ryhtyä eikä kyynäriä mittailla. Langat tupsahtaa kutomoihin rullissa ja luomishommat käy kuin tanssi!


Perhonen lampunvarjostin. Leikataan paperista kuvan N:o 4 mukaan perhonen, joka päällystetään molemmilta puolilta hopeapaperilla. Sitten laskostetaan vaaleanvihreää silkkipaperia, josta leikataan perhos-muotoinen kuvio. Tämä liimataan perhosen päälle. Ruumiiseen pannaan laskoksiin pantua vaalean ruskeata silkkipaperia. Sen läpi vedetään rautalankaa jonka molemmat päät yhdistetään alapuolelta ja päättyvät koukkuun, josta varjostin ripustetaan lamppuun. siipiin liimataan hopeapåaperista tehtyjä kuvioita.

Ei ole työohjeiden laatiminen helppoa! Noiden ohjeiden mukaan en saisi perhosta aikaiseksi. Mutta ajat ovat toiset. Nyt on nyt ja nyt on todellakin aika päättää nämä vanhat jutut ja lopettaa joulukalenteri. Kiitos kovasti kaikille ja oikein rauhaisaa joulun aikaa sekä onnellista uutta vuotta 2016.

Käsitöitä Liite Kotiin ja Yhteiskuntaan  N:o 12 / 1896

23. joulukuuta 2015

23. LUUKKU

Ja taas kerran saa huomata, että pyörä on jo keksitty! Innostuin Tampereen kädentaitomessujen jälkeen pyöräyttelemään kirjansivuista himmeleitä. Hauskaa ja edullista tekemistä. Näyttävää ja sain monia muitakin innostumaan paperihimmeleistä. Artesaaniopiskelijatkin tekivät niitä innolla vielä viimeisenä koulupäivänään ennen joululomaa. Terveisiä kaikille. Ja sitten Omin Käsin -lehdessä vuodelta 1967 taiteilija Henena Tynell esittelee puiset himmelit PIMMELIT. Oliskohan nämä meidän himmelimme nimeltään pammeli (paperista) tai simmeli (kirjan sivuista).

Olkihimmeleitten monimuotoiseen perheeseen on helena Tynell nyt liittänyt oamna panoksenaan nykyaikaisen TÄHTIHIMMELIN. Se tarjoaa miltei rajattomia mahdollisuuksia erilaisten koristeellisten ryhmien moudostamiseen ja osoittaa jälleen kerran, että vanhasta teemasta voi jatkuvasti syntyä uusia muunnelmia.

Tampereella näkyi paljon muovisista mehupilleistä koottuja himmeleitä. Ei kai niitä kuitenkaan voi "mummeleiksi" nimittää...

Aattona saavat sukulaislapset ( kaikki alle 30 -v) pikakurssin paperihimmeleiden valmistamiseen. Siinä se menee lanttulaatikon, kinkun ja rosollin syönnin jäkeen ennen luumukräämiä ja kahvia.

Otsikoista samasta lehdestä:

Joulu ja perinteet
Olkipalloista muovikoruihin
Luova Suomi Montrealissa, EXPO 67
Pimmeleitä, puupitsiä ja nykyaikaan sovellettua kudottua
Painetaanpa korkilla, kansilla, rullilla
Joulu on romanttinen ja värikäs

Pääkirjoituksessa on lause, joka ei sekään ole yhtään vanhentunut ja kestää aikaa.

Mutta perinteetkään eivät saa olla kangistuneita ja kavoittuneita, vaan eläviä ja jokaisen ajan pitäisi luoda uusia annettavaksi eteenpäin rikastuttamaan ja jatkamaan entisten ketjua.

Omin Käsin N:o 4/ 1967

22. joulukuuta 2015

22. LUUKKU

 Tämän vuoden joulukalenterini nojaa vanhaan ja menneeseen. Omin käsin tehtyihin tuotteisiin ja ainakin suomalaisuuteen. Sen lisäksi, että kekseliäisyydellä on saatu aikaan niukkuudesta iloa ja hyötyä, on valmistettu myös kestävää ja säästävää. Kestävää kehitystä parhaimmillaan ovat vanhat perintöliinat ja -tekstiilit. Ja kankaankudonta. Kudottuihin kankaisiin uppoaa helposti työtunteja, mutta ne valmistetaankin kestämään aikaa enemmän kuin trendivaihtelut meitä nykyisin opettaa. Uuden vuoden kudonnaisia voisi suunnitella vaikka tämän kuvikaskahviliinan pohjalta.


Tämän sivun otsikko on jykevä: VANKKAA JA VANHANAIKAISTA. Eipä taitaisi iskeä vuoden 2015 lukijakuntaan...

Tänä kiireen aikakautena meidän on tarkoin punnittava, minkälaiseen käsityöhön kannattaa uhrata vähä aika. Vuodeliinoja suunnitellessamme meidän täytyy valita sellaiset koristelutavat, että ne kestävät yhtä kauan kuin itse kangaskin. Ennen sotia meikäläinen pitsitehdas valmisti pitsejä, jotka kestivät jokapäiväsistä kulutusta vähintäin 10 vuotta, mutta taso on nykyisin huomattavasti laskenut...- jos käytämme pitsiä, käyttäkäämme lujaa pitsiä. Kokeneet emännät tietävät, että tiiviit virkatut pitsit kestävät parhaiten.

Kaikki on niin suhteellsita. Ajasta ja aikakaudesta huolimatta, käsitöillä on suuri merkitys myös mielialaan. Jokainen saapi miettiä turhuutta ja merkityksellisyyttä omalla kohdallaan ja nauttia käsitöiden tuomasta mielihyvästä. Jouluna myös.

Otsikoita samasta lehdestä:

Säilytä sänkyseinäsi siistinä
Tämä on Suomesta- Omin Käsin -lehden matkamuistoesinekilpailu
Vanha hyvä pellavamme on ikuisesti uutta ja kaunista
Pyyheliinoja tarvitsemme aina
Kehystän itse tauluni
Pariisitar osaa käyttää neulaansa
Ompelenpa itsellenui käsineet kevääksi

Säästäväisiä ideoita lehti täynnä ja Elsa Turakainen mainosti Auro-tuotteen käsivoidetta nimikirjoituksen kanssa. Ahkerille käsille Auro-käsivoidetta. Suomisen Ollin äidillä oli varmaan omat murheensa.

Omin Käsin N:o 1/ 1951






21. joulukuuta 2015

Huikea hyppäys seitsämänkymmentäluvulle. Olkoon ensimmäinen ja viimeinen. Pikkupoika syöttää froteesta valmistetulle kilpikonnalle salaatinlehteä! Oikein kunnon kuvalavastus. Ajasta kertoo juuri nuo materiaalit;

frotee ja chenille. muita ajankohtaisia materiaaleja tässä lehdessä olivat 
markiisi- tai raavelikangas
yksivärinen puuvillakangas, lev 130 cm (esim. PMK:n Seita tai Pohjola)
printers
muovirouhe
puuvillasametti
kerni
nailontrikoo
joustofrotee
sertinki
säämiskäpalat ja tekoturkis

Väreinä oli raikkaita ruskean, oranssin ja keltaisen sävyjä. Poikkeuksena oli tämä valkoinen poncho.

Poncho tehdään neljästä samanlaisesta kappaleesta, jotka ommellaan yhteen. Tämä ihmeellinen vaatekappale on kuulemma tulossa uuteen nousuun keväällä. Hankin omani jo hyvissä ajoin ennen olkapääoperaatiota, joten voin aloittaa uuden vuoden helmat hulmuten!

Otsikoita samasta lehdestä:
Pakkasen varalle
Pesunkestävät
Kirjoneuleet ovat palanneet
Kirjavista langoista
Lahjaksi vauvalle

Parasta oli kuitenkin tämä ilmoitus:
"En minä melkein uusia jersey-housuja poiskaan heitä", sanoi rva Eskola ja kokeili kehotuksestamme Verdaa. Verda on vanha tuttu kestotärkkäysaine, joka yllättäen tulee nyt apuun aivan uusissa pulmissa. Ja auttaa olemattomilla kustannuksilla. Kun esim. juuri jersey- vaatteet(hame, liivi, pitkät jhopusut) menettävät ryhdikkyytensä, alkavat liehua ja pussittaa, kannattaa kokeilla pakkauksessa olevan ohjeen mukaista kevyttä tärkkäystä prässättäessä. Jos taas silitätte vaatteen, lisätkää Verdaa suoraan pyykinkostutuspulloon. Ja vaatteet, jotka jo puolittain aiotte hylätä, ovat taas kuosinsa puolesta täysin esiintymiskelpoisia! Verda sopii sekä luonnon- että tekokuiduille, ohuille ja paksuille, koville ja pehmeille kankaille. Maahantuoja Oy TRANS-MERI Ab

Näin on siis rva Eskola tyytyväinen ja jersey-housut täysin esiintymiskelpoiset- kiitos Verdan! Olen kyllä elänyt jersey-kautta, mutta Verdaa en ole vielä tarvinnut. Mutta varmaan sitä tarvitaan edelleenkin, koska googlettamieni sivujen kohdalla lukee:
Etsimäsi tuotteet ovat kovan kysynnän vuoksi valitettavasti päässeet loppumaan. Lisää on tulossa, joten seuraa sivujamme.

Juhlavaatteet pitää pian jo kaivaa esiin.... juhlista jaloin lähestyy.

Omin Käsin 4/ 1971

20. joulukuuta 2015

20. LUUKKU


Tässä lehdessä esiteltiin Omin Käsin -lehden taideteollisen oppilaitoksen oppilaille julistaman kilpailun tuloksia. Ensimmäisen palkinnon 2500:- sai Seppo Nurmimaa, toinen palkinot annettiin Pirkko Pitkasillalle1500:-  ja kolmannen pokkasi Oiva Toikka 1000 :-.Mielenkiintoinen lienee Toikan polku opiskeluajoista tähän päivään ja lasitaiteilijaksi!

Lehden keskiaukeamalla on Yhtyneiden Kuvalehtien mainosaukeama, jossa houkutellaan tilaamaan aikakauslehtiä. Näitä ovat mm.
Perinteellinen kuvalehti Suomen kuvalehti,
Perheenemäntien lehti Kotiliesi
Nykyaikainen naisten lehti Hopeapeili,
Kodin sisustuslehti Kaunis Koti,
Lehti käsityön ystäville Omin Käsin,
Neuleita koko perheelle Kodin pukimet,
Suomalaista muotia Sorja,
hyvän kotiruoan ystäville Kotikokki,
Koko perheen viihdyttäjä Seura,
Suositeltavia sarjakuvia Sarjakuvalehti,
Jännittäviä sarjakuvia Seikkailusarjat,
Piirrettyjen elokuvien parhaat sarjakuvina Nakke Nakuttaja
Radiokuuntelun opastaja Radiokuuntelija
Elokuvayleisön suosikki Elokuva-aitta
Erämiesten lehti Metsästys ja kalastus,
Markus-sedän lastenlehti Lasten maailma
Viesti vieraisiin maihin Finlandia Pictorial,
Kulttuurin viljelyä Suomalainen Suomi
Kirjallisuuden katselmus Parnasso,
Urheiluväen kuvalehti Urheilun kuva-aitta,
Maatalousväen kuvalehti Käytännön maamies

Kävin ostosparatiiseissa tänään. hiljaista oli. Johtuu varmaan Mäkäräisen Kaisan hiihtokisoista. Oli oikein mukava tutkiskella kaikessa rauhassa tavaratalojen hyllyjä ja vertailla Vihreiden Kuulien ja Fazerin Present- rasioiden hintoja eri kaupoissa. Ruuhkaa ei ollut ja valoja riitti eihan häikäisyyn asti. Nälkähän siinä tuli ja kotona tein sekametelisoppaa ja jääkaapista otin äidin keittämään ohraryynipuuroa. Nyt alkaa maut olla kohdillaan.

Otsikoita samasta lehdestä:

Kilmmeltävää olkea ja herkästi veistettyjä koristeita kuusen oksille
Joulupöytä kaipaa piristystä
Sveitsiläinen nenäliina, käsintehdyn työn mestarinäyte
Pieniä ehdotuksia- lahjoiksi sopivia
Koristepapereitten tekeminen on hauskaa ja yksinkertaista

 Jos voisi tilata tuon ajan lehden ensi vuodeksi, valitsisin ehdottomasti Hopeapeilin:

Nykyaikainen nainen on valinnut omaksi äänenkannattajakseen Hopeapeilin - eikä suotta, tarjoaahan juuri tämä naisten lehti kaikkea sitä, mille aikaansa seuraava nainen panee painoa. Ajankohtaiset ongelmat, sosiaaliset kysymykset, naisten saavutukset eri aloilla ja kodeissa, asiallinen asia ja vapaahetken virkistys ovat Hopeapeilin ohjelmaa.

 Mikä mahtaisi olla 2016 vuonna Hopeapeilin korvaaja? Anna, Eeva, Viva, ET, Me Naiset, Trendi, Gloria, Cosmopolitan.... hoh hoh!
















 

19. joulukuuta 2015

19. LUUKKU

 



Joulun koristeet luovat tunnelmaa. Ne voivat hyvinkin voimakkaina osatekijöinä olla mukana luomassa sen rauhoitetun maallisen paratiisin puitteita, jonka porttien sisäpuolella haluaisimme joulumme viettää. Pyrkikäämme käyttämään myös niiden suomia mahdollisuuksia hyväksemme oikealla tavalla. 

Saatakos sen paremmin sanoa!  Huominen sunnuntai lienee vilkas kauppapäivä tavarataivaissa. Maallinen paratiisi taitaa olla muuttunut käsite viidenkymmenen vuoden aikana....


Niin olin iloinen nähdessäni tämän kuvan! Arkipaidan kauluksia on ollut neljää uutta tyyppiä, kyllä ovat miehet olleet muodikkaita. Millainen mahtaisi olla pyhäpaidan kaulus?
 

  

 Ja lopuksi vielä tuulahdus tekstiilitaiteesta:

Amerikkalaisen tektiilitaiteilija Aino Ringlerin Suomeen lähettämä joulutervehdys, ihastuttava pieni kudonnainen akvarellipaperista tehdylle kortille liimattuna, symbolisoi hauskasti lähettäjän ammattia samalla kun se on hyvä esimerkki siitä, ettei korttien sunikaan aina tarvitse olla jouluaiheisia.

Otsikoita samasta lehdestä:
Matkamuistoja joulukuusessa
Yllättävä Laila Karttunen
Sarvi-  monien mahdollisuuksien materiaali
Taloustöissä ja etenkin keittiössä tarvitaan isoa suojaavaa esiliinaa
Käärö kaunis kullekin, kilteimmille kaksikin

Omin Käsin N:o 4 / 1962

18. joulukuuta 2015

18. LUUKKU

 "Jopa jou´u katsomahan,
Säärehen sovittamahan,
Onko sukka säärtä myöten,
Juovaset jalan mukahan."

Kilpailun nopein 1. palkinon saanut sukka: Lyyli Koivunen, Isonkyrön naiskotiteollisuuskoulu. 292 min.

Tiukoille menee, että ehtii oikean vuorokauden puolella laittaa luukkukertomuksen joulukalenteriin. Aina menee ehtoohommiksi ja olenkin sanonut, että aamulla kuuluu avata se suklaakalenterin luukku ja vasta illemmalla tämä tämmöinen. Kiitos "huomautuksista". 
Nyt löytyi taas oikein ajankohtainen lehti, 40-luvulta. otsikkona oli "Kotiteollisuuskoulut kilpasilla". No ihan siitä ei ole kysymys, mutta Loimaan seudun kotiteollisuusyhdistys on julkaissut avoimen jurytetyn näyttelykutsun. Näyttelyn jurytys on kaksivaiheinen ja lisätietoa siitä voi lukea blogista: loimaanseudunkotiteollisuus.blogspot.com.
Tutustukaa ja osallistukaa, odotettavissa on hienoja töitä käsi- ja taideteollisuuden alalta. Huhtikuussa näyttelyyn valitut työt ovat esillä Loimaalla Kuukantalolla.


Tämä sivu hätkähdytti. Katsokaa nyt noita sormikkaita, jotka ovat jämälangoista neulottu. Käytössä on ollut 15 eriväristä lankaa ja kirjoneuletta sormenpäihin saakka! Voi hyvä tavaton.

Otsikoita samasta lehdestä:

Tekstiilitaiteilija Ester Ax-Tokkola in memoriam
Koti valaistuksella viihtyisäksi
Marjut odottaa joulua...
Lahjan ulkoasu kertoo antajastaan
Sillaa vähien villojen jatkoksi!

Omin Käsin N:o 4/ 1946

17. joulukuuta 2015

17. LUUKKU


 Aikahyppäys viisikymmentäluvulle. yritin säästää tätä kansikuvaa lähemmäs joulua, mutta en enää malttanut. varsinkin kun tänään oli hetken maa valkoisena Loimaallakin. Mutta nyt illalla taas synkkä vesisade saatteli kotiin koulun joulupäätöksestä. Eipä ollut rekikeliä eikä hankia hohtavia, ei nietoksia eikä kilikelloja. Mutta pääsimme kuitenkin onnittelemaan uusia artesaaneja ja toivottamaan hyvää joulun aikaa työkavereille. Yksi vuosi on taas pulkassa ja osa palaa sorvin äären jo ennen Loppiaista.


Mutta jos kouluhommat onkin nyt taputeltu, kotihommat senkuin jatkuvat yhä kiihkeämmin kohti joulua. Leipominen on oikein mukavaa ja rentouttavaa puuhaa silloin kun ei ole pakkoa ja kiirettä.

Leipominen kuuluu monen mielestä hauskimpiin joulun valmistelutöihin. Siinähän työn tulokset tulevat pian näkyviin, ja paistosten tuoksen levitessä huoneisiin joulu tuntuu tosiaan olevan jo ovella. Kaikkea leipomista ei kuitenkaan pidä jättää viime hetkeen. Esim. muutamat pehmeät ruokaleivät, kuten vierreleipä, Oulun- sekä joululimppu, joista jotakin lajia usein valmsitetaan jouluksi, vain paranevat odottaessaan vaikka viikonkin. Joulun edellä leivotaan useissa kodeissa myös korppuja, jotka aamu- ja iltateen tai -kahvin kanssa maistuvat arvaamattoman hyviltä aterioiden välissä. korput kuivuvat mainiopsti leivän paistamisen jälkilämmössä.

Nuorikon kakku
150 g voita
125 g sokeria
3 munaa
1 sitruunan kuori
75 g manteleita
60 g rusinoita
3 rkl hillottua appelsiinin kuorta, kuivat. luumuja tai omenoita
150 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Sitruunasta raastitaan kuori, appelsiinin kuoret leikataan suikaleiksi, mantelit tai pähkinät kuoritaan ja hakataan tai leikataan suikaleiksi. Voi vatkataan sokerin kanssa kuohkeaksi ja munat lisätään yksitellen seosta koko ajan voimakkaasti vatkaten. Sitten lisätään mausteet ja viimeksi vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun rengasvuokaan, johon mahtuu n. 1½ l. ja paistetaan noin tunti.

Otsikoita samasta lehdestä:

Tulkaa meille, kuka järjestää hauskimmat nuorisokutsut?
Mustan madonnan kotiliesi- Ndebeleheimon kylässä etelä-Afrikassa
Hannun ja Kertun piparkakkutalo
Seitsemän reseptiä keinutuolimatkustajan keittokirjasta
Valion joulukilpailu kaikille naisille. Palkintona mm. pesukone

Kotilieden Joulu N:o 24, Joulukuu II/ 1951

16. joulukuuta 2015

16. LUUKKU

Jos joku on luullut, että lemmikkien vaatettaminen on jotenkin uusi asia, erhetyy vallan kauhiasti! Vuoden 1905 julkaisussa esitellään englantilainen koiranpeite. Onkohan tuo jackrusselterrieri tai jokin muu jalosukuinen. Tyylikäs vaate joka tapauksessa, tamppi ja kaikki.

Näissä vanhoissa lehdissä on hienoja kangaspaloja, joihin löytyy myös kudontaohjeet. Sinivihreän leninkikankaan ohjeessa kerrotaan:

12 vyyhteä sinistä, 6 vyyhteä viheriäistä, 4 vyyhteä mustaa, 1 vyyhti valkoista puuvillalankaa, kaikki n:o 2/36. Niistä luodaan 9 metrin pituinen loimi seuraavan luomataulun mukaan: 
58 lankaa sinistä
8    "         mustaa
2    "         valkoista
28  "         viheriäistä,
2   "         valkoista,
8  "          mustaa
Luomataulu kerrotaan 15 kertaa. Pujottaessa pannaan kaikki muut langat yksitellen niiteen paitsi valkoiset, jotka pujotetaan aina kaksi samaan niiteen. Kaide: 20 pasmaa 60 cm alalle, kaksi lankaa piin väliin. Kuteeksi käyttää itsekukin mieleistään lankaa, kauneinta on siihen tarpeeseen n.k. teollisuuslanka, mutta käypi laatuun myöskin kameelinvillalanka, niinkuin näytetilkusta huomaa. Jos on tilaisuudessa käyttämään kotimaista villalankaa, niin on se tietysti kaikista parhainta. Silloin on parempi panna vähää harvempaan kaiteeseen - 19 pasmaa 60 cm alalle.

 niin nättiä kerrontaa, että oli pakko laittaa näin pitkä lainaus.

Ihania leninkejä ja flanellipusero. Aikaan sopiva nimikointimalli ja muotikuvat. Kyllä olisi meillä legginsikansalla tekemistä noissa vyötäröissä. Ja lopuksi vielä "verkkokauppaa" 110 vuoden takaa:


Käsitöitä. Liite kotiin ja Yhteiskuntaan N:o 1. / 1905

15. joulukuuta 2015

15. LUUKKU

Voi herttinen sentään, millainen mainoskuva! Tämä pikkumies mainosti Keskinäisen henkivakuutusyhtiö Salaman palveluita. Salama ilmoitti olevansa "vakavarainen suomalainen suuryhtiö". Yhtiölle oli lastentautien erikoislääkäri, lääkintöneuvos ATLE MALI kirjoittanut terveyskirjasen Leikki-ikäisten lasten kehityksestä ja hoidosta. Kirjasen sain postissa ilmaiseksi, jos postitti kupongin täytettynä avoimessa kuoressa 7 mk:n postimerkillä. Muistatteko, eikös joskus ammoisina aikoina avoimena lähetetyt kirjeet olleet halvempia lähettää kuin suljetut? Vai olenko nähnyt unta... Joka tapauksessa tämä lapsukainen lienee nyt jo noin 70- vuotias ja tuskin tunnistettavissa kuvasta -onnekseen.


Tämä käsityöidea on vallan mainio. Ja vielä ehtii kaapista penkoa noin metrin pituisen kangaskappaleen. Ja taas on yksi joululahja valmis!

Otsikoita samasta lehdestä:

Virkattu hattu pyörölieri
Kannattaako askartelu teollisuuden aikakaudella?
Yksinäinen nainen- vai onko hän sittenkään niin yksinäinen?
Vanha vinnille ja uusi sisään vai vanha vinniltä ja uusi sisään
On luvattu lakanakangasta, lisätään siihen kirjavaa

Kotiliesi N:o 21/ marraskuu I 1951


14. joulukuuta 2015

14. LUUKKU


Nyt löytyi arkistosta saksalainen kaava-arkki vuodelta 1933. Melkoisen haperaa paperia pitää jo käsitellä varoen. Kuvan vasemmasta laidasta voi päätellä miten selkeä kaava-arkki on! Kaikki viivat ovat tietysti myös mustalla, joten oikean viivan erottaminen himmelirakenteesta on aika taito itsessään.




Kaava-arkin toisella puolella on mm. tontun ja lumiukon ohjeet, eli talvinumerosta taitaa olla kyse. Kirjasintyyppi taitaa olla Schwabachia ja koska melko olematon saksankielen taitonikin on hävinnyt, en kerro ohjeista yhtään enempää...

 
Aattoon on kymmenen päivää, joten olkoon tämä pieni joulupähkinä purtavaksi kaikille saksan kielen taitajille. Siinäpä aika kuluu sukkelasti ja hupsista vaan, voidaan virittää Nana Mouskouri laulamaan.


Beilage zu Heft 4 (1933) der illustrierten Wäsche- und Handarbeits - Zeitung"

13. joulukuuta 2015

13. LUUKKU

Yksilöllistä ja korkeatasoista ovat ne kaksi sanaa, jotka ensi sijaisesti tulevat mieleen Eva Anttilan kuvakudostaidetta ajatellessa. Hänen töittensä mielikuvitus- ja vivahdusrikkaus puolestaan kertovat lahjakkaasta, mutta samalla myös äärettömän kriitillisestä taiteilijasta, joka miettii, punnitsee ja harkitsee, ja jonka töissä yksikään värivivahdus ei ole sattumanvarainen. Jokainoa väri- ja materiaalivaikutus on huolellisesti laskettu.

Omin Käsin -lehden kansi kertoo kuvin sen, mitä tekstikin. Huikeaa.


Pitäsi varmaan ryhtyä joululeipomiseen. Kaikki aikakauslehdet ja naistenlehdetkin ovat pullollaan joulutekemistä, -sisustusta, -askartelua, -leipomista ja -tarinaa. Aikamoisen tarinan saisi siitäkin kun kurkistaisi työhuoneeseeni juuri nyt: joulukortit on valmiina ja sotku on jäänyt lattialle. Paperisilppua kuitenkin vain, ehtiihän tuon vielä hyvin siivota...Ja leipomusten vuoro on vasta viikon päästä. Ovat sitten tuoreita jouluna.

Tässä vielä ohjeet koneella kiinnitettäviin ripustimiin. Tämäntapaisia ohjeita riittää kyllä, kapioihin kun on tarvinnut varautua 50-luvullakin. Nyt taidetaan vaan kerätä iittalaa, pentikkiä ja marimekkoa.

Otsikoita samasta lehdestä:

Itse suunnitellen tarkoituksenmukaista ja kaunista
Bulgarialaista ja itäsakasalaista
Vanhoja taitoja tarvitaan- neulotaan kinnasneulalla kintaat
Kaunista ja tyylikästä omissa kangaspuissa
Ei ristiä ripustimesta

Omin Käsin N:o 1 / 1957

12. joulukuuta 2015

12. LUUKKU


Nämä viime viikonloppuna löytämäni Virkkaus- ja neuletyöt- lehdet ovat aivan jäätävän hienoja! Nämä kannet ovat yksinkertaisuudessaan vaan niin valloittavia, että oli taas tänäänkin pakko laittaa luukulle. Tässäkin kannessa pikkutyttö lakaiseen varpuluudallaan hymyillen! Takaraivolla keikkuu pipo (ellei peräti kipa), joka ei kyllä korvia lämmitä. Kyllä me olemme jo niin tottuneet tuulta pitäviin takkeihin ja goretex-varusteisiin, ettei juuri villatakissa pihahommiin lähdetä. Millaisia lienevät tulevien sukupolvien pihahommiin valitut vaatteet? Vai liekö robotti jo tehnyt kaiken, älyvaatteista puhutaan, mutta toivon mukaan puikkoja ja koukkuja saa vielä heiluttaa ja sukkia ja vanttuita kutoa.


Tässä kuvassa on jotain niin tuttua, että voisin luulla sitä omakseni jos olisin syntynyt 40-luvulla. Samaa kampausta joka tapauksessa suosittiin Orippäässä vielä 60-luvun alussakin. Ja äiti kutoi meille villatakkeja varmaan näidenkin ohjeiden mukaan. Kuvasta voisi päätellä (jos siis olisin siinä itse), etten juuri piittaa pihatöistä, mielummin vaan naureskelen ja annan muiden huseerata.... hih.

Otsikoita samasta lehdestä:
3-vuotiaalle tytölle kirjottu nuttu ja myssy
Tytön puku pienine solmukkeineen
Pojalle tai tytölle kotikehruisesta langasta, 3-vuotiaalle
Musta on aina aistikasta- kaksi puseroa, toinen päivää, toinen iltaa varten
New look pusero
Miehen villapusero, jossa on irrallinen kaulansuojus

Virkkaus- ja neuletyöt, N:0 4 (74) / 1948

11. joulukuuta 2015

11. LUUKKU

Niin oli tiukka viikko, että perjantaiehtoon palkitsin itseni villasukkaa kutoen ja Poirotia katsellen. Hyvin päättyi sekin murhamysteeri ja rakastavaiset saivat toisensa. Harmillisesti blogíteksti jää nyt puutteelliseksi, paikkaan tilannetta huomenna. Aurinkoisen Kotilieden kansikuvan välitän teille kuitenkin. Näin sitä opeteltiin huolehtimaan pienistämme jo pieninä.

Kotiliesi N:o 22, marraskuu II/ 1951

Paikkaus eiliseen:

Tässä lehdessä oli myös oman aikansa NiksiPirkka. Sukkahousujen monipuolisuudesta ja ilmiömäisistä tehoista ei oltu vielä kuultukaan, mutta mm. kynsiharjojen liotus etikkavedessä oli havaittu hyväksi toimenpiteeksi.

 Ja tämä ilmoitus muistuttaa juuri nyt siitä, että joulukortit on tekemättä! Taisi olla niin, että siihen punaiseen pussiin ahdetut kortit voi postittaa vielä maanantaina. Nyt ei muuta kuin ensin etsimään sitä pussia ja jos sitä ei löydy, korttikiireetkin hellittää. Myöhemminkin ehtivät perille.

Otsikoita samasta lehdestä:

Meidän isäntä teki jauholaarin
Maaseudun kärsivä äiti huutaa naisgynekologin apua
Nurmon pappila- henkisesti kypsien ihmisten koti
Kirjahylly kodin kohottaa

9. joulukuuta 2015

10. LUUKKU

Valmistakaa ystävillenne iloinen yllätys lahjoittamalla heille nämä ihastuttavat hiihtolapaset

 Vielä ehtii monenmoista. Kansanavun hiihdot järjestettiin helmi-maaliskuussa 1947.  Hieno juliste ilmoitussivun vasemmalla laidalla on hyvin kansanomainen. Toivottavasti vetosi kansaan ja kansa lähti hiihtämään. Tarkoituksena oli hiihtoharrastuksen elvyttämisen ohella saada koko kansaa koskevalle Kansanavun asialle sosiaalisesti herättävä tausta. Hiihto-osuutensa suorittaneille myytiin30 markan hintaisia metallisisa hiihtomerkkejä, joista kertyneet tulot annettiin Suomen hiihtokansan yhteisenä lahja Kansanavulle.

Näin jokainen, nuori tai vanha, mies tai nainen, joka talvisen luonnon keskellä ammentaa voimaa ja virkeyttä pienellä hiihtomatkalla, voi tuntea myös iloa saadessaan auttaa kovaosaisia lähimmäisiään.

Tuo kintaan malli on muuten vallan kaunis, voisi tehdä saman kuvion vielä nytkin...
Tarpeet: Valkoista, punaista ja harmaata paksuhkoa lankaa, sukkapuikot n:o 7 tai 8.
 
Ja tämä nilkan ojennus on erityisen elegantti. Tasona neulotut yösukat ovat myös toteuttamiskelpoiset edelleen. Mikä aarreaitta nämä lehdet ovatkaan!

Otsikoita samasta lehdestä:
Huomioita ruotsalaisesta kotiteollisuuskauppatavarasta
Suomalaisen villan mahdollisuuksia
Kilpailu käsityötaidon kehittäjänä
Ei lämmin luita riko...
Onko silitysrauta ystäväsi?

Omin Käsin vuodelta 1946 (kannet irronneet)

Pieni lainaus loppuun:
Kylmässäkin makuuhuoneessa tarkenee eikä koleassakaan luokkahuoneessa palele jos omistaa pehmoisen vuodenutun tai reilut alusvaatteet.

9. LUUKKU

Minusta tämmöisiä mainoslauseita tarvittaisiin nykyisin enemmän. Minä niin tykkäisin sääsätää voimiani ja samalla voisin tuntea olevani tehokas ja mm. kiillottaa lattiat. Vaikka joulu on jo ovalla, en ole tikkua ristiin laittanut, jotta joulusiivous voisi alkaa. Raivaus olisi se ensimmäinen termi, joka mieleeni tulee. Välineistä ja aineista siivous ei ole koskaan ollut kiinni. Työhön tarttuminen on vaan niin kauhian vaikiaa. 
Tänään olin koululla ja nautin ensimmäisen jouluaterian tänä vuonna. Oli ihana nähdä reippaita eläkeläisiä ja jutustella heidän kanssaan rosollin ja lanttulooran maistuessa vielä santsikierroksellakin. Sidosopin opettajani Sirkka oli yhtä reipas kuin ennenkin. En olisi voinut saada parempia eväitä sidosoppiin kuin mitä häneltä sain! Edelleen niistä muistiinpanoista on iloa ja hyötyä, eikä vieläkään ole painettu parempaa sidosoppia kuin Pyysalo aikanaan.
 

Ja kankaanrakenteet eivät juuri ole muuttuneet, materiaalit kylläkin. Palttina, kudekuviollinen ja pohjasidos pitävät yhä pintansa- ainakin sidosopintunneilla...

Otsikoita samasta lehdestä:
Kaksi tietä eteenpäin - mitä tukea laki antaa juomarin perheelle?
Miten saat eniten irti Vaimostasi
Tunnettuja naisia: Kauppaneuvos Olga Aikala
Äiti kysyy lääkäriltä: Kehittyykö vauvani normaalisesti?
Ostin kanan- mutta en tehnytkään siitä kanapaistia

Pieni lainaus vielä:
Linnankoski on "Pakolaisissa" sanonut klassiset sanansa suruista, joita on upotettu Suomen peltoihin. Voisi myös kysyä, kuinka paljon tuskaa, kyyneliä, levottomuutta, huolta ja jännitystä on pujoteltu Suomen kutimien silmukoihin. Mutta on niihin pujoteltu myös iloa ja haavetta, hyviä toivotuksia, lämpimiä ajatuksia, rakkautta. Jokainen luotu kudonnainen voisi kertoa oman tarinanasa. Ja jokainen valmistunut kappale, esiäitien ajoilta saakka, on tuottanut tekijälleen pienen pisaran aitoa luomisen iloa, ollut ehkä myös hänen hermojännityksensä purkautumistienä.

Hermojännitteetöntä keskiviikkoehtoota kaikille

Kotiliesi N:o 20. Lokakuu II/ 1951

8. joulukuuta 2015

8. LUUKKU


Tänään taas sain huomata, miten fiksuja lukijoita blogillani onkaan! Ystävällinen sukankutoja luuli, että olen niin ajassa ja ajan hermolla, kun olin laittanut joulukalenterin 3. luukun kuvaksi Claire Ahon valokuvaaman  kannen. Claire Aho oli suomalainen valokuvaajalegenda, joka oli juuri 29.11.2015 kuollut traagisesti tulipalossa Tukholmassa. No, en ollut kuullut uutista ja nolotti. Ahosta kertovan dokumentin oli kyllä katsonut telkkarista joitan aikoja sitten ja ihastellut naisen elämää. Nyt voi vaan jälkiviisaasti tutkia asiaa osoitteessa www.claireaho.com.


Lainahöyhenissä koreileminen ei kuulu kansamme tapoihin. Mutta pimeintä on aamun sarastaessa....


Vielä ehtii valmistaa kauniit lapaset joululahjaksi tai itselle. Ihan siitäkin syystä ehtii, kun pakkaset tuntuvat pysyvän poissa ja itsenäisyyspäivänäkin oli lämpöasteita +8. Eipä pääse lapsenlapsemme kokemaan hanget korkeat nietokset, vaan silti " joulu, joulu on meillä".

Otsikoita samasta lehdestä:
Valkoiset pumpulisukat vastasyntyneelle
Kotitakki ruskeasta urheilulangasta
Paljon uusia kirjosormikkaita ja piirrettyjä sormikkaiden kuviomalleja viimekesäisen sommittelukilpailun tuloksena
Babylankaa tarvitaan tähän erikoislaatuiseen lastenpeitteeseen

Virkkaus- ja neuletyöt Talvinumero N:o4 / 1947

7. joulukuuta 2015

7. LUUKKU

Tämä lehti on niiiiin hieno, että lainaan sitä vielä toisenakin päivänä. Mutta tänään, kun arki on laskeutunut juhlan jälkeen, on aika miettiä joululahjoja! Monia oivia lahjoja joulupukin vakkaan tulee tässä. Kenelle mahdankaan antaa papiljottimyssyn ja pussin. Kalvosinnapit ja solmio on varmaan iloinen yllätys kirvesmiehelleni.... ja vielä; nylonista virkatut kotitossut! Kyllä niin kaipaan Eevan Käsityöt -lehden antia näinä ankeina aikoina. Tämä sivu on puolet lahjaideoita esittelevästä aukeamasta. mutta tehdään nyt nämäkin ensin. Paljastan toisen sivun myöhemmin.

Ennen ompeli tyttö mielitietylleen pellavapaidan. - Nykyajan tyttöä pistää neulekärpänen heti, kun Se Oikea ilmestyy näköpiiriin. Viihtyisiä neuleiltoja.

Televisiolla oli tuolloin suuri vaikutus ihmiselämään. Kun on tarpeeksi vanha, tunnistaa TV-sarjojen nimet, joita on lehdessä käytetty neulemalleissa. Tässä muutama:
Virginialainen, Salainen agentti, Batman

Tupakkamainonta oli sallittua ja niinpä miesten villatakkien nimet olivat:
Colt, Boston, Kent ja Partner

Automerkin mukaisesti nimetyt neuleet paljastavat 60-luvun suosikit:
Fiat, Simca, Saab ja Alfa-Romeo

Lehdessä on hienoja neulepintoja, palmikoita, patenttia ym. Täytyypä ottaa opiksi.

Otsikoita samasta lehdestä

Ei meitä säät voi säikyttää
Pohjolan talveen
Milloin miehenne sai viimeksi uuden villatakin
Liivi: miehille salainen ase kylmää vastaan, naisille muodikas lisä vaatevarastoon

Eevan Käsityöt N:o 4 Talvi/1967



6. joulukuuta 2015

6. LUUKKU


Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille. Löysin ihanan Kotiliesi-lehden vuodelta 1951. Päällikannessa perheen rouva istuu sievästi käsityönsä ääressä ja rottinkisella sivupöydällä kukoistaa tyylikkäästi yksi punainen tulppaani. Idyllistä. Kauniisti kellastunut lehti sisältää paljon tietoa 50-luvun arjesta ja elämästä. 

Joulun kynnyksellä alkavat joulun valmistelut askarruttaa mieliä. Pitkin syksyä on valmistettu lahjoja joulupukin konttiin ja etenkin lapsille tahdotaan luoda mahdollisimman riemukas ja runsaslahjainen joulu. Sydämet lämpiävät joulun alla aivan erikoisella tavalla. Joulun sanoman toivotus: "Ihmisille hyvä tahto" koskettaa mieliä sytyttäen halun tuottaa iloa ensin lähimmille, mutta pakottaen sulkemaan hyväntahtoisuuden piiriin myös elämän varjopuolella olevia.


 Aika synkkiäkin lauseita, mutta tarkoitus lienee kertoa enemmän Kotilieden kummikerhotoiminnasta, joka on vuosien mittaan aina auttanut  "puutteenalaisemmankin kodin" lapsia.

Tässä joulukuun ensimmäisessä lehdessä vuodelta 1951 on yksi vielä hätkähdyttävämpi artikkeli. Otsikko oli varsin provosoiva: Mitä äiti kotona tekee? Kuluttaako äiti enemmän kuin tuottaa?

"Käsitykseni mukaan perheenäitien työ on tavallaan kaksijakoista, tuottavaa ja kuluttavaa. Tuottavaa työtä on se osa hänen toiminnastaan, jossa hän jalostaa raaka-aineita ja puolivalmisteita kulutuskelpoiseen muotoon ja kuluttavaa se osa hänen työstään, jolla hän synnyttää ja kasvattaa yhteiskunnallemme työvoimaa tulevien sukupolvien tuotantoprosessia varten. Koska työntekijällä ei ole mitään rahallista kauppa-arvoa, eikä sitä voida vuokrata tai vaihtaa, vaan siitä joudutaan maksamaan vain sen työkykyisyyden ylläpitämisen vaatiman elintason kustannukset, niin ei sillä toiminnallakaan, joka synnyttää ja kasvattaa työvoimaa, voi olla mitään rahallista mitattavaa arvoa...."
 Tämä oli valt. maist. Leo Salovaaran tekstiä, johon Kotilieden toimitus vastasi erittäin kiihkeästi - ja syystä! Hui kauhia. Tuntuupa taas erinomaisen hyvältä olla nainen tänään itsenäisessä Suomessa. Paljon ovat esiäitimme kestäneet ja tehneet meille tasa-arvoisen elinympäristön olla, elää ja ajatella, 

 Tästä kuuluisi varmaan askarrella joulukuuseen koristeet...

Otsikoita samasta lehdestä:
Onko käly vain vieras ihminen?
Äidin sijaisen tärkein tehtävä
Emmehän voi heitä jättää ilman joulupakettia
Kaipaako jouluruokanne uudistusta?

Kotiliesi N:o 23 Joulukuu 1/ 1951

Pakko on vielä laittaa ehdotuksia ja uudistuksia jouluruokaanne : Purjoliemi, täytetyt munat, luumuilla täytetty siansatula tai -selkäpaisti, paistettu punakaali, porsliiniomenat, nugaakastike, gratinoitu kana, punajuuriraaste, omenakakku ja punajuuriliemi ja kahvikiisseli . Ohjeet löytyy kyllä.

5. joulukuuta 2015

5. LUUKKU







Tämä on vanhin hallussani oleva käsityöalan julkaisu. Kuten huomaatte kuvasta Koti ja Yhteiskunta ja liite Käsitöitä on aikanaan maksanut koko vuodelta Suomessa 6 m:kkaa, Venäjällä 2 ruplaa 50 kop., puolelta vuodelta Suomessa 3 m:kkaa 50 p:niä. Hauskoja nuo lyhennykset, nyt tarvitsee vain muistaa €. Tämä vuoden 1896  Käsitöitä liite on kohta 120 vuotta vanha ja kulkenut pitkän (aika-)matkan omaan lehtiarkistooni. On jotenkin aikas jäytävää ajatella, että 1800-luvun lopulla joku kaukainen sukulaiseni piti samaista liitettä käsissään ja luki sitä yhtä innostuneena, kuin minäkin. Sen verran taidoissamme on eroa, että ompeluohjeet eivät noin vain aukene, mutta kudontamalli Värilliseen pöytäliinaan on ihan yhtä luotettava kuin 120 vuotta tuoreemmat ohjeet.

Värillinen pöytäliina, kaksinkertaista kangasta. Tänlaisista pöytäliinoista pidetään paljon, sillä ne ovat kauniita, kestäviä ja huokeista aineista. varsinkin ovat ne hauskat käyttää ruokasalin ja kuistikon pöydillä. Koska ainakin maalla on vaikea saada kolmisäisiä värillisiä puuvillalankoja, niin saattaa yhtähyvin käyttää loimeksi kaksinkertaisia n:o 2/32. Luonti toimitetaan siinä järjestyksessä, kuin osoittaa seurrava LUOMATAULU: reuna-raita 228 paria, vuoroin pari sinistä ja vuoroin valkoista...

Tuolloinkin, Tsaarin vallan aikaan, Suomessa jossain kangaspuut paukkuivat ja kankaita kudottiin. Tarpeeseen ja jopa koristautumiseen. Voihan päätellä, että kuistikon pöydille kudottavat ontelokankaiset pöytäliinat olivat joidenkin huushollien sisustusbuumin tuotetta. Naiset ovat aina osanneet järjestää itselleen kauneutta ja viihtyvyyttä ympärilleen.

Ja siitä hyppäämmekin huomisiin juhlallisuuksiin. Pukuloistoa on taas kerran pakko pysähtyä katsomaan Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla. Pieni kotiraati poimii parhaat ja surkeimmat esitykset ja viimeistään tiistai-iltana Vanhan Elmiiran pöydän ääressä ruodimme porukalla vuoden pääpukujuhlaa.
 

Tässäpä pukumallia vuosien takaa. Ohjeet löytyvät kyllä!

Otsikoita samasta lehdestä:

Matkalaukku
Kaunis lahja tahi arpajaisvoitto
Tasku sairaita ja matkustavaisia varten
Tämän numeron kanssa jaetaan valmiiksi leikatut kaavat naisen paitaan 

Käsitöitä, Liite Kotiin ja Yhteiskuntaan N.o 1/ 1896


4. joulukuuta 2015

4. LUUKKU


Joulun alla tulee aina semmoinen olo, että huusholli pitäisi saada siistiin kuntoon, huolitelluksi. Jätän sen vielä tekemättä, sillä huomenna suuntaan Golffini Turun Skanssiin. Ahdistaa jo pelkkä ajatus ruuhkaisesta liikekeskuksesta, mutta selviän siitäkin. Matkan aiheena on sisustus ja joulun PopUp- kauppa. Artesaaniopiskelijat ovat touhunneet pitkin syksyä ja nyt on näytön paikka. Käyn fiilistelemässä ja saamassa joulutartunnan.


Verhot: olohuone: valkoinen engalntilainen lombia ikkuna verhona, kelta-mustaraitainen villa kangas oviverhona. Matot: olohuone: tummanruskea, yksivärinen ryijymatto. Hyllyköstö: mustaksi maalattujen putkien varassa

Ihanan rauhallinen tunnelma viiskymmnetäluvun olohuoneessa. Hedelmävati teak-pöydällä, matalalle ulottuva kolmiosoainen valaisin ja pieni maisemataulu isolla seinällä. Ja ehdottomasti tummanruskea ryijymatto! Tämän sisutuksen on suunnitellut Marke Niskala-Luostarinen.

Ihan kateeksi käy tuota väljyyttä ja avaruutta. Eipä ollut turhia tavaroita kuleksimassa. Pääsisiköhän edes jollain tasolla tuommoiseen selkeyteen tänä jouluna?

Otsikoita samasta lehdessä:
Käden toiminnastako apu kouluvaikeuksiin?
Verkkopitsistä vähäisen
Sisustus ja tekstiilit
Sotaorpotyttöjen ompeluammattikoulu

Omin Käsin N:o 3 /1955







3. joulukuuta 2015

3. LUUKKU


Tämä värikäs kansi oli niin jouluinen, että piti skannata tähän joulukuun harmauteen tuomaan iloa ja mielen kohotusta. Kuvassa on Taideteollisen oppilaitoksen oppilastöitä vuodelta 1958. Monenlaisia muutoksia on kokenut tuokin oppilaitos varmaan vuosien mittaan. Me jaksammme hämmästellä Loimaalla oman "kotiteollisuuskoulumme" nimihistoriaa! Itsekin olen samasta osoitteesta saanut työtodistuksia ainakin viidellä eri oppilaitoksen nimellä. Viimeisen parin nimimuutoksen ajalta en ole enää todistuksia pyydellytkään. Ja seuraava muutos taitaa olla jo suunnitteillakin. Mutta se siitä. Mennään asiaan:

Tanskan kuninkaalisten Suomen vierailun aikana kuului kuningatar Ingridin, prinsessa Margrethen ja rouva Sylvi Kekkosen sekä heidän seurueensa ohjelmaan myös käynti Kotkan kaupungin valmistavassa tyttöjen ammattikoulussa. He tutustuivat koulun ajanmukaisiin opetuskeittiöihin ja niiden yhteydessä oleviin ruokasaleihin, joissa ikkunaverhojen raidoituksissa toistuva tuolien selustan ja istuimen väri tekee iloisen ja huolitellun vaikutuksen.



Ovatko nämä todella pienten tyttösten tekemiä?" Koulun oppilaiden tilaustyönä valmistamat kauniisti somistetut ja nimikoidut lakanat tuntuivat aivan erityisesti herättävän kuningattaren mielenkiintoa. Vasemmalla rouva Sylvi Kekkonen, kuningattaren takana hymyilevä prinsessa Margrethe ja hänen vieressään koulun rehtori Lea Puonti.

Kyllä Loimaan koulu on vielä voimissaan. Tekstiiliopiskelijat lähettivät Tampereelle Seinävaatekisa yhdeksän työtä ja kolme niistä sijoittui kymmenen parhaan joukkoon! Onnea Anna-Kaisa, Outi ja Sanna. Sitä paitsi Anna-Kaisa voitti koko kisan, että silleen. Omin Käsin -lehden takakannessa on Helmi Vuorelma Oy:n ilmoitus: Tee se itse: TÄKÄNÄ tai RYIJY kotinne kaunistukseksi. Niinpä niin, Tampereen kisaan lähetettiin mm kolme täkänää ja kaksi puoliryijyä. Tekniikat iänikuisia, mutta materiaaleina uutta mm. lasia, paperia ja metallilankaa- hienoa uutta meininkiä.

Siispä ahkerille kutojille terveiset lehdestä lainatuin sanoin:
Riski kutoja kutoi: palttinaa kuin paperia, seinä ja päivä. Laiskan kankurin pirta äänsi: "Huomen, huomen", vaan vireän pani: Tänäpäin, tänäpäin".

Otsikoita samasta lehdestä:
Yksilöllisen tuotteen voi tehdä vain ihminen
Kreeta Pohjanheimon tekstiilikoulu
Tulevalle Tiinalle tai Timolle vauvan varusteita
Suomea, Belgiaa ja eri maiden käsitöitä Brysselin Maailmannäyttelyssä
Lasten merentakaista "muotia"

Omin Käsin N:o 3 /1958




2. joulukuuta 2015

2. LUUKKU


Toinen luukku kertoo Käsiteollisuuslehden Joulunumerosta vuodelta 1923. Tuostahan on vain vaivaiset 92 vuotta! Lehden toimittiwat Lauri Kuoppamäki, Anna Henriksson, Arttu Brummer- Korwenkontio ja Toiwo Hammas. Tärkeitä henkilöitä käsi- ja taideteollisuuden alalla ja vielä silloin tällöin kurkistan Anna Henrikssonin sidosopin kirjaa tarkistaakseni kuvikkaan sidevarsien ja -polkusten sitoutumisen.

Lehden viimesen aukeaman vasen sivu näyttää tämmöiseltä. J.Tirkkonen mainostaa:

erikoisvärisiä puuvillalankoja ja kaikenlaatuisia kalastajalankoja, kotivärjäämövärejä pusseissa, sopivia villan, puuvillan ja silkin värjäykseen.

Eipä taida enää löytyä paikkaa, jonne voisi lähettää jouhia, harjaksia, karvoja, luita ja liimalappuja. Kalligrafiaopinnoissa meille näytettiin miten voi itse valmistaa oravankarvasiveltimen, mutta en oikein innostunut. Pitäköön karvansa, oravat ja muut. Tällä viikolla näin hauskan tekstin  hupparissa. Olikos se niin että: Käytössä, sanoi kettu turkkurille.
No luonnollisuutta on niin moneksi ja vuoden 1923 luonnollisuus on toista kuin nyt.
Jos vielä ennen joulua innostut värjäämään sitroonankeltaista, tässäpä ohje suoraan 1920-luvulta!

Värjäysohjeita
Sitroonankeltaista väriä villaa ja pumpulia varten. 2 kilolle värjättävää ostetaan 75 pennillä lyijysokeria ja 75 pennillä kromihappoista kalia (dikromaattia). Lyijysokeria survotaan hienoksi ja liuotetaan kuumassa vedessä, joka sitten kaadetaan pataan ja keitetään hetkisen. Sitten upotetaan värjättävä pataan ja saa kiehua noin 15 minuuttia, jonka jälkeen se nostetaan padasta. . - Kromihappoinen kali on sillä aikaa hienonnettu ja liuotettu kiehuvassa vedessä; liuos kaadetaan edelliseen liuokseen ja keitetään. Värjättävä pannaan nyt väriseokseen ja keitetään 15 minuuttia, nostetaan padasta, huuhdotaan ja kuivataan.


 Otsikoita samasta lehdestä:
Vanhasta ryijyteollisuudestamme
Valtion määrärahat kotiteollisuuden hyväksi
Toimia täytetty

Käsiteollisuus, n:o 6 / 1923



1. joulukuuta 2015

1. LUUKKU


Nyt se sitten alkaa varsinaisesti, joulukalenteri Loimaalta käsin. Tämän vuoden teemana on vanhat käsityölehdistä löytyvät aarteet. Käsittämättömän hienoja luomuksia on valmistettu melkein tyhjästä jo silloin, kun kierrätys- sanaa ei tunnettu/käytetty. Tehtiin vaan sen kummemmin köyhäilemättä tai idealisoimatta. Viehättävät Tippi ja Toppi  -tontut valmistetaan "muutamasta viripaperipalasta, vanutukosta ja kartongista. Työssä tarvitaan saksien lisäksi neula ja silkkipuola tahi rullalankaa ja liimaa."

Tiesittekös mikä on "viripaperi"? Onkos se semmoista kreppipaperia? Ajattelin sitä vaan, kun ohjeen päätteeksi kerrotaan:
Viripaperin ominaisuuksia hyväksi käyttäen muokataan tontuille persoonallinen liikeilme venyttäen hihat ja lahkeet heilahtamaan somasti.

Loihtikaamme kukin itsellemme persoonallinen liikeilme joulukuun kunniaksi ja muistetaan laittaa heijastimet heilahtamaan somasti hihoihin ja lahkeisiin.


Otsikoita samasta lehdestä :
Amerikatar on näppärä sormistaan
Mitä lahjaksi ulkomaalaisystäville?
Suuret ja pienet tyttäret joululahjatöihin
Elohopea laskee- koko perhe tarvitsee lämmintä ylleen

Omin Käsin n:o 4/ 1948