24. luukku

 

Hauskaa Joulua Teille kaikille!

Kiitos taas tästä joulukalenterikaudesta. Viimeiseksi kortiksi valitsin tämän vanhimman kortin, jonka sain tätä kalenteriani varten (kiitos äiti !). Se on kirjoitettu joulukuussa 1929 ja lähetetty Hämeenlinnasta. Kuva poikkeaa melko paljon noista pääosin 40-luvun joulukorteista, joita olen esitellyt. Tämä on niin herttaisen vanhanaikainen, että voisi olla uudelleen muodissa. Kortti on nuhraantunut 90 vuodessa, mutta pieniä värisävyjä voi vielä erottaa. Vaalean sinistä näkyy pojan ja äidin vaatteissa. Ja voi miten sironilkkainen tuo äiti-ihminen onkaan!

Saimme tänään viettää melko perinteisen jouluaaton. Rikollisen rajoilla, sillä koolla oli 12 ihmistä ja yksi koira. Zoom-yhteydellä olimme vielä kahteen aikuiseen ja yhteen koiraan Pohjanmaalle. Paitsi että koonpanosta saattoi pari ottaa yhteyden ihan toiselle puolelle maapalloa ja toivotella joulurauhaa myös Chileen. Turvavälit toteutuivat ja ensi jouluna halaillaan sitäkin enemmän.

Rajotuksia voi olla, lisää voi tulla, mutta tunnetta ja tunteita ei voi rajoittaa. Meille joulu tuli, niinkuin sen toivoisi kaikille tulevan. Yhdessä, lämminhenkisesti ja erilaisuuksia ymmärtäen. Terveyttä ja rauhallista joulunaikaa.

Ensi jouluun...

23. luukku

 

No nyt alkaa olla jo kiire! Jos meinaa jouluksi. 

Ihan niin kuin joulun jälkeen ei olisi mitään. Ja kun oikein ajattelee, niin silloin vasta onkin. On joulurauha, ehtii ajatella, nauttia hyvästä ruuasta, hidastaa vielä hetkeksi ennen kevään touhuja. Joulun jälkeen alkaa valon aika pidentyä ja ennenkaikkea terveellinen elämä.

Kinkut ja loorat on syöty, juustot ja suklaat herkuteltu, oluet ja glögit juotu viimeistä tippaa myöten. Ja sitten alkaa tipaton, suklaaton, laktoositon, rasvaton ja melkein mauton tammikuu. Sitä jatkuu- ehkä viikon tai parhaassa kaksi viikkoa. Sitten tulee väsy, kyllästyminen, ärtyminen ja yksinkertaisesti vaan -nälkä.

Turha sitä on hötkyillä johonkin suuntaan, tilaan tai oloon. Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme. Pysytään terveinä ja huolehditaan toisistamme kohtuudella.

"Jos aataminpäivänä sataa lunta tai vettä, niin se merkitsee, että toukokuussa sataa vettä ja on lämmin, mutta jos on kova pakkanen ja selkeä, niin toukokuussa on vielä pakkasia." - Alastaro

... ei ole pelkoa toukokuun pakkasista meillä...

22. luukku

 

Nyt on kuulkaas hieno kortti. Postileima 22.12.1948, Lappeenranta. Kortti on kirjoitettu hienolla mustekynällä ja "Herrasväelle". Herrasväkeä saa käyttää sekä avioparin että perheen tittelinä. Varmaan myös avoparin tittelinä. Joulukorttien kirjoittaminen aiheuttaa joskus päänvaivaa. Sukunimiä kun saattaa perheessä olla yhtä monta kuin henkilöitäkin. 

Lisäksi usein huomioidaan myös kaikenkarvaiset ystävät. On tärkeää, että kaikki perheenjäsenet mainitaan jo osoitekentässä. Myös Alpo-koira ja Pasi-kissa. Jos perheessä sattuu olemaan myös vaikkapa vuohia, nautoja tai kanoja, alkaa tekstit ja nimet viedä niin suuren osan kortista, että hyvä jos postimerkki mahtuu! Silloin olisi hirmuisen kätevää, kun voisi käyttää titteliä Herrasväki. Ai niin. Tai naisväki.

Jos vaan Posti osaisi viedä kirjeet ja kortit oikeaan osoitteeseen selkeän katuosoitteen perusteella. Silloin voisi tittelien ja nimien sijaan laittaa vaan esim:

 

Koko huusholli 

Joulukuja 111

1111 ooooo

 

Tämä kaunis punatulkkukortti lähti siis Lappeenrannasta 22.12.1948. Ja ehti perille jouluksi.

21. luukku

 

Oikein hyvää talvipäivänseisauspäivää. Tämä vuoden pimein päivä on ensimmäinen ja varmin kevään merkki. Ihan pian näkyy valoa enemmän, jäät sulavat, hangilla näkyy pälviä ja räystäät tippuu... Mutta ennen näitä kohokohtia jää vielä viikko pari aikaa elellä jouluvaloissa ja -tunnelmissa. Mutta paras uutinen on se, että valoisuus lisääntyy. 

Eikä se, mitä Kuorevedeltä kerrotaan:

-Jos aurinko ei pesäpäivinään näyttäydy, tulee sateinen kesä.

Tai Sysmästä:

-Kun talvipäivänseisauksena on sumuinen ilma, niin kesäpäivänseisauksena on halla!

Lainaukset Vanhat merkkipäivät- kirjasta, jonka on toimittanut Jouko Hautala ja kustantanut Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Hieman ajantasaisempaa tietoa keroo Lakeuden Ursa:

Talvipäivänseisauksen lisäksi taivaalla on toinenkin mielenkiintoinen tapahtuma käynnissä, sillä tuolloin planeetat Jupiter ja Saturnus ovat taivaalla lähimmillään kuin kertaakaan lähes 400 vuoteen. Jupiter ohittaa Saturnuksen taivaalla keskimäärin 19,6 vuoden välein, mutta tavanomainen ohitusetäisyys taivaalla on noin yksi aste, eli noin viisi kertaa suurempi kuin tänä vuonna, sillä nyt planeettojen välinen etäisyys on ainoastaan kuusi kaariminuuttia, jolloin planeetat näyttävät lähes sulautuvan yhteen. lakeudenursa.fi

20. luukku

 

Näitä vanhoja hienoja joulukortteja on sen verran, että täytyy kovin tarkkaan miettiä mikä kortti kullekin päivälle sopii parhaiten. Tänään meillä oli Jouluiloa. Syötiin jouluisesti ja avattiin muutama paketti. Pienin osanottaja on ihan hilkulla, että ottaa ensimmäisiä askeliaan. Mikä sen ihanampaa kuin seurata ihmisen alkua, joka nousee ja pyllähtää, nousee ja pyllähtää ja.... Ottaa opikseen ja lopulta hoksaa, miten oma keho oikein toimii ja liikkuu. Viikossa tapahtuu paljon ja uusi vuosi alkaa varmaan jo varmemmin askelin. 

Sitä se on. Nousua ja laskua, pyllähdyksiä, unohduksia ja uudelleen yrittämistä. Näillä perusasetuksilla taidetaan selvitä useampi vuosikymmen. Vauvasta vaariin.

19. luukku

 

Rauhallista joulua.

Huomenna saamme viisihenkisen perheen jouluvieraaksemme. He tulevat syömään ja jouluilemaan. Jopa paketteja on luvassa. Saa kuulemma avatakin.

Niin sitä vaan, että tämän päivän joulukortti ei ihan kuvaa sitä tunnelmaa, mikä keittiössäni juuri nyt (illalla puoli 11!) on vallalla. Sanalla sanoen Kaaos. Mutta kinkku on juuri kuorrutettu, waldorfsalaatti tekeytymässä ja jopa jouluhalko jääkaapissa mehevöitymässä. Eli maali häämöttää!

Ja miettikääs tätä: jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä on vallan rauhallista. Etten sanoisi, kerrankin ajoissa hoidettu joulu. 

Mutta kyllä ne muutamat sukat jäivät kutomatta. Ne, jotka aioin antaa lahjaksi. Eivät ehtineet. Mutta se nyt pieni juttu, aina voi antaa lankakerän ja puikot. Tai option mahdollisesta sukkaparista loppiaiseen mennessä. Aina löytyy ratkaisu.

18. luukku

 

 

Jenny Nyströmin tontut liukkaalla jäällä. Loimaalla lämmitellään 6 +asteen lämmössä. Neljäsataa kilometriä pohjoiseen vihmoo 6 asteen pakkanen ja tuuli. Ja pohjoisessa pakkui vielä eilen talven pakkasrajat. Monenlaisia kelejä riittää joulunaikaan. Lumitykit laulaa lämpimälläkin talvisäällä, kun kylmempää ei ole näköpiirissä. 

Mutta kun talvella pitäisi olla lunta. Pitäisi hiihtää ja luistella. Laskea pulkkamäessä ja tarpoa lumikengillä. Ilmasto tuntuu muuttuvan nopeammin kuin ihmisen mieli ja muisti. 

Jospa nyt kuitenkin tulisi lunta, ihan vaan hiukkasen verran. Sen verran kuin tomusokeria joulutortuille hupsutetaan. Kun ollaan totuttu, ja aina ennen on ollut... Vai onko sittenkään?

Tänä vuonna on opeteltu paljon uusia asioita. On ollut pakko. Nyt sitten opetellaan vielä erilainen joulu. Voi olla, että siinä ei ole muuta tuttua kuin - lumettomuus.

17. luukku

 

 

Kyllä aika on ihmeellinen. Se voi olla pysähtynyt, se voi rientää, seisahtaa, kulua ja tehdä tepposensa. Tänään sain nauttia kuumakivihieronnasta loimaalaisessa Sabrinassa. Oli aika hieno kokemus. Sitä kesti aikansa ja tuntui että aika pysähtyi tunniksi. Ja kun siitä sitten nousin olin aika rentoutunut. Suosittelen.

Nyt kun elämme kovia aikoja, pitää muistaa hellittää aika ajoin hetkeksi ja odotella parempia aikoja. Koska sieltä ne tulee- vääjäämättä. Kunhan saadaan tämä aika erikoinen joulunaika vietettyä. Ja toivottavasti ensi vuonna jo voimme todeta "aika aikaas kutakin".

Aika hieno tuo vanha joulukorttikin, eikös?

16. luukku

 

Mitä tuo valkoinen lapioitava aine on? Olen kuullut kerrottavan vedestä, joka jossain olomuodossaan muistuttaa valkoista jauhetta... 

Lumen tulo olisi oikein tervetullut, jos ei tietenkään kuvan osoittamassa määrin. Sitä saisi tulla ja vaikka kinoksittain, mutta ei ajoteille, auton päälle, puuvajan ovelle, ulkorappusille tai postilaatikkoon. Sitä saisi tulla pururadoille, latureiteille, päiväkodin pihoille ja sopivasti puiden oksille.

Näyttää vahvasti siltä että täällä etelässä saamme viettää mustaa joulua. Lumesta ei tietoakaan. Valoisuus täytyy löytyä muilla keinoin. Ei murehdita asioita, joihin emme voi vaikuttaa ja keskitytään siihen mikä on tässä ja nyt. Iloita voi vaikka siitä, että aamulla ei tarvitse etsiä autoa lumikuorman alta eikä tarvitse selvitellä lohkolämmittimen johtoja.

15. luukku

 

 

Olisi vuodessa seitsemän joulua, joka joulua seitsemän viikkoa, silloin kelpaisi renkinäkin olla.- Lieto

Joulun toiveita on monenlaisia. Lietolaisten renkien toive on ymmärrettävä. Mutta kyllä itse väsyisin jo ensimmäisen viikon jälkeen. Ruoka on huonosti sulavaa, suklaakin alkaa kyllästyttää, lahjapakettien avaaminen väsyttää enkä tarvitse yhtään ilmafriteerauskeitintä ja painopeitto mulla jo on. Sitäpaitsi kevätauringossa ja heinäkuun helteillä jouluvaloja on turha nimittää sesonkivaloiksi.

Otetaan asiat kuin ne ovat. Eikä lahjahevosen suuhun ole katsomista.

14. luukku

 

Tänään olen pitänyt matalaa profiilia. Siitä pitivät huolen veljekset, jotka juhlivat ensi tammikuussa  6- ja 1- vuotissyntymäpäiviään. Lattiatasolla päivä kului Dubloja rakennellen ja välillä oli lentopalloharjoituksia ja maalivahtileikkejä. 

Välineet ovat vanhoja, vähintään 30 vuotiaita. Mutta se, mikä kestää lasten leikit, kestää ihan mitä vaan! Rakastan Lego Dubloja. Ne eivät ole liian pieniä, ne on suhteellisen helppoja koota ja siivota pois leikkien jälkeen. Ne ovat myös iloisen värisiä ja konepestäviä. Eivätkä juurikaan mene rikki. Vanhimmat dublomme ovat 70-luvun lopulta, jolloin hahmoilla oli vain iso pää ja iloisen värinen plokki alaosana. Nykyisin Dublohahmoilla on liikkuvat jalat ja kädet. Kädellisten kehitys jatkuu...

Jos voisin valita, ostaisin vain Dublo-leluja. Olenkin ilmoittanut pojilleni (niille aikuisille siis), että Dubloja ei saa hävitää ennen minua. Haluan ne mukaani, jos laitoselämä joskus kutsuu. Miten virkistävää olisikaan rakennella kirkkaan värisiä torneja, junarataa ja järjestellä hahmoja riviin, värin, sukupuolen, koon ja taipuisuuden perusteella. Loukkaamatta ketään ja huolimalla myös viereisen pöydän mammat mukaan leikkeihin.

Mammat ovat rautaa!

13. luukku

 

 

Oikein hyvää Lucian päivää meille tämän ihastuttavan joulukortin kera. Keitetään kupponen kahvia ja tarjoillaan se viehättävästi kynttiläkruunun loisteessa.

Monta tapahtumaa on edelleen peruttu, eikä Lucian päivän kulkuettakaan nähdä kouluissa ja kirkoissa. Ehkä tämän koronakurimuksen ansiosta seuraavan kerran Valon juhlallakin on suurempi merkitys. Sanovat, että tunnelin päässä näkyy jo valoa. Pilkahduksia ja pimeneviä hetkiä vuorotellen. 

Ei unohdeta Luciaa, viritellään kynttiläkranssi vaikka sitten Vappuna! Pääasia on, että valoa kohti mennään ja Vappuna päässä joko kranssi tai lakki.

12. luukku

 

Lauantaiehtoo. Sauna ja illan dekkarit. Sukankudin ja kahvikuppi vuorotellen käsissä. Kerään voimia huomiseen, josko aloittaisi pienen siivouksen. Viime vuonna joulusiivous jäi pahasti kesken. Nyt voisi jatkaa. Onni on tämä pimeys. Ei haittaa vaikka kaikkia pölyjä ei viitsi pyyhkäistä. Tunnelmavalot oikeisiin kohtiin ja hei! Joulu on valmis. Tai siis minä olen valmiina jouluun. Paketoin jo muutaman paketin iltapäivällä. Ja jos ehtii valmistua, vielä muutama pehmoinen paketti kääräistään. 

Joulukuusta ei hankita. Saavat kasvaa omasta puolestani metsässä. Kauan sitten, kun pojat olivat vielä pieniä, kotiin kannettu kuusi tuoksui niin paljon, että parin tunnin kuluttua sisäänkannosta se nostettiin terassille. Siihen loppui meillä kuusijuhlat.

Vanhassa joulukortissa on ihan urbaani meininki. Kuusta ollaan ostamassa koko perheen voimin, jostain torilta ehkä. Ei mitään kuusimetsänostalgiaa. Kuusikauppiailla on lyhyt sesonki. Tuotteen valmistaminen = kasvattaminen sen sijaan ei ole äkkinäisen hommaa.

11. luukku

 

Oi aikoja entisiä!

Kirjeiden kirjoittaminen alkaa olla harvinaista. Joulukortit saattaa olla ainut paperinen lähetys vuoden aikana. Me vaan tekstaillaan, tsättäillään, twitteillään, postaillaan tai jotain. Mutta kirjoittaminen kynällä on pian jo häviävää kansanperinnettä. Lukeminen ja kirjoittaminen tapahtuvat suurimmaksi osaksi koneiden ja laitteiden avulla. Ote kynänvarresta lipsuu.

Opiskellessani kalligrafiaa monta vuotta, huomasin että yhden kirjaimen kauniiksi saattaminen saattaa kestää vuodenkin. Oikea kaari, oikeassa kulmassa, oikean levyisenä, oikelle paperille ... Monenlaiseen sitä ihminen aikaansa käyttääkin. 

Kaunis kirjoittaminen on taitolaji. Oikeanlainen viesti ja sen sisältö lienevät kuitenkin tärkeintä.

Jenny Nyströmin piirtämä joulukortti on laitettu postiin Yläneellä. Siitä kertoo postileima. Ja kas! Salaperäinen lähettäjä on laittanut nimikirjaimensa vihreän paketin päälle. Keltaisen paketin päällä on kortin saajan nimkirjaimet.

10. luukku

 

Tässä kortissa on paljon. 

Ensinnäkin siinä on paljon lunta. Paljon enemmän kuin meillä täällä Loimaalla nyt.

Toiseksi siinä on kuvattu paljon suurempi eläin, kuin äskettäin näin ajellessani kotiin. Silloin vain pienen peuran takapuoli vilahti pellonreunalla. Eikä  sillä peuralla varmaan ollut tonttua selässä! 

Ja paljon on latausta myös lähettäjän ja vastaanottajan välillä. Simo se tässä toivottaapi hyvää joulua neiti-tädilleni. Mellilän postileimalla oikein... Mikä mahtoi olla vuosi?

Paljon tai vähän - yhtäkaikki, laatu se on joka ratkaisee. Joulunakin.

9. luukku

 

Olen tuolla instagramin puolella käyttänyt oppaanani kirjaa nimeltä Vanhat merkkipäivät. Arvi A. Karisto Oy:n laakapainosta vuodelta 1974 (2. painos).

Sanat ja sananparret eri murteilla on hauskaa luettavaa. Koska annanpäivän suloinen joulukortti kuvaa leipomista, löytyy aiheeseen myös sopivat lauseet em. kirjasta:

Annana olut pannaan, juhlana joukolla juodaan. -Töysä

Anna leipoo. -Vihti

Anni olvet panee. -Tampere

ja sitten vielä hauska sanonta Kankaanpäästä:

Voi annan aikuista yötä ja eskelin edellistä päivää.

Oliskos siis syytä jo aloitella joululeipomuksia. Otin just pakkasesta naperomunkit, sulatin mikrossa ja sokeroin lautasella... Tästä se lähtee!

8. luukku

 

Nyt soiteta Kyllikki-valssia. Soitetaan Joulun kellot Lauri Parviaisen sävelin ja Linda Kunnaksen sanoin. Onhan tänään suomalaisen musiikin päivä. 

Tämä suloinen joulukortti kuuluu sarjaan Sävel kuva. Muita kortteja sarjassa olivat: Tonttusaatto,Tonttulaulu, Tonttujen joulu, Joulupukki, Joulupuu on rakennettu, Heinillä härkien kaukalon, Seimen lapsi, Jouluyö hiljainen, Uusi vuosi. 

Kortissa toivotetaan Hyvää Joulua ja Onneksi vuosi 1944!

Onneksipa hyvinkin. Onni on suhteellista. Ja silti sitä kannattaa aina toivoa ja toivotella. Hyvää Sibeliuksen päivää myös.

7. luukku

 

Arki alkoi. Tämä viikko alkoi auringonpaisteessa. Taivas näytti siniseltä ja kirkkaalta. Toisin oli eilen. Itsenäisyyspäivän paraati oli peruttu Koronan vuoksi, mutta ylilentoja horneteilla tehtiin muutamalla paikkakunnalla. Siitä ei ole näköhavaintoa. Niin sankka pilviverho pysyi koko päivän taivaalla. Koneiden jyrinä vain kertoi, että lujaa mentiin ja korkealla.

Tänään olisi voinut nähdä vaikka tämän kortin sankarin pudottelemassa paketteja. Mutta ei näkynyt. Pukki taitaa odottaa vielä reilun pari viikkoa ennenkuin lähtee reissulle. Toinen tärkeä toimitus ilmateitse taitaa olla rokotusten saaminen Suomeen. Valoa näkyy jo, mutta maltetaan vielä odottaa.

6. luukku

Ruotsalainen korttitaiteilija Jenny Nyström on ikuistanut iloisen tontun kurkkimassa ovella. Siinä se tervehtii muina tonttuina meitä, suomalaisia. Laitan tämän kortin koska siinä niin komeasti liputetaan Suomea. Olisikohan Jenny tehnyt jokaiselle pohjoismaalle oman version tästä? Ruotsin liput, Norjan liput ja Tanskan liput vaatettaisi joulukuusta yhtä hyvin kuin nämä ihanat sinivalkoiset. Kyllä saa olla onnellinen mamme itsenäisyydestä, mutta myös lipun tyylikkyydestä. Miten tuo ruotsalaisten sinikeltainen voikaan olla niin .... ruotsalainen. Ei tarvitse kuin laittaa vaikkapa kaksi lankakerää rinnakkain ja katsoa miltä väriyhdistelmä näyttäisi. Testasin:

Punavalkoinen on raikas, piparminttu, tonttulakki, mansikkakakku...

Sinipunavalkoinen on reipas, merellinen, kesäneule ...

Sinivalkoinen on tyylikäs, rauhallinen, kesä, sinitaivas, vanhat kahvikupit, emalivati...

Sinikeltainen on.... ruotsalainen.

Ihanan suomalaista Itsenäisyyspäivää!

5. luukku

 

 

Tämän vuoden joulu on erilainen kuin viimevuotinen. Erilaisia jouluja on ollut ennekin. Valmistaudutaan nyt kuitenkin ensin erilaiseen Itsenäisyyspäivään tämän "sotilaallisen" kortin myötä.

Pappani on saanut tämän kortin kenttäpostina Oripäähän. Allekirjoitus on hieno, mustekynällä kirjoitettu. Lähettäjän nimi on minulle tuntematon, mutta sen alla on täsmennys: Kpk  6868. Arnold Tilgmannin piirtämässä sotilas ihmettelee joulupukin mahtavaa lahjakuormaa.

4. luukku

 

Tuotesijoittelua. Tämä joulukortti 1940-luvulta sisältää julkeaa ja pöyristyttävän ilmeistä tuotesijoittelua.  Katsokaa nyt, mistä tuo tontun eväskahvi on kaadettu. Punainen Airamin termospullohan se siinä näkyy, tuotemerkki katsojaan päin vielä käännettynä. En ihan saa selvää, mutta mikä mahtaa tuo kahvikupin kuvio olla. Varmaan sekin joku Arabian mallistoa 40-luvulta! Hui. Ja niinkuin olen luullut, että tämä tavarahapatus on vasta meidän (?) aikamme vitsaus. Ehei.

Ei ihme, että tonttu ilveilee kuvassa noin julkeasti! Mitähän vastikkeita se on saanut mainostaessaan arabiaa ja airamia? Onko jouluaattona uusi kahviserviisi paketissa, vai löytyykö pukinkontista kätevä termosmuki omalla nimellä? Kyllä se on niin, että enää en usko tonttujenkaan vilpittömyyteen! 

Ja sitten toisaalta; kaikki nämä vuosikymmenet juuri nuo kaksi tuotemerkkiä ovat pysyneet tuotteissa, ennustaneet laatua, kestävyyttä ja kotimaisuutta. Kaikki kunnia tontun valinnoille!

Airam perustettiin vuonna 1921 nimellä Suomen Sähkölampputehdas Oy. Yhtiön osakkaiksi tulivat 1931 Oy Strömberg Ab, Suomen Kaapelitehdas Oy ja Pohjoismainen Sähkö Oy. Vuonna 1938 yhtiön nimi muutettiin Oy Airam Ab:ksi.

Tuotesijoittelua. 

Tuotesijoittelu on direktiivien mukaan pääsääntöisesti kielletty. Poikkeuksia ovat esimerkiksi elokuvat ja televisiosarjat.

Tuotesijoittelu eli tuotteiden mainosmainen vastikkeellinen sijoittaminen televisio-ohjelmiin tai elokuviin on saamassa yhtenäiset säännökset Euroopan unionin alueella. Tällä hetkellä joissakin maissa kuten Suomessa tuotesijoittelu sallitaan varsin laajasti, kun taas toisissa maissa se on vain rajoitetusti sallittua. Piilomainonta sen sijaan on Suomessa kiellettyä televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain nojalla.

Euroopan parlamentti hyväksyi äskettäin yhteispäätösmenettelyn ensimmäisessä käsittelyssä komission ehdotuksen, jolla muutetaan televisio ilman rajoja -direktiiviä. Parlamentti teki ehdotukseen useita tarkistuksia, mutta pääpiirteissään se vastaa tuotesijoittelun osalta alkuperäistä ehdotusta.

Tuotesijoittelusta vastike
Käsitykset siitä, mitä tuotesijoittelulla tarkkaan ottaen tarkoitetaan, vaihtelevat. Rajanveto saattaakin välillä olla vaikeaa. Yleisesti tuotesijoittelulla tarkoitetaan tuotteiden mainosmaista, vastikkeellista sijoittamista esimerkiksi televisio-ohjelmiin tai elokuviin. Sen sijaan tuotteiden tunnusmerkkien mainitseminen esimerkiksi romaanissa ei ole tuotesijoittelua.

 https://iprinfo.fi/artikkeli/tuotesijoittelun_pelisaannot_muuttuvat/

 

3. luukku

Tänään nukutti oikein lujasti. Uuden peittoni alla uni maistuu makealta ja herääminen tuntui todella ankealta. Tottakai tiedän, että tontut liikuu ja kurkkii ikkunoissa. Tiedän varsin hyvin, että Pitäisi-aika on juuri nyt. Pitäisi-aikaan kuuluu siivous, leipominen, korttin postitus, pakettien kääriminen, jouluvalojen virittely, enkelikoristeiden asettelu piirongin päälle jne.

Juu-u. Aloitin eilen Pitäisi-ajan. Kokosin jätepaperit ja kasan pahveja vietäväksi kierrätykseen. Siivosin työhuoneesta yhden pöydän alusen. Löysin kotiteollisuuskouluaikaiset sidosoppikokeet ja jäin niitä tarkistamaan. (mallinsovitus oli mennyt oikein!). Lisäsin muutaman epämääräisen lankakerän lasten lankakauppaleikkiin (lankakauppaleikki saa jatkua omasta puolestani joulusta juhannukseen). Ihmettelin valokuvissa näkyviä vauvoja... taitaa olla tokaluokkalainen jo, huh.

Pitäisi-aika on hienoa aikaa. Löytöjä tulee tehtyä koko ajan ja ihmettelyä riittää. Uskon vakaasti, että jouluksi tulee siistä, paketit valmiiksi ja enkelit ja tontut löytävät paikalleen. 

Sitä ennen on kuitenkin syytä kerätä voimia. Ja nukkua hyvät yöunet.

2. luukku

 

Tänään on Unelman nimipäivä. Joulukuun toisena päivänä voidaan unelmoida. Ja tänä vuonna kovin moni unelmoi siitä "tavallisesta" joulusta. Semmoisesta, johon kuuluu tavalliset vierailut, yhteissyömiset, kauneimmat joululaulut, joulurauhanjulistus ...

Jos silloin "tavallisesti" nämä tavat ja tottumukset ovat saattaneet tuntua pakoilta ja joskus jopa ahdistavilta, niin nyt niitä jo kaivataan. Semmoisena tavallisena jouluna on monikin saattanut unelmoida rauhallisesta, hiljaisesta ja yksin tai kaksin vietettävästä joulusta. No. Nyt sitä olisi tarjolla! Luvan kanssa, ilman selittelyjä. 

Vaan osaako sitä olla tähänkään tyytyväinen? 

Ihmisluonto on merkillinen. Lienee kuitenkin hyvä, että pystymme unelmoimaan ja toivomaan. Muutenhan tämä tai ensi joulukin olisi kovin synkkä. Viritellään valoja ulos ja sisälle, lisätään kimallusta sinne tänne. Kokeillaan erilaisia joulutorttumalleja, maistellaan erivärisiä glögejä ja paketoidaan itsellemme suloisia pieniä lahjapaketteja.

Ja muistetaan olla aattona yllättyneitä - joulu tulee sittenkin.

1. luukku

 

Tämän vuoden ensimmäinen joulukalenterin luukku avautuu nyt silmiesi edessä. Hieman pölyisen, kellastuneen korttinipun tarkastelu oli oikein virkistävää. Korttiaiheet poikkeavat 2020-luvun tyylistä aika paljon. Mutta samankaltaisuuksiakin tulette löytämään. Lounais-Suomen lumipeite on useimpina vuosia ollut hyvin hentoinen, eikä tämän ensimmäisen kortin kuvaamaa maisemaa taideta tänäkään talvena nähdä. 

Silti taiteilija Stina B. on jättänyt jälkensä ja mekin voimme fiilistellä aikaa ennen kuomusaappaita, kuoritakkeja ja fleecevuorisia toppahousuja. Puhumattakaan untuvatakeista tai teknisistä alusasuista. Mutta se, mikä on pitänyt pintansa kaikki nämä vuosikymmenet on tietysti: villapipot ja ja -sukat. 

Joskus käytettiin myös nimitystä hiihtosukat, mutta koska hiihto alkaa olla näillä leveysasteilla melkein yhtä eksoottista kuin hevospoolo, on syytä pitäytyä villasukissa. Ja nehän lämmittää - kesät talvet.

Taas se alkaa!

Kyllä se vaan niin on, että joulukalenterikierros alkaa huomenna. Aihe on valittu ja 24 luukun kokonaisuus avautuu vähitellen. Ihan niinkuin muissakin kalenterissa. Löytyipä sieltä luukusta sitten suklaata, pikkuleluja, erilaisia jouluisia tehtäviä, valokuvia tai muuta huvia. Melkein vuoden pituinen hiljaiselo täällä blogissa siis päättyy ja tänään täytyy vielä hioa tekniikka kuntoon. Toisin sanoen, mitenkähän se kuva sujautettiin blogiin, miten tekstit pysyvät kuosissa ja kuinka linkit sinne ja tänne luotiinkaan. Vuosi on lyhyt ja joulukuu vain osa sitä. Mutta reippahasti lähden taas tonttuilemaan. Lämpimästi tervetuloa- siis huomenna!