Viimeinen tänä vuonna.
Lämmin kiitos teille.
Pitkän mietinnän jälkeen jouluaaton mauste on kaikkea tätä:
-makea
-pehmeä
-pirteä
-punahehkuinen
-hedelmäinen
-lämmin
-viipyilevä
-kerroksellinen
-täyteläinen
Käytän ruoanlaitossa viiniä, ja joskus jopa lisään sitä ruokaan.
― W.C. Fields
Jokaiselle muodostuu omanlainen joulu. Jokainen maustaa sen itselleen sopivaksi. Mausteilla ja tunnelmalla. Toivottavasti kaikille jää kuitenkin hyvä jälkimaku. Viipyilevä sellainen.
Hyvää Joulua meille kaikille!
Tuoksuukos teillä jo kinkku? Aika monessa huushollissa taitaa jo tuoksua. Suolattu possu ei muuta maustetta kaipaa kuin sinappihunnun päälleen. Näin ainakin perinteisen kinkun maistajalle.
On se ihme tapa. Uunin kokoinen lihanpala paistetaan lihankokoisessa uunissa. Paistamista seurataan erilaisin mittarein ja kurkistellaan luukusta varmistaen paistumista näköhavainnoin. Se on yksi tärkeimmistä tapahtumista jouluna. Muita tärkeitä tapahtumia tai ohjelmanumeroita ovat:
1)Lumipeitteen mittaaminen näköhavaintoon perustuen
2)TV:n suora lähetys Korvatunturilta
3)Joulupukin saapuminen
4)Jouluaaton sauna
5)Keskustelu kinkun suolaisuudesta
6)Kynttilöiden sytyttäminen haudoille
7)Joulukorttien tarkistus (meneekö saaja-lähettäjä osiot tasan?)
8)Keli-ennusteet Tapaninpäivälle
9)Juhlapyhien arkeistumisenpäivittely
10)Kynttilöiden palo-aikojen vertailu
Jouluna 2021 aatonaattona on kurja keli koko maassa. He, jotka odottavat kaukaa saapuvia jouluvieraita, ovat sydän syrjällään odotuksien kanssa ja he jotka matkaan lähtivät, toivottavasti selviävät sankasta lumipyrystä ehjinä perille. Malttia tarvitaan mennen tullen.
Tänään siis mausteena sinappi/sinapinsiemen.
Sinappi on vaatimaton ja vähän prosessointia vaativa kasvi, joka kasvaa monenlaisissa ilmastoissa. Siksi sitä onkin aina ollut helposti ja laajasti saatavilla. Sinappiin käytetään sinapin siemeniä. Ne ovat halkaisijaltaan 1–2 millimetrisiä.
Sinappia voidaan valmistaa keltasinapin, mustasinapin tai ruskean sinapin eli sareptansinapin siemenistä, tai niiden sekoituksista. Myös muuntyyppisiä sinappeja valmistetaan.
Keltasinappia (Sinapis alba) kasvatetaan etenkin Välimeren seudulla, sareptansinappia (Brassica juncea) Intiassa ja englanninkielisissä maissa sekä alkuaan Lähi-idästä lähtöisin olevaa mustasinappia (Brassica nigra) Argentinassa, Chilessä ja Pohjois-Amerikassa
Keltasinappi on suosittua esimerkiksi amerikkalaisen hot-dogin mausteena. Sareptansinapista tehdään esimerkiksi kuuluisia Dijonin sinappeja. Keltasinapin ja sareptansinapin seoksesta tehdään englantilaistyylisiä sinappeja.Japanilaisessa keittiössä käytetään sareptansinapin itämaista lajiketta. Mustasinappia käytetään intialaisessa keittiössä jakiinalaisessa lääkinnässä ja se on myös Raamatussa ja monissa vanhoissa resepteissä mainittu laji.
Maailman suurimmat sinapinsiemenen tuottajat ovat Kanada, Nepal ja Myanmar, jotka yhdessä tuottavat noin 70 prosenttia maailman siemensadosta. Suurimmat sinapinsiemenen tuojamaat ovat Yhdysvallat ja Saksa. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa sinapinsiemenet käytetään etupäässä sinappiin, mutta Aasiassa niistä tehdään keittoöljyä. (Wikipediaa...)
Jäämme odottamaan viimeistä luukkua tälle vuodelle....
Leivoin sunnuntaina neljä limppua. Yksi onnistui ja oli oikein nätti. Veimme sen joulutervehdyksenä ystävillemme. Ne kolme muuta olivat littanoita, lättänöitä, repeileviä ja aika rumia. Yhteistä näille neljälle oli samat aineet, sama uuni ja lämpötila ja maku. En tiedä toteuttuko gaussin käyrä leivonnassa, mutta keskimäärin jakauma onnistuneiden leipomusten ja fiaskojen kesken noudattelee tuota teoriaa - ainakin meidän keittiössä. Mutta en anna sen masentaa. Yrittänyttä ei laiteta. Yleensä tulevat syödyiksi kuitenkin.
Vielä ehtii yrittää uudelleen, varsinkin kun löysin uuden reseptin. Tämä ohje on lähtöisin Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen kotitalousopettajan koulutuslinjan arkistoista Sturenkadulta.
Jos on noin vaikuttavan vakuuttava lähtökohta, ei voi kuin onnistua. Veikkaan, että onnistuminen voi kivuta jopa yli 25 prosentin. Mausteita on monia ja tässä limpussa myös pomeranssi. Omasta maustelaatikosta ei juuri nyt löydy eli vielä täytyy uskaltautua jouluruuhkaiseen kauppaan. Maskit naamalle ja pakkaseen heti aamulla.
Pakkanen on tullut. Maassa on hentoinen kerros lunta ja torstaina sitä saadaan lisää näillekin leveysasteille. Hiihtämään ei vielä pääse, vaikka taisi Loimaan Lehdessä olla jo juttua lumenteosta ja latujen laatimisesta.
Valkoinen ja melkein valkoinen väri nimetään joskus hienosti vaniljan väriksi. Vanilja on orkidean sukuinen kasvi, joka tarvitsee isäntäkasvin, jonka päällä se sitten elelee ja kiemurtelee. Kiipijäkasvi.
Sen varsi on useiden metrien pituinen, lehdet paksut, kukat kellanvihreät, hedelmä litumainen ja 15–20 sentin pituinen sekä kota hieman käyrä. Vanilja on myös kasvin siemenkodista valmistettava, melko arvokas mauste.
Vanilja on kovin tuttu mauste leipomisessani. Mutta liika on liikaa ja tarkkana saa olla, ettei mene överiksi. Koskaan en ole kuitenkaan edes yrittänyt leipoa Vanijavannikkeita. Niitä tehtiin kotona - ja ässiä myös. Vannikkeiden tekemiseen tarvittiin pursotinta ja tähtimäistä laippaa (tyllaa), jolla vannikkeiden hieno vekkimäinen pinta saatiin aikaiseksi. Muistan sen vanhan peltisen truutan, jossa oli puinen mäntä. Nykymaailman aikaan (ja näillä rajoituksilla) tarvitaan varmaan hygieniapassin mukaan joku plastiikkinen, kertakäyttöinen ja koko leivontasettiin soveltuva laite, jossa on tilavuusmitta, pieni moottori ja ledvalot...
Ilokseni löysin reseptin Kotilieden sivuilta. Ei ehkä ihan sama kuin äidillä, mutta perusasiat samat. Mutta EI MISSÄÄN NIMESSÄ karvasmanteliöljyä!
Näin teet vannikkeet murotaikinasta:
1. Vaahdota huoneenlämmössä pehmennyt voi ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen. Lisää jauhoihin sekoitetut kuivat aineet ja sekoita taikina nopeasti. Voimakas sekoittaminen tekee taikinasta sitkeää. Mausta halutessasi taikina parilla tipalla karvasmanteliöljyä.
2. Anna taikinan vetäytyä kylmässä puolisen tuntia.
3. Pursota murotaikina pursottimella renkaan muotoisiksi pikkuleiviksi ja paista 175-asteisen uunin keskitasolla paksuudesta riippuen 8–15 minuuttia.
Vinkki: Herkullisiin juhlavannikkeisiin osa jauhoista korvataan jauhetulla mantelilla.
Tämä kuva on MinttuMaarian leipomukset blogista. Siltä löytyy toinen ohje näille herkullisille pursotinleiville. Nyt alkaa tuntua siltä, että pursotin täytyy sittenkin hankkia, mmm.
Voi voi sentään. Päivän mausteuutinen tulee savun keskeltä. Meiran paahtimolla tänään tulipalo. Luotettava lähteemme (Iltasanomat) kertoo, että:
Meiran kahvipaahtimolla syttyi maanantaina aamupäivällä ullakkopalo, jonka sammutustöiden Helsingin pelastuslaitos arvioi illalla kestävän yöhön asti. Pelastuslaitoksen mukaan paikalle kutsuttiin myös sopimuspalokuntia sammutustöissä avustamaan.
Ullakkorakenteissa levinneen palon saaminen hallintaan oli hankalaa, sillä rakennuksen kattoa jouduttiin purkamaan yläkautta tapahtuneiden sammutustöiden tieltä.
Omat ongelmansa aiheutti myös pakkanen, joka jäädytti sammutusveden letkustoihin.
Meiran toimitusjohtaja Raimo Sinisalo arvioi, että palon syynä on mahdollisesti paahtokoneen tuotantoprosessissa tapahtunut häiriö.
Palosta syntyi runsaasti savua, ja lähialueen asukkaita kehotettiin pitämään ikkunat ja ovet suljettuina. Tulipalosta aiheutui haittaa myös liikenteelle.
Tästä uutisesta muodostui myös päivän mauste; Savupaprika. Miten mahtaa paahtimon savupaprikalinjastolle käydä? Saammeko ensi kesän grilliruokiin extrasavupaprikaa? Vai jäämmekö kokonaan ilman hehkuvan punaista väriä? Pitäisikö jouluhumussa ruokaostosten yhteydessä ostaa savupaprikaa varastoon jo nyt. Toisaalta Meiran sivustolla kerrotaan, että paprikamausteet tulisi käyttää vuoden sisällä. Ovat silloin parhaimmillaan.
Mistä tulikin mieleen, että pitäisi varmaan päivittää maustelaatikko ja laittaa laimentuneet tai härskiintyneet mausteet pois... Pieni murhe verrattuna Sturenkadun sammutustöihin.
Meinasin unohtaa.
Meinasin siivota.
Meinasin silittää pyykit.
Meinasin järjestää kaapit.
Meinasin raivata työhuoneen.
Ja meinasin mennä ajoissa nukkumaan.
Meinaamiseksi jäi.
Mausteeksi valitsin teemaan sopivan meiramin. Se nimittäin sopii hyvin tähän meinaamiseen, koska se lisätään ruokaan vasta ihan loppuvaiheessa. Eli just siinä kohtaa, kun meinaa unohtua...
Meiramia voi käyttää tuoreena tai kuivattuna. Yksi ruokalusikallinen tuoretta meiramia vastaa yhtä teelusikallista kuivattua meiramia. Lisää meirami vasta ruoanlaiton loppuvaiheessa.
https://yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit
Nyt on syytä unohtaa meinaamiset ja huomisesta lähtien ryhtyä reippaasti hommiin. Joulu on jo ihan ovella, eikä tekosyitä enää kannata keksiä.
Huomenna siivoan vähän, silitän pari paitaa, järjestän ainakin yhden kaapin, raivaan työhuoneen lattiaan "polun" ja menen nukkumaan - jos muistan.
"Mauste, ruoassa käytetty kirpeänmakuinen tai -hajuinen aine, joka tekee ruokalajit maukkaiksi ja lisää ruokahalua, esim. kaneli, inkivääri, muskotti ja ryytineilikat, etikka, piparjuuri, sipuli, tilli, persilja, laakeri, meirami, humala, saframi, kumina, anis, sinappi, pippuri, kardemumma, vanilja, manteli."
Tämä ote on Jokamiehen Tietosanakirjasta, jonka alkusanat on kirjoitettu Helsingissä joulukuun 30 päivänä 1946. Kustannusosakeyhtiö Otava
Tästä opuksesta haen tietoa silloin kun Wikipedia ei tyydytä. Eli melko usein.
Tänään on maustepippurin päivä. Ja huomenna on lihapullapäivä. Peuran jauheliha on jo otettu sulamaan ja kaveriksi sille ihan vaan nautaa. Huomenna pyöräytän uunipellillisen ja siinä sitä on sitten syömistä vielä joulunakin. Jos olisi lipeäkalaihmisiä, siihenkin kuuluu maustepippuri. Piparkakkuihin ja sienisalaattiin maustepippuri on varsin oiva maun tuoja. Ei kovin kirpeä vaan rehti ja jykevä maku.
Sain iltapäivällä laitettua melkein kaikki tontut paikoilleen. Yläkaapista putoilivat ja löysivät paikkansa helposti. Joulutohina on meillä melko laimeaa, mutta aina yksi uusi tonttu-ostos täytyy perinteisesti tehdä. On sitten mitä jakaa perillisille...
Jos joku on varma, niin se etten osaa leipoa pullaa. En ainakaan semmoista kun äiti tekee. Se ei onnistu. Samat aineet on käytössä, sama uunin lämpötila, sama voi (tarjoushinnalla tietysti), munilla ei myöskään taida olla suurta eroa ja Kenwoodilla pyöritellään.
Mutta lopputulos on ihan erilainen. Eikä äidillä ole reseptiä, ei se sitä vaihtele, tulee aina yhtä hyvää ja pehmoista. Semmoista, jota voisi syödä yöt läpeensä maidon kanssa ja ilmankin.
Ei se käytä sahramia. Voin tilalla taitaa joskus olla rypsiöljyä, rusinoitakin vain jouluna. Silti.
Maailman parasta tulee. Kiitos siitä, äiti kulta!
Tästä se lähtee. Basilika on jo ostettu. Muutama päivä sitten. Olen muistanut antaa sille vettä, aina kun lehdet alkavat nuukahtaa. Elävä kasvi/yrtti on herkkä. Siitä täytyy pitää huolta. Ihan kuin pitsataikinastakin. Se ei nimittäin ole ollenkaan pikaruokaa, vaikka semmoiseksikin haukutaan.
Jos tämän kirjoitettuani otan esiin vehnäjauhot, merisuolan ja kuivahiivan, lisäksi tarvitaan vain vettä ja oliiviöljyä. Ja aikaa. Resepissä lukee seuraavaa:
Sekoita - lisää - anna nousta - jatka vaivaamista - lisää samalla - vaivaa taikinaa - jaa taikina - muovaa palloksi - nosta ja anna kohota. Ja lopuksi paistetaan.
Kaikenkaikkiaan aikaa menee reilu vuorokausi. Pitää vain tietää hyvissä ajoin, milloin pitsanhimo iskee. Basilikaruukkua siirtäessäni arvelisin pitsanhimon olevan huipussaan huomenna illalla iltauutisten aikaan.
Tässähän tulee kiire!
Tänään kaivoin satukirjakaapista Mintun Aarteen. Teipattu, suttuinen, hiirenkorvainen, irtolehtinen kirja on hyvin luettu. Kahteenkymmeneenneljään sivuun mahtuu mahtava tarina Mintusta, joka löytää aarteen - toukan! Vuoden 1978 neljäs painos on kulkenut mukanamme pitkän matkan. Siitä ovat pojat saaneet kuunnella ja ennenkaikkea maistaa satumaista kerrontaa. Maikki Harjanne on ihan huippu ja kuvitus tehokkaan vangitsevaa.
Minttu nousi mieleeni, kun Niilo Haranto kertoi näyttelyssään olevansa tänä vuonna syntyneen Mintun setä. Ja lievästi sanottuna oli innoissaan...
Mintun makuun pääsee helposti karkkihyllylläkin. Marianne, After Eight, Mint Krokant, Fazer Mint ja mitä näitä nyt onkaan. Ja Alkosta löytyy oma suosikkini Minttu Black Mint.
Ja entäs tämä? Baileys Minttujäätelö. Ohje löytyy https://liemessa.fi/2014/04/baileys-minttu-puffetti/
Tänään on rakuunapäivä. Meinasin ensin etsiä ryhdikkään kuvan Lappeenrannan rakuunoista, mutta eihän siellä enää rakuunoita kouluteta.
Lappeenrannan linnoituksessa koettiin 11.8.2016 historiallinen hetki, kun Maasotakoulun johtaja, eversti Asko Muhonen nimitti sotilasvalapuheensa päätteeksi uudet alokkaat rakuunoiksi ja jääkäreiksi. Sotilasvalansa tai sotilasvakuutuksensa antaneet kuutisenkymmentä rakuunaa on viimeinen palveluksen suorittava rakuunanimeä kantava varusmiesjoukko. (maavoimat.fi)
Sattuipa kuitenkin tutuntuntuinen sukunimi vilahtavan, ei sukua, ei edes naimakaupan kautta.
Mausterakuunan vihreys taitaa näkyä jääkäreiden vaatetuksessa. Ja Lappeenrannassa jatkuu sotilaallinen järjestys edelleen.
Valitsin kuitenkin vihreälle vastavärin ja esittelen teille Punaisen perunasalaatin! ET- lehden mainioista resepteistä vuodelta 2020 syyskuulta löytyi ryhdikäs ja juureva rakuunalla maustettu kahden juureksen ja kahden sipulin salaatti. Olisiko tässä haastaja rosollille?
4-5 (400g) perunaa
2 isoa punajuurta
1 punasipuli
1 hapan omena
1 ruukku persiljaa
1 dl hillosipuleita
Kastike
½ dl paksua maustamatonta jugurttia
1 rkl vahvaa sinappia
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl omenaviinietikkaa
1 tl kuivattua rakuunaa
1 tl suolaa
Keitä perunat ja punajuuret kypsksi eri kattiloissa. Kuori ja leikkaa juurekset suupaloiksi. Hienonna sipuli. Kuutioi omena. Hienonna persilja ja valuta hillosipulit.
Sekoita kastikkeen ainekset isossa kulhossa. Lisää perunat ja punajuuret kastikkeeseen vähän lämpiminä ja lisää loput ainekset. Anna maustua jääkaapissa 30 minuuttia.
Hakkaa päälle! (=rakuunoiden perinnehuuto)
(maavoimat.fi)
Lucianpäivä on ehtinyt jo myöhäiseen iltaan. Liimailin juuri joulukortteja ja osan niistä saan huomenna postiin. Liima on varmaan kuivunut jo aamuksi. Olisi noloa, jos kortin saaja joutuisi repimään kirjekuoren pala palalta, ennenkuin selviäisi kuoren sisus. Oma askarteluni menisi vallan hukkaan ja joulun hyvät toivotukset jäisivät selvittämättä. Niin tai sitten liimattu kirjekuori kertoisi tuttua tarinaa Loimaan tontuilta.
Tänään nostetaan muskottipähkinä joulukalenterin luukulle. Muskottipähkinän maku on lempeä ja sitä käytetäänkin hyvin pieniä määriä. Perunaruoat ja lanttulaatikko maustuu oivalliseksi jo ripauksella jauhettua muskottipähkinää. Joka muuten ei ole pähkinä ja siksi siis melko vaaraton pähkinäallergisille.
Laine Publishing kustantamon kirjassa Parempaa pizzaa kotona on eräässä ohjeessa maustettu créme fraîche muskottipähkinällä ja levitetty sitten pizzataikinalevyn päälle. Tätä pitää kokeilla mahdollisimman pian!
Tomaattisoosi on niiiin vanhanaikaista!
Jouluun on vielä aikaa ja maustepurkit ehtii täydentää H-hetkeä varten. Jos porkkanalaatikko ja lanttulaatikko kaipaavat muskottia jouluna, niin pizza kaipaa muskottia viimeistään uutena vuotena.
*1 tl Sitruunamehua
* 1/2 dl Rypsiöljyä
* 1/2 tl Suolaa
* 1 tl Kurkumaa
Kurkuma on melko uusi tulokas monien maustehyllyillä, vaikka sillä on jo vuosituhansien historia Aasian ruoka- ja rohdosperinteessä. Rohdoskäytössä kurkuma on tullut tutuksi myönteisillä ruoansulatusvaikutuksillaan, mutta nykytutkimus on osoittanut kurkuman olevan myös erittäin vahva antioksidantti ja hillitsevän tehokkaasti tulehduksia. Vuoden 2010 rohdoskasviksi valittu kurkuma maustaa ruoan kulinaariseksi ja esteettiseksi nautinnoksi ja nykytutkimuksen mukaan on myös hyväksi terveydelle.
Tieteellinen nimi: Curcuma longa Heimo: Zingiberaceae, inkiväärikasvit
http://www.ravintolisawiki.fi/index.php?title=Kurkuma
Tänään on neilikan päivä. Neilikka on mauste, oikein jouluun sopiva. Kuvassa on myös neilikka. Yläkuva kuvattu illalla jouluvalojen hämärässä ja alakuva päivänvalossa. Samainen kimppu, jonka sain marraskuussa jaksaa kukoistaa aina vaan! Kaunis pitkävartinen kimppu ei näytä lakastumisen merkkejä vielä kolmen viikon jälkeenkään. Mahtavatko kaikki nuput jaksaa aueta?
No tällä kimpulla siis ei ole mitään tekemistä mausteneilikan kanssa. Ihan vaan iloksenne kuvasin sen, sillä maustenelikan ruskeat mitättömän näköiset kuivat kukinnot eivät viehätä läheskään yhtä paljon.
Tuoksuja ja makuja mausteneilikka kyllä antaa runsaasti. Kinkun koristeena ja appelsiiniin tökittynä neilikka (siis mausteneilikka) on ihan vissi joulun tuoksu.
Fenkolinsiemenet ovat hyviä ruoansulatuksen edistämiseen, ja niillä on anti-inflammatorisia ja karminatiivisia ominaisuuksia. Siksi ne vähentävät tehokkaasti epämukavuutta, kuten ilmavaivoja, ripulia ja vatsakipuja. Ne jopa vähentävät liiallista happojen erottelua ja estävät refluksin syntymistä.(askelterveyteen.com)
Sitten kun taas leivon leipää tai sämpylää, tujautan hieman fenkolinsiemeniä. Raikas aniksen ja lakritsin maku mehevöittää perussämpylätaikinaa. Ja onhan se totta, että tontutkin tykkäävät.Wil Huygenin ihana Suuri Tonttukirja antaa tontuille ja muille jouluhenkilöille ohjeita luonnonmukaisiin lääkityksiin. Fenkolinsiementee lienee tarpeellinen joulusyöminkien aikaan.
Ihana Rien Poortvlietin kuvitus jaksaa ilahduttaa isoja ja pieniä lukijoita.
Tämä tässä on mustapippurikeko. Annanpäivän kunniaksi vinkkaan teille huomiseen arkiruokapöytään maistuvan ja makoisan reseptin: mustapippuriperjantaipasta
Ennen joulua kannattaa mahdollisimman kauan pitäytyä arkisissa asioissa. Ruoka on hyvä olla mahdollisimman tavallista ja helppolaittoista. Kannattaa siivoilla arkisesti, sillä lailla perjantaimaisesti. Pukeutuminen olisi syytä jättää neutraaliksi, joku sanoisi casuaaliksi.
Varsinaiseen juhlaan virittäytyminen käy siten pienimmillä tuskilla ja vaivoilla. Ihan vaan pikkuisen tarvitsee nostaa tasoa ja heti tuntuu juhlavammalta. Sen sijaan -jos jo nyt hehkuttelee erikoisilla resepteillä, pukeutuu hieman paremmin tai jynssää jalkalistatkin nurjalta puolen- no miltä se joulu sitten tuntuisi? No hyvä kun tuntuu miltään, kun on jo ihan väsyttänyt itsensä ja perheensä siinä tohinassa!
Ei. Nyt toppi sille toohotukselle. Makaroonia pöytään, verkkarit jalkaan ja korkeintaan tiskirätti käteen. Muut touhut voi unohtaa vielä viikoksi.
»Siitä nyt tie menevi, ura uusi urkenevi», oli kirjoitettuna sen laakeriseppeleen nauhoihin, jonka Robert Kajanus ojensi Jean Sibeliukselle hänen Kullervo-sinfoniansa ensiesityksen jälkeen vuonna 1892.
Onnittelut Sibeliuksen Jannelle näin jälkikäteen, suomalaisen musiikin päivänä. Säveltäjämestarin laakeriseppele lienee vieläkin Ainolassa. Nämä kuvan laakerinlehdet tulevat K-Marketista ihan tuosta läheltä. Kuvauksen jälkeen lähtevät maustamaan huomista pakkaspäivän arkiruokaa.
Laakerinlehdissä on hienoa symboliikkaa ihan antiikin Roomasta saakka, mutta parasta taitaa olla tämä suora lainaus Wikipediasta:
"Mieltäylentävänä laakerinlehden väitetään syötäessä sen maustamia ruokia vahvistavan hermoja ja parantavan ajattelukykyä."
Hmm. Tunnen jo vaikutukset. Tai sitten se johtuu tämän iltaisesta 1,5 tunnin jäsenkorjaajan käsittelystä. Kuka tietää... Ajatelkaas sitä!
Voimakas lakritsamainen tuoksu on valloittava. Tähtianis sopii patoihin ja kastikkeisiin, mutta joulun tullen sitä löytyy ties mistä. Glögistä ainakin. Tässä vielä mausteilla terästetty marmeladiresepti. Makeiden valmistaminen on kadehdittavaa, mutta mikä ettei. Jos vaan joutoaikaa löytyy, nyt kun juhlatkin on juhlittu ja paluu arkeen alkanut.
Juhla-aikaan makeiden syöminen ei tuota ongelmaa, itse asiassa se on velvollisuus - oikein miellyttävä sellainen. Mmmmm
3 dl glögitiivistettä
1 dl vettä
1 tähtianis
1 kanelitanko
2-3 mausteneilikkaa
4,5 dl sokeria
2 rkl pektiinijauhetta (apteekista)
pastaväriä, punaista ja violettia
0,75 dl (100 g) glukoosisiirappia tai hunajaa
sokeria sokeroimiseen
Laita glögitiiviste ja mausteet kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua keskilämmöllä viisi minuuttia. Siivilöi liemi ja lisää vettä kunnes nestettä on 4 desiä. Valmista marmeladit kuten yllä.
Vinkki: vala marmeladit silikonisiin konvehtimuotteihin, niin saat erimuotoisia makeisia.
Marmeladit säilyvät parhaiten tiiviissä astiassa, kuivassa ja viileässä.
Pakkaa marmeladeja lahjoiksi pieniin sellofaanipusseihin.
https://kulinaari.com/2018/11/joulun-herkullisimmat-marmeladit-vaikka-lahjaksi.html
Katajanmarja
"Riistakastikkeet maistuvat melko kesyiltä ilman katajanmarjaa. Lisäksi katajanmarjat sopivat hyvin kaikkiin jauheliharuokiin. Luonteenomaisen tulisen marinadin saat lisäämällä joukkoon muutaman murskatun katajanmarjan."
(santamariaword.com)
Jotenkin niin suomalainen. Kotimainen, riistalle sopiva, rouhea. Ja kaunis. Tänään kuvasin -12 asteen pakkasella, pienen lumipeitteen koristamat marjat näkyvät ihanan sinisinä. Kuin Suomen lippua jäljitellen.
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Kirsi Kunnaksen pojat osaavat sanoituksen jalon taidon...
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
jonka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
ei mittaa järki, eikä Kärki määrää...
Niin ovat nättejä nämä kuminan siemenet. Kuvasin ne ikiaikaisella puulautasella, jonka olen saanut lapsuudenkodistani. Ei. En ole sen ikäinen, että näitä lautasia olisi käytetty silloinkaan. Kuuluivat vaan sen talon perintöihin, semmoisiin ei niin rahallisesti arvokkaisiin. Ihan vaan historian takia. Että tietää mitä on ennen ollut. Ja mistä on tultu.
Tallinvajassa oli rappusten alla iso puinen tynnyri. Sillä oli kuminan siemeniä. Käytiin joskus aina ottamassa makunäytteitä. Jotenkin niin juureva maku.
Se tynnyri voi olla siellä vieläkin, mutta nämä kuminat ostin maustepussissa paikallisesta kaupasta. Joululeipään voisin roiskaista tai näkkileivän pintaan. Ja jos osaisi valmistaa kotijuustoa- siinäpä se toimisi myös.
|
Kuminajuusto |
||
|
|
||
|
|
3 litraa punaista maitoa
1 litra piimää
4 kpl munia
1 rkl kuminaa
1 rkl suolaa
Kiehauta maito.
Sekoita piimä että kananmunat ja lisää joukkoon.
Ota pois liedeltä kun seos alkaa kiehua.
Anna heran erottua muutama tunti.
Kerää juustomassa sideharsokankaalla vuorrattuun juustomuotiin tai sivilään valuamaan.
Mausta kuminalla ja suolalla
Sekoita vielä kunnolla.
Juusto saa valua viileässä seuraavaan päivään.
Kardemumma
Tänään olisi vuorossa pullan leipominen. Mutta ei ole. Ajattelin säästää aikaani ja istua kaikessa rauhassa sohvalle neulomaan. Joululahjaksi vielä jotain pehmeää. Pullat voi hankkia vaikka lähikaupasta, mutta sopivan värinen ja kokoinen villapaita pitää itse tehdä.
Voihan tietysti olla, että tämä paita on sopivan kokoinen jollekin toiselle, kuin oli tarkoitus... No sitten vaan taas rankkaan työhön kiinni ja uusi paita alulle. Onhan tässä melkein kolme viikkoa aikaa.
Ja jos nyt leipoisi pullat, ne olisivat jouluna jo vanhoja. Ehkä sitten Lucianpäivänä...
Laitetaan soimaan ja hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä:
Tänäänkin oli rapsakka pakkaspäivä. Mitäs minä siitä mitään tiedä, kun vietin päiväni sisätiloissa. Mutta tämmöisenä maskiaikana ja pakkasilmalla ihmisten näkökyky heikkenee. Tarkoitan sitä, miten höyryhengitys maskin takana takaa silmälasien höyrystymisen ja aiheuttaa äkillisen näön menetyksen.
Lankakaupan asiakkaat olivat ajoittain varsin vaikeasti tunnistettavissa. Mutta reippaasti tulivat ja kulkivat. Pitkienkin matkojen takaa. Lämpimissä varusteissaan.
Ihan kuin rosépippuri. Saapuu meille punaposkisena ja reippaana. Maustaa kalat ja lihat, kylmät ja kuumat.
Kas tässä itsenäisyysviikonlopun jälkiruokaherkku!
Päärynä Homejuustopiiraat sivustolta kotikokki.net
Inkivääri
Eilinen meni lankojen seassa. Loihidin pari lointa. Ässien leipominen jäi.
Mutta illalla vielä sekoitin Vironperän kakut uuniin. Opintien koulun oppilaskunnan vuonna 2008 julkaisema Kuuluisuuksien keittokirja on kovassa käytössä edelleen.
Matti Vanhanen jakoi keittokirjassa Kyllikki Virolaisen Vironperän kakun reseptin. Muita mainioita reseptejä oppilaskunta oli saanut mm. Paula Koivuniemeltä Maailman paras pannukakku ja Tarja Haloselta Tarjan hedelmäbroileri.
Vironperän kakku
3 dl maitoa, piimää tai kermaa (hapankin käy)
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
1 tl kanelia
1 tl INKIVÄÄRIÄ
1 tl neilikkaa
1 dl hilloa, mitä vain, omena on erityisen hyvää
1,5 dl sulatettua voita = 125 g
Sekoita sooda ja mausteet jauhoihin. Sekoita sitten kaikki aineet keskenään. Paista kakkua 180 asteessa noin 50-60 minuuttia.
Jos nyt ehdit leipoa, kakku on parhaimmillaan Itsenäisyyspäivänä...
Täällä taas!
Hyvää joulukuuta hyvät ystävät. Tänä vuonna vietetään oikein mausteinen joulukuu. Joulukalenterin aiheena ovat mausteet. Pitkää mietintää se vaati, että aihealue varmistui. Mutta sitten kun se eräänä kuutamoyönä tuli mieleen, se olikin ihan itsestäänselvyys.
Ihme kun ei ennen, vasta nyt ja ilman muuta.
Aloitetaan tutusta ja turvallisesta. Mauste joka sopii vauvasta vaariin. Mauste, joka sopii juomiin, alku- ja jälkiruokiin, pääruokiin ja leivontaan. Ja ennen kaikkea se sopii jouluun!
KANELI
Ceylonin kaneli on luontaisesti kumariiniton. Kumariini on maksalle haitallinen aine, jota löytyy moninkertainen määrä
Kassiakaneli (Cinnamomum aromaticum, syn. Cinnamomum cassia) eli kiinankaneli. Tämä kaneli on sitä tavallisinta ja siinäpä on moninkertainen määrä kumariinia.
Tieto lisää tuskaa ja maksa-arvot pamahtaa tappiin. Tai sitten ollaan valveutuneita ja tänä jouluna puuroon, pipareihin, kakkuihin, porkkanalaatikkoon ja glögiin tuikkaamme Ceylonin kanelia.
Tänään: leivon KANELIÄSSÄT.
