29. joulukuuta 2013

Mietteitä vuoden loppuun


Suklaa tekee onnelliseksi. Tämän kuvakollaasiin väkertelin suklaakalenterin aikoihin. Tumma, ruskea kuin suklaa. Pimeään aikaan voisi mielummin kai valita vaikka vaahtokarkkeja, ranskanpastilleja, nallekarkkeja, vihreitä kuulia ja muuta värikästä.

Luin tänään Turun Sanomista Suomen kansallisbaletin taiteellisen johtajan Kenneth Greven haastattelua:

"Misha (Mihail Baryshnikov) aina sanoi. että opettele oppimaan. Sinun pitää oppia eikä kopioida minua. Yritin kerätä helmiä, joita hän ja Rudolf (Nurejev) minulle heittivät. Mitään ei kuitenkaan saa, jos ei itse tee töitä sen eteen. Vain hyvin harvoin mannaa sataa taivaasta eteesi."

Makeaa vuodenvaihdetta suklaalla tai ilman.

24. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 24


Kiitos kaikille Suklaakalenterin ystäville!
Oli mukava urakka syödä, leipoa ja maistella puolestanne suklaata.
Nyt on viimeisen luukun vuoro ja se oli ainoa, jonka sisällön tiesin jo joulukuun eka päivänä.
Fazerin sininen on omassa suklaamaailmassani se ainoa oikea suklaa. Se on niin perinteinen, niin suomalainen ja niin samettinen. Silläkin on nykyisin  monia eri muotoja, mutta ensimmäiset muistot taitavat olla niitä, kun mamma tuli Satakunnan Liikenteen linjurilla Orippäähän ja toi meille lapsukaisille siniset pahviset nyrkinkokoiset laatikot, joissa oli suklaanappeja!
Semmoisia pyöreitä, viivallisia, joissa jokaisessa luki keskellä nappia: Fazer...

Yksinkertaiset asiat ja muistot jatkuu vuodesta toiseen.

Rauhallista ja Hyvää Joulua !

23. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 23



Aatonaaton suklaa on Mozartkugeln, Mozartin kuulat. Nämä valikoituvat mukaan pelkästään ulkonäkönsä vuoksi. Tässä vaiheessa jouluvalmisteluja ulkonäkö on kaikkein tärkeintä. Jos on jäänyt siivoamatta, voi aloittaa ns. tunkuvaiheen. Tämä loistava termi on kotoisin Kojonkulmalta. Siellä eräs ystäväni kertoi, että kun on vieraita tulossa ja siivous jäänyt hiukan viime tippaan, alkaa tunkuvaihe. Silloin tungetaan irtonaiset, irtolaiset ja irti olevat esineet ja artikkelit jonnekin piiloon. Näin saadaan kulissit kuntoon ja juhlamieltä hetkessä. Kaikki näyttää hyvältä. Ihan kuin Mozartin kuulatkin. Näyttävät tosi hyvältä, kauniissa rasiassa yksittäispakattuina. Ludvig tosin on aikas totinen tuossa kuvassa.

Ulkokultaisuudesta tai turhamaisuudesta ei kuitenkaan kannata kantaa syyllisyyttä. Varmasti jotain hyödyllisempää on tullut tehtyä, kuin siivoamista. Jokaiselle joulu tulee tavallaan, tänä jouluna jäi lahjat hankkimatta. Ensimmäisen kerran. Se tuntuu kurjalta, koska lahjojen antaminen on ihan mukavaa. Ajatukset harhailivat ties missä. Onkohan liiallisella suklaan syömisellä jotain tekemistä hajamielisyyden kanssa?
Kyllä varmaan. Niin sen täytyy olla, suklaan syytä.

Ja toisaalta, tässähän on vielä yö aikaa miettiä ja ratkaista monta lahjapulmaa.

Huomenna on viimeinen suklaaluukku. Arvaakos kukaan, mikä sieltä paljastuu? Tässä lista jo luukutetuista:
1. Joulusuklaa
2. Geisha
3. After Eight
4. Daim
5. Lemon & Ginger
6. Suomi-Mustikka
7. Tobleronen, valkoinen
8. Mint choco
9. m&m
10. Baci
11. Toffeetryffeli
12. Märtan suklaaviipaleet
13. Royal, punainen
14. Unelmatorttu
15. Irish Coffee
16. Suklaaruudut
17. Guylian
18. Scho-ka-kola
19. Mint krokant
20. Da-Capo
21. Wiener nougat
22. Tupla
23. Mozartkugeln
24. ?

22. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 22


Kun päivämäärässä on kaksi kakkosta, merkitsee se tuplaa. Ja Tupla patukka on vielä vallan käsittelemättä tässä kalenterissa. Vuodesta 1960 suklaamarkkinoilla jyllännyt Tupla ei ollut kouluaikoina ollenkaan minun mieleen. Muistan kyllä, että siskoni mm. tykkäsi tästä kovasti. Itse tykkäsin enemmän Fazerinasta. Vuosien mittaan patukka on pitänyt pintansa ja kääreensä melko samanlaisena. Maku ja ulkonäkö myös. Nykyisin Tupla toimii matkaseurana ja tuntuu, että siinä on sen verran energiaa, että väsymys kaikkoaa. Mieleen ovat jääneet myös ne telkkarissa pyörineet mainokset, joissa lännensankarit iskivät hampaansa patukkaan. Olivatko ne niitä miehiä, jotka "kulkevat omia teitään" vai oliko se Camel Boots- mainos, jota muistelen?

Kun suklaatehtailijat löytävät kansan suosikin, siitä tehdään jos jonkin näköisiä muunnelmia. Tupla-tuoteperheeseen kuuluu ainakin Tupla Maxi, Tupla King Size, Tupla Dark ja ties mitä. Sitten on Fanipala Tuplasuklaa... 
Mihin tämä maailma on menossa, kun Leafin suklaa on Cloettan suklaa, markkinoija on Cloetta Suomi, Turussa, mutta suklaa valmistetaan Espanjassa.
Hienot maut suomalaiset ovat aikanaan tulleet Suomeen jostain (esim. Wiener nougat...) ja sitten me teemme niistä "kansallisia" ja sitten viemme ne takaisin Eurooppaan. Hui.

Tuplassa on niin reilusti makua, että patukan sietää viipaloida pikku herkkupaloiksi ja nauttia napostellen. Näin aion siis tehdä tänään, kinkkua paistaessani. Tuplaviipaleet tuskin riittävät sinne asti, kun mittari näyttää 75 astetta.



21. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 21


Tässä tämä nyt on. Wiener nougat. Mutta kertokaas mulle, missä vaiheessa käärepaperi on vaihtunut valkoisen ja ruskean sävyiseksi. Silloin ennen vanhaan, kun mammani näitä Köyliössä tarjoili, viinernukaa oli minikokoisessa "voipaketissa", semmoisessa hopeanvärisessä ja sininen teksti päällä, vai muistanko väärin?

Siitä tuli mieleen koulun (Oripään-Pöytyän kunnallinen keskikoulu) voinappi, jonka sisältö levitettiin kääreen avulla näkkileivälle. Ainakin niinä päivinä, kun keittäjät olivat valmistaneet meille tillilihaa! Syötiin meinaan vaan näkkileipää silloin. Muuten kyllä oli hyvät sapuskat. Hernekeittoa, ryynimakkaraa, perunoita ja soosia.

Mutta asiaan. Fazerin Wiener nougat on kyllä maultaan ihan entisensä, samettinen ja sopivasti mantelinen. Kuuluu ehdottomasti jouluun ja juhlaan.

Wienernougat’n hurmaava mantelin maku on ilahduttanut makuhermoja jouluisin yli sadan vuoden ajan ja se on yksi Fazerin vanhimmista klassikoista. Nimensä mukaisesti Wienernougat on kotoisin Itävallasta. Karl Fazer toi reseptin tuliaisena Wienin-matkaltaan 1904.
Wienernougat’n valmistus alkoi 1910 ja se valmistetaan yhä alkuperäisen reseptin mukaan. Rasian kannessa tanssiva pari vie ajatukset 1900-luvun alun mahtavaan Itävalta-Unkariin, sen kulttuuriin ja musiikkiin.
Wiener nougat on siinäkin mielessä hieno ja hienostunut suklaamakeinen, että se on helppo "kuoria". Voi seurustella sivistyneesti (?) ja saman aikaisesti availla käärettä - kiireettä. Sitten sujauttaa suklaan sievästi suuhunsa ja jatkaa seurustelua. Seurustelun lomassa voi taitella käärepaperia puolihuolimattomasti, mutta kuitenkin säännön mukaisesti kauniiksi "paketiksi". Voi miten mukavia muistoja... Sivistyneitä suklaahetkiä! 

20. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 20


Nyt alkaa ahdistaa! Vain muutama päivä enää suklaakalenteria ja niin monia suklaamakuja esittelemättä. Kävin juuri "isossa" kaupassa ostamassa joulun ajan ruokia. Sukelsin sitten viimeksi makeishyllyjen väliin ja yritin valita viimeiset viisi suklaata. Voi sitä valikoimaa! Niin paljon maisteltavaa ja muisteltavaa. Olen niin vanhanaikainen, että hain hyllyiltä vain niitä itselle tärkeitä klassikoita, ja löytyihän niitä.
Tänään vuorossa on Fazerin Da-Capo. Kuvassa eilen komerosta löytämäni rotta ja mukillinen Marlin vaaleaa glögiä.

Da Capo – klassikko vuodelta 1916

Da Capo on saanut nimensä musiikkitermistä, Da Capo = alusta uudelleen. Da Capo syntyi aikanaan kierrätysajatuksen pohjalta, kun laadunvalvonnassa virheelliseksi todetut liköörikonvehdit haluttiin saada uusiokäyttöön. Ne sulatettiin ja seokseen lorautettiin mausteeksi Rhum Martiniqueta, koska se tasoitti sopivasti liköörin makua.
Rhum Martiniqueta käytetään tuotteessa vielä nykyäänkin, mutta alkoholin osuus tuotteessa on minimaalinen. Da Capo -massa keitetään 110-asteiseksi, jolloin suurin osa alkoholista haihtuu. Päälle tulee vielä kuorrutus tummasta suklaasta, joten alkoholin määrä jää todella marginaaliseksi.
Da Capo on Fazerin ensimmäinen suklaapatukka. Se tuli markkinoille 1916 ja vuoteen 1939 asti sitä myytiin paperipäällysteisenä konvehtikaramellina. Suklaapatukkana Da Capo on ollut myynnissä vuodesta 1949 lähtien. 
Tämä selvisi fazer.fi sivuilta. Sieltä selviää kaikkea muutakin mukavaa Fazerin brändituotteista. Da-Capon tarinassa on ihana tuo virheellisen liköörikonvehdin jalostuminen uudeksi tuotteeksi. Sitä sattuu paremmissakin perheissä, siis Fazerillakin.
Da-Capoa ostettiin aikanaan myös sieltä aikaisemmin jo mainitsemastani Äären Einon kaupasta Orippäästä. Mutta ihan niin kuin tämä tänään ostamani patukka olisi ollut paljon ohuempi kuin se 70-luvun versio...no, onneksi ostin kaksi.

19. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 19


Tänään olen viettänyt aikani komerossa. Totuushan on, että jos aikoo viettää joulun komerossa... tai jos komero on täyttynyt vuoden mittaan kaikesta roinasta ja jos viisi päivää ennen joulua ei ole muutakaan tekemistä NIIIN sitten päivä komerossa on ihan aiheellista.
Voitte vapaasti valita oikean vastauksen ja keksiä uusia. Mutta juu. Siivoilin komeroa, koska tarvitsin tilaa ja järjestys ja järjestäminen toimii silloin. Yksi jätesäkillinen lähti ja tilaa tuli kalligrafian papereille ihan tosta vaan. Ihminen on kumma kapistus, nytkin löysin paljon turhaa ja valtavasti tarpeellista. Suurimmat löytöni olivat: Boolimalja, retkialusta, pääsiäsipupu, Ikean pitsiverhoa 12 metriä (á 0,65 €), jouluisia reseptejä, leipäkoneen käyttöohje ja Armas J. Pullan "Ole viisaasti höperö", sanoi vääpeli Ryhmy -pokkarin. Viimeksi mainittu taitaa mennä joulupakettiin Paavolle.
Ja hämmästyttävin jouluresepti oli Arabian Kokki-astian mukana (joskus 80-luvulta) tullut ohjevihkosessa. Suklaakohokas valmistetaan tässä Tapio Yli-Viikarin suunnittelemassa erikoiskeraamiikka-astiassa. Astia kestää uunia, avotulta, mikroaaltouunia, konepesua ja pakastamista. Tämmöinen pitää joka tytöllä olla.

Suklaakohokas Kokkipadassa

100 g voita
100 g vehnäjauhoja
175 g sokeria
5 dl maitoa
8 munaa
25 g kaakaojauhetta

Sulata voi Kokki-padassa, lisää jauhot ja maito vähitellen hyvin sekoittaen tasaiseksi seokseksi. Lisää sokeri. Jäähdytä. Vatkaa joukkoon kaakao, keltuaiset ja lopuksi varovasti kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Kaada taikina hyvin voideltuun Kokki-pataan. Paista 175 asteessa 45 minuuttia. Älä avaa uunin suuluukkua ennenkuin puolet paistoajasta on kulunut. Tarjoa lisänä vanilijalla maustettua jääkylmää kermavaahtoa.
(6 annosta- 2,25 litra Kokki-patakattila)

En sitten kokeillut, kun kotona oli vain kaksi ihmistä ja illalla sain vielä nauttia Loimaan ammatti- ja aikuisopiston kulttuurialan valmistuvien artesaanien joulujuhlasta. Oikein lämminhenkinen joulujuhla. Kukituksia, ilon kyyneliä, haikeutta ja uusi kyltti tekstiiliosaston oveen! Kiitos valmistuneille artesaaneille ja onnea kädentaitojen uusille ammattilaisille.

Tämä ilta päättyy Maraboun Mint krokanttiin! Kohokas valmistuu sitten joskus....



18. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 18


Tänään on koeteltu voimia. Lähinnä henkisiä. Ilo ja suru kulkee aina niin lähellä toisiaan, että aina ei erota ilon ja surun kyyneliä toisistaan. Siinä on se hyöty, että oppii elämään hetkessä. Nauttimaan ja kärsimään hetkessä, näkemään ehkä eteenpäin ja armollisesti myös taaksepäin. Mutta ei aina.
Tarvitaan voimia. Niitä saa läheisistä, ystävistä, tutuista paikoista, mauista ja tunnelmista. Jouluna kaikki korostuu.

Kuopus antoi viikonloppuna  vinkin suklaakalenteriini. Hän toi keittiön pöydälle pyöreän, sinisen peltirasian ja kehotti maistamaan. Näin on siis perhekin osallistunut kalenterin tekoon....:-)

Scho-ka-kola on saksalainen "energiasuklaa". Ei mikään herkuttelujuttu, vaan kannattaa nauttia varoen, maksimissaan puoli rasiaa (50 g) päivässä! Ei suositella raskaana olevile, lapsille tai kofeiiniherkille henkilöille. Huh. Maku on hyvä, mutta luotan luomu-jouluun, ei mitään energiahössötyksiä tähän hätään.

17. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri 17


Muistan kun ensimmäisen kerran sain maistaa Guylian suklaakonvehteja. Simpukan ja merihevosen muotoiset ja ihmeellisen kirjavat herkut tarjottiin isosta rasiasta. Näkymä oli melkein vastenmieleinen. Suklaahan muuttuu harmaaksi ja kirjavaksi kun se on vanhaa. Niin ainakin silloin luulin. Lisäksi meren herkut, simpukat, äyriäiset ym. eivät mielestäni kuulu kädellisten ruokavalioon...Taisin jättää ensimmäiset suklaat syömättä. Sittemmin uteliaisuus on voittanut. Tämäkin suklaa kuuluu nykyisin jo suosikkeihini. Belgialainen suklaa on nyt saatavilla myös arkisemmassa muodossa, Kuvassa oleva patukka on ostettu Loimaan Tokmannilta, kassajonossa, hetken mielijohteesta ja todelliseen tarpeeseen!
Ne isot rasiat kuuluivat aina kummitätini joulupöytään iki-ihanan Wiener Nougatin kanssa.

16. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 16


No niin. Nyt se sitten tapahtui. telkkari meni rikki. Kuva meni ja ääni jäi. Mutta telkkarin katselu ei ole silloin kovin mielekästä. Puoliso lähti metsästämään uutta. Jäin kotiin metsästämään jotain suklaista reseptiä. Teeman mukaisesti valitsin SUKLAARUUDUT. Ihmettelemään jäin, kun ohjeesta pitäsi taikoa 70 kpl suklaaruutuja! Tarkempi lukeminen selvitti, että ruutujen koko on VAIN 3x3 cm, hah. Kuka viitsii tehdä semmoisia suupaloja, kun voi leikata kunnon suklaaeväätkin. Ehdotan, että 20 x 30 cm levy leikataan 10x10 cm paloiksi. Näin saadaan 6 kpl riittävän kokoista suklaaruutua. Eihän se puolisokaan minkään 28 " telkkarin kanssa kotiin tule. Ruudun koko on merkitsevä, ainakin joulun pyhinä.

200 g voita
3 dl sokeria
4 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl pikakahvia
1 dl kaakaota
50 g rouhittua mantelia

Hiero rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan. 
Sekoita jauhot, leivinjauhe, kahvi, kaakao ja mantelit. 
Levitä taikina noin 1½ cm:n paksuksi kerrokseksi leivinpaperille uunivuokaan (n 20x30 cm), 
Paista noin ½ tuntia 175 asteessa. 
Leikkaa kypsä, hieman jäähtynyt kakku neliöiksi (10x10 cm). 
Jos haluat, valuta leivonnaisille sulatettua suklaata ja painaa koristeeksi manteli tai suklaarouhetta.

No nyt se tuli. Uusi musta ruutu, on kuulemma 42". Käynti optikolla on nyt turhaa...

15. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 15


Tänään kuulin Keskeneräiset-ryhmässä suklaakalenteriin NIIIIIN sopivan ajatelman, että se on nyt pakko julkaista. Kuulkaas tätä:
HETKEN HUULILLA,
IKUISESTI UUMILLA

Niin totta! Siksipä valitsin tälle päivälle jotain nestemäistä, ei niin suklaista. Herkullista ja koukuttavaa kuitenkin. Olen saanut miniältäni Irish Coffee -reseptin ja siinä vasta jalo juoma onkin. Kahvin, suklaan ja viskin ystäville kaikella kohtuudella, varsinkin näin joulun alla.

Laita reilu 1 tlk fariinisokeria lasin pohjalle ja lisää kuuma kahvia joukkoon. Sekoita. Lisää 4 cl Jameson viskiä ja sekoita. Lopuksi päälle vielä kermavaahto, jonka päälle voi (= täytyy) laittaa fariinisokeria ja suklaamuruja. Kahvijuomaksi käy erinomaisen hyvin Pentikin  Isännän kahvi, joka jo itsessään on suklaan ja viskin makuinen....Tarjolle voi laittaa lisäksi muutaman suklaakonvehdin, niin pysyy uumat kunnossa!

14. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 14


Joulukuun 14. päivä ja reilu viikko vielä juhlapäiviin ja rauhoittumiseen. Siivota pitäisi "surkeesti"- niin kuin äitini tapaa sanoa... Surkeeta se kyllä onkin. En millään meinaa saada otetta. Tänään sentään vedin kesäverhot pois keittiöstä, jotain talvisempaa pitänee etsiä kaapeista ja komeroista.
Mutta suklaakalenteri velvoittaa ja koukuttaa. Kiitos kiitoksista, joita olen kuullut. Hauska tapa viettää joulun aluspäiviä ja herkutella kuvin tai maistellen. Tänäänkään siis ei siivous kiinnostanut ja ryhdyin vääntämään kääretorttua, semmoista unelmatorttua tai suklaista kumminkin. Noh. Kaapista löytyi kaikkea kivaa ja tein Ohrakas-ohjeen muunnelman, soveltaen ja säveltäen.
Aina kun teen (!?) kääretorttua mieleeni tulee se onneton leipuri, joka ei muistanut taikinaa erityisesti levitää ja tasoittaa pellille ennen kuin laittoi sen uuniin. Kääri siinä sitten torttua! Muistin tällä kertaa.


4 kananamunaa
1½ dl sokeria
11/4 dl Ohrakasta
3 rkl Fazer cacaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet siivilöiden vaahtoon. Kaada taikina leivin paperilla vuoratulle uunipannulle. Paista 225 asteessa noin 7 minuuttia. Kumoa kypsä levy leivinpaperille, jolle on ripoteltu sokeria ja tähtikuvioisia nomparelleja.

Täyte:
200 g tuorejuustoa
100 g Fazer tummaa taloussuklaata
12,5 g Nescafe Cappuccino jauhetta (annospussillinen)
2 rkl Limoneto di Sorrento sitruunalikööriä
1 dl kuohukermaa
2 rkl sokeria

Sekoita tuorejuuston joukkoon rouhittu suklaa, kahvijauhe, likööri ja sokeri ja viimeisenä vaahdotettu kerma. Levitä täyte jäähtyneelle torttulevylle ja rullaa torttu.

Kaappien kätköistä löytyy kaikenlaista. Perustorttu paranee tilkasta likööriä, ihan niin kuin tavallinen lauantaiehtookin. Rauhaisaa ja suklaanmakuista iltaa, ystävät!

13. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 13


Tänään
 on perjantai ja 
13. päivä.Kamera teki 
omituisuuksia.Tänään oli vuorossa
 Royal suklaapatukka.Kuvasin sitä 100-vuotiaan
 pöytäliinan päällä.Vierellä oli vanha Myrna-kahvikuppi.
Ei onnistunut.
Kuva vääristyi.
Kuvasin patukkaa tonttujen 
kanssa.Siis minä kuvasin ja tontut pysyivät 
paikallaan.Kuva ei onnistunut.Vääristyi.Salamalla ja ilman.
Valoilla
 ja pimiässä.
Tätä ei selitä mikään.
Epätoivoissani melkein jo kaappasin kuvan netistä.
Hui.
Ei kai sentään!
Odotatteko huomiseen?
Tänään ei kannata yrittää.Tontut kurkkii ja tekee kepposiaan.
Tänään oli rankka päivä muutenkin. Huomista odotellen.



No, onnistuipas se lopulta. Ei niin selvä, mutta tänään käy tämmöinenkin.
Royal oli ennen Hellaksen suklaa, mutta nyt se kuuluu Cloettalle. Käärepaperissa lukee kuitenkin komiasti:
Since 1961
Ikää on siis silläkin ja kuvan patukka on parasta ennen 22.08.2014....siispä herkuttelemaan heti!

12. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 12


Tänään on leipomusten vuoro. Ikiaikainen ja aina ajankohtainen Cacao van Houten sopii leipomuksiin vallan mainiosti. Kaikki tarvittavat ainekset löytyvät melkein aina kotoa ja sitten vaan nopeita ja helppoja Märtan suklaaviipaleita leipomaan. Kas tässä resepti:

200 g voita
2½ dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
½ dl Cacao van Houten -kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
1 kananmuna

päälle: raesokeria

Sekoita kaikki aineet yhteen notkeaksi taikinaksi. Jaa taikina kuuteen yhtä suureen osaan ja leivo tangoiksi. Nosta tangot leivinpaperin päälle uunipellille ja tee tangoille painauma pitkittäissuuntaan. Voitele tangot kevyesti vatkatulla munalla ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista 200 asteessa 15 minuuttia. Leikkaa tangot lämpiminä vinoiksi, noin 2 cm levyisiksi viipaleiksi.

Tästä annoksesta riittää noin 60 herkullista viipaleleipää.




Coenraad Johannes van Houten (1801-1887) oli hollantilainen kemisti ja suklaatehtailija. Hän pyrki parantamaan suklaan veteen sekoittuvuutta ja keksi niin sanotun hollantilaismenetelmän, jossa suklaata käsitellään alkalisuoloilla.


11. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 11


Tänään on hehkuteltu päivämäärällä. 11.12.13. On kai siinä jotain taikaa, varsinkin jos iltapäivällä klo 14.15 meni tekemään jotain historiallista.
Oma päiväni alkoi kompuroiden. Aamun aikataulut olivat menneet mielessäni sekaisin ja olin joen toisella puolella kun piti olla sillä toisella puolella. Sohjossa suhahdellen, Golfin rattia tiuhaan käännellen, olin melkein ajoissa- siellä missä pitikin. Anteeksi Hanna ja muut.
Vauhdikkaan alun jälkeen olinkin sitten melkein juhlatuulella loppupäivän. Suurten päätösten päivä huipentui illansuussa Vanhan Elmiiran takahuoneessa glögiin ja pipariin.
Varsinaista juhlapöytää en vielä näin paljon ennen joulua saa aikaiseksi, varsinkin kun nuohooja on tulossa huomenna aloittaen "joulusiivon". Siitä huolimatta tänään on Juhlapöydän konvehdin vuoro.
Pandan toffeetryffeli maistui vauhdikkaan päivän päätteeksi. Parin viikon päästä ollaan jo Tapaninpäivässä! Huomenna on joulukorttien askartelua...

10. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 10


Tänään opettajanhuoneen täytti iloinen jälleennäkemisen riemu. Jouluruokailuun kun kutsutaan aina myös eläköityneet. Oli hieno nähdä miten hyvässä kunnossa eläkeläiset olivat. Ulla, Emppu, Irmeli ja Yrjö varsinkin! Muistelimme Yrjön kanssa millaista koulu oli 80-luvun alkumetreillä. Muisteluamme ei haitannut yhtään se tosiasia, että olimme molemmat reilut 30 vuotta nuorempia...
Suklaiset terveiset Italiasta oli tuonut Ulla. Ihanat Baci suklaat hävisivät nopeasti pöydästä (myös vihreät kuulat, de grönä gulor, hävisivät, mutta nythän ei puhutakaan marmeladeista!)

Mutta tämä Baci-suklaa onkin vallan jotain ihmeellistä! Se on italialainen tapa kertoa "minä rakastan sinua", osoitteessa http://www.perugina.com selviää paljon muutakin tästä ihanuudesta.

Omasta käärepaperista ilmestyi tämä lausahdus:

Amore e tosse non si possono nascondere.
Love and cough are not concealed.
El amor y la tos no puenden ocultarse.
L`amour et la toux ne se peuvent cacher.
Liebe und Husten kann man nicht verbergen.

Eli ei mennyt tämäkään päivä ilman romantiikkaa...ja suklaata.

9. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 9


Vähän muisteluita taas. Tutustuin m&m värikkäisiin suklaamakeisiin Ameriikassa vuonna 1976. Juu. Tyttösenä kävin isossa maailmassa, joka osoittautui niin isoksi, että matkustamisesta ei koskaan ole tullut minulle kovin luontevaa. Joka tapauksessa kuusi viikkoa Philadelphiassa oli ikimuistoinen ja hieno kokemus. m&m karkit maistuivat siellä ja taisin tuoda niitä tuliaisena kotiinkin. Saman vuoden syksynä alkoi seurustelu, joka johti avioliiton satamaan keväällä 1984. Siitä saakka nimikirjaimeni ovat olleet mm.
Eikös ollut söpö tarina?
Nyt näitä makeisia saa jo Loimaalta käsin.

8. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 8


Tämä suklaanappiannos piti minua hereillä tänään ajaessani Kankaanpään koulusta kotiin. Ihan kauhia uni iski Jaaran kylän kohdilla ja hädin tuskin jaksoin Huittisiin. Pakko oli käydä hakemassa piristeitä Härkäpakarista. Mehua ja suklaata, sillä sitten jaksoi viimeiset 50 kilometriä. Mukava pakkaskeli oli ajella, ei tullut taivaalta mitään, mutta ehtihän se pimeys jo laskeutua ennen kotiin saapumista.Tämän vuoden koulumatkat on nyt tehty ja kotiläksyjä jäi ihan riittävästi.
Suklaanappikäärö on toisaalta ihan mukava matkaseura. Pystyy hyvin seuraamaan, milloin napit alkavat loppua. Voi säännöstellä vaikka niin, että ottaa napin huuleen vain 30 kilometrin välein tai aina kun näkyy hirvivaroitusmerkki tai jokaisen radiosta kuuluvan joululaulun alkaessa tai... Ja sitten voisi säännöstellä niin, että seuraava patukka ostetaan vasta huomenna.
Ikävintä näissä kääröissä on se, ettei niitä saa nätisti auki, ei ainakaan ajaessa. Maraboun Mint choco on loistavaa matkaseuraa.

7. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 7


No niin. Ensimmäinen viikko suklaakalenterista on täyttymässä ja on ensimmäisen valkosuklaan aika. Tobleronen 400 gramman pakkaukset ovat laivojen taxfree-pakko-ostoksia. Ota kolme, maksa kaksi! Tumma ja vaalea Toblerone saavat jäädä ihan rauhaan, tykkään vaan tästä valkoisesta hunajan ja mantelinougatin liitosta. Täytyy kyllä myöntää, että yksikin kolmio -vuorenhuippu- on melkoinen imeläpläjäys. Mutta sitä voi jyrsiä vähitellen. Jyrsiminen alkaa tietysti vuorenhuipulta.
Wikipedia antoi taas uutta ja superluotettavaa suklaatietoutta! En ole koskaan ennen huomannut, että Matterhornin kuvassa on "piilokuvana" karhu! Sitä niin oppii uutta joka päivä.

Toblerone on Kraft Foodsin valmistama suklaapatukka, jonka keksivät Theodor Tobler ja Emil Baumann BernissäSveitsissä vuonna 1908. Patukan nimi on yhdistelmä Toblerin sukunimeä ja italiankielistä, eräänlaista nougat-makeista tarkoittavaa sanaa ”torrone”. Patukan kolmionmuotoiset palaset viittaavat Sveitsin ja Italian rajalla sijaitsevaan Matterhorn-vuoreen. Paketeissa on myös Matterhornin kuva. Kuvaan on piilotettu karhu symboloimaan Berniä, Tobleronen synnyinkaupunkia.

6. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 6



Päivän suklaa on Pandan Suomi-Mustikka.



Tunnelmointia Veskun kanssa...

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.


5. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 5


Terveellistä elämää ja kaikkea hyvää voi saavuttaa nyt jopa suklaan avulla. Tumman suklaan hyvistä vaikutuksista voi lukea naistenlehdistä aina kun haluaa ja ehtii istumaan parturin tuoliin. En ole oikein viehättynyt tästä terveysruuasta. Olen paremminkin maitonaama ja maitosuklaan ystävä. Sama on kahveen kanssa. Tummapaahtoiset on nyt in. Ja minä vaan keittelen kultakatriinaa aamusta ehtooseen.
Tämän Maraboun sitruunan ja inkiväärin yhdistelmä on nyt kuitenkin sen verran houkuttava, että juhlistan itsenäisyyspäivän aattoehtoota avaamalla tämän levyn.
Pitäisikö suklaakalenterin päätyttyä laittaa suklaat paremmuusjärjestykseen? Tekniikan Maailmassakin on aina ollut semmoisia testejä...Täytyypä miettiä.

4. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 4


Jokaisella valitulla suklaalla täytyy olla merkitys tai tarina. Tämä tarina on jostain kaukaa, 70-luvulta. Oripään-Pöytyän kunnallinen keskikoulu oli voimissaan. Peruskoulusta ei ollut tietoakaan ja koulukiistat olivat vasta tulossa.
Koulussa piti aina tehdä jotain semmoista, mikä oli kiellettyä. Me valitsimme melko kesyn tavan rikkoa sääntöjä: kävimme välitunneilla Äären Einon sekatavarakaupassa puolen kilometrin päässä ostamassa karkkeja (ja jotkut jopa tupakkia). Suosikkeja olivat mm. salmiakkijauho, merkkarit ja chewitsit.
Muistan tuon kaupan hyllyt, veikkauspöydän ja kukkakomeron...  silloin oli myynnissä nykyistä Daimia muistuttava kahden suklaapalan pakkaus ja muistelin, että sen nimi oli Jet-Set. Semmoinen kaksoispakkaus. Suklaalla kuorrutettu mantelinen herkkupala!

Mutta nyt siis on tyytyminen Daimiin. Muutama vuosi sitten sekin taidettiin kirjoittaa Dajm.
Muisti voi pettää ja maku voi muuttua, mutta suklaa on ikuista.





3. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 3


Silitysvuori oli kasvanut järkyttävän korkeaksi. Oli tehtävä jotain. Päätin, että kahdeksaan asti silitän ja sitten alkaa iltavapaa. Ja kahdeksan jälkeen (=after eight) palkitsen itseni suklaalla. Ja tänään on vuorossa After Eight. Pakkauksessa kerrotaan, että After Eight toimii joka tilanteessa, olitpa sitten yksin tai puolisosi kanssa ja jopa ystävien kanssa juhlien. Ja tyylikkäästi se tuodaan tarjolle aina yksittäin pakattuna tummanruskeisiin pikkupusseihin! Maku on taivaallinen. Joku rohkea voi joskus yrittää maistaa jo ennen klo kahdeksaa- toimii muuten silloinkin.
Maukas lienee tämä löytämäni kakkukin, jonka ohjeen löysin sattumalta eilen ja vähän muokkailin...

After Eight - kakku

1 pötkö Dominokeksejä
margariinia tai voita

Murskaa keksit ja sekoita rasva joukkoon. Painele vuoan pohjalle tiivisti.

2 dl vispikermaa
100g vaniljatuorejuustoa
10 kpl After Eightejä
3 liivatelehteä

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa.  Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja suklaa. Puristele liivatelehdet ja sekoita ne sitten kuumaan vesitilkaan. Lisää lopuksi liivateseos koko ajan sekoittaen suklaa-kermaseokseen. Kaada vuokaan keksimurskan päälle ja anna hyytyä kylmässä ainakin pari tuntia.

Ja lopuksi vielä siteeraan Loimaan Lehden päätoimittaja Kati Uusitaloa. Hän kirjoittaa tämän päivän lehdessä  mm.näin:
Jos aina tekee mitä on aina tehnyt, jää monta asiaa jossiteltavaksi.
Siinäpä taas ajattelemista - huomiseen.

2. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no 2


Tänään on vuorossa Geisha. Löysin tämän suklaapatukan jämän lautaskaapista, ruokalautasten ja voileipälautasten välistä. Siellä se odotti tätä päivää melkein tyhjänä! Yksi ainoa pala oli jäljellä. Mutta loistava löytö joka tapauksessa. Tällä energiamäärällä jaksoinkin sitten ottaa vähän selvää Fazerin Geishasta.

Geisha on Fazer Makeiset oy:n valmistama suklaa, jota myydään suklaalevynä, -patukkana ja konvehteina. Geisha-suklaassa on hasselpähkinätäytettä maitosuklaasta tehdyn kuoren sisällä.
Geisha-suklaata alettiin valmistaa vuonna 1962. Suklaan kehitti Peter Fazer yhdistämällä maitosuklaaseen suositun konditoriatuotteen täytettä. Nimi Geisha pohjautuu kyseiseen japonais-täytteeseen. Vuonna 2006 tuotteen pakkauksesta poistettiin geishan kuva.

Joulukuun toinen päivä oli mukavan naisellinen ja vaaleanpunainen. Jotain herkkää Oskari-myrskyn jälkeen siis!
PS. Tämä herkku on myös isäni lempisuklaa...

1. joulukuuta 2013

Suklaakalenteri no1


Juttelimme kudontaporukan kanssa ehtookahvilla ja mietimme miten hienoja suklaakalentereita voisikaan olla. Ajatelkaa nyt: joka luukusta ilmestyisi kokonainen suklaalevy! 24 erilaista siis aattoon mennessä. Ja helposti löytyy, laskin kerran Siwan kassajonossa jo 15 erilaista, eikä vielä tarvinnut mennä yhtään patukkapuolelle.

Nyt kuvassa erinomaisen maistuvainen Fazerin joulusuklaa. Saatavina sekä levyinä, että tämmöisinä kiiltävän paperin verhoamina. Näillä aloitin adventtikauteni viime yönä klo 00.00. Huomisen suklaa on vielä mietinnässä, mutta jotain ilmestyy kuviin joka tapauksessa...

24. marraskuuta 2013

Vähän ennen joulukuuta

Pitkästä aikaa pysähdyn kirjoittamaan kuulumisia. Viimekertaisesta on jo luvattoman pitkä aika ja taisin silloinkin luvata liikaa. Parasta siis, ettei enää koskaan lupaa mitään julkisesti. Lupaan tämänkin, julkisesti.
Joulun alla, ainaskin ennen vanhaan pitikin aina lupailla; piti luvata olla kiltti, parantaa koulunumeroita kevätkaudella ja tehdä uudenvuodenlupaukset. Kiltti olen aina ollut, joskus jopa liian kiltti. Uskoo ken haluaa. Ja koulunumeroita ei enää voi nostaa. Eivät nousseet aikanaankaan. Uudenvuodenlupauksista ei ole kuin haittaa. Päätin/lupasin olla parittomina kuukausina ilman karkkia. Tammikuu, maaliskuu, toukokuu, heinäkuu, syyskuu ja vihdoin ja viimein , marraskuukin tuli lupaus täytettyä. Mutta suklaakeksien ja -kakkujen määrä moninkertaistui ja parillisina kuukausina mätin karkkia ihan hulluna! Kannattiko? No ei! Siispä lupaan - taas julkisesti- olla lupaamatta mitään, koskaan, milloinkaan. Lupaan!

Mutta sitten taas niihin lupauksien lunastamisiin. Mukavia sattumuksia ja tapahtumia on siis riittänyt. Tässä pieni kuvakooste:


Tiinan kanssa syyslomalla Tallinnan reissu. Laivan kaupassa näimme nämä ihastuttavat "neularasiat". 
Siis vallan tyylikkäät peltiset pastillilootat, jotka piti ostaa ulkonäön vuoksi. 
Onneksi sisämykset olivat ihan syötäviä.


Kankaanpään kalligrafiaopiskelut ovat erinomaisen hyödylliset. Eräänä viikonloppuna bongasin Pauliinan kauniin harmaat tossut! Näin somasti hän asetti jalkansa kuvattavaksi. Ohjekin minulla on jossain... sain sen joskus Turun reissulla, vaan eipä ole vielä löytynyt. Tasona neulottu joka tapauksessa.


Tässä innokas mikrovärjääjä. Sara oli mumminsa kanssa Virttaan käsityökahvilassa ja värjäsi itselleen tumppulangat. Mummi neuloi lapaset kuulemma pikavauhtia, jotta ne ehtivät tulla valmiiksi partioleirille.
Toivottavasti saan joskus kuvata nämä "mikrolapaset".



Kalligrafiaopiskelijoiden näyttelyssä Kankaanpäässä oli esillä mm. kirjoja, tauluja ja tekstiilejä. Tässä kuvassa kaima- Maijan kirja ja sen säilytysrasia. Laatikon päällä hänen miniatyyrityönsä. 


Kerroinko jo, että kävin Lontoossa keväällä? Noh. Anyway. Oili teki reissustamme hienon matkapäiväkirjan. Ei mikään skräppäys juttu, vaan ihan Art Journal!


Ja tässä on oma ensimmäinen kirjani Kankaanpään opinnoistani. Peruskurssin tuotos. 
Kirjoitin Aleksis Kiven Seitsemää Veljestä uusiksi. 
Lisäsin muutaman oksankäppyrän sivuille ja tein kirjalle "kotelon" taustatusta puuvillakankaasta. 


Marraskuussa vietetään paljon synttäreitä! Yllätimme Vivianin eräänä torstaina Jokioisilla ja joimme teetä ja nautimme V-leivokset. Tämä oli Marjan ja Eevan suunnittelema ylläri kalligrafiaopelle ja me muut saimme vaan osallistua hyvän syömiseen. Kuvassa myös Petran tossut!


Saippuaa Liedon maatalousnaisille! Eräänä synkkänä ja pimeänä iltana lähdin saippuakurssille Lietoon. Naiset halusivat oppia saippuanteon jaloa taitoa ja mikäs siinä sitten. 
Auto täyteen öljyjä, rasvoja, lipeää ja värit ja tuoksut! 


Saippuaa valettiin silikonivuokiin, piparimuottihin ja jugurttipurkkeihin. Meillä oli pystyssä kaksi "tuotantolinjaa". Toisessa tehtiin veden, lipeän ja rasvojen kanssa ja se nopeampi tapa oli sulattaa saippuamassa vesihauteessa ja lisätä tuoksut ja värit. Kymmenen naista touhusi tehokkaasti molemilla linjoilla ja välillä juotiin korvapuustikahvit termarista! Mukavaa tekemistä yhdessä.


Tämä tällä kertaa. Enkä lupaa mitään. Muuta kuin, että suklaan syöminen alkaa viikon päästä!



3. marraskuuta 2013

Syksyn kolmas

Hävettää ihan kamalasti. Vietin pitkän tovin lukien ja katsellen erilaisia blogeja... Ja näin kaikkea hienoa, kivaa, värikästä ja ihanaa. Ja sitten muistin oman blogini ja viimeisin päivitys on lokakuun alusta. Hyi.
Ei niin, että ei olisi ollut kerrottavaa ja jaettavaa. Ei suinkaan. Päinvastoin! Tapahtumaa on riittänyt tavallista enemmän ja vauhti on ollut kova. Kuviakin olisi kamerassa vaikka ja kuinka, mutta iltaisin väsy tulee, ennekuin ehtii kissaa sanoa.
Mutta lupaan tällä viikolla kuvasarjan, jotta pääsette nauttimaan samoista asioista, kuin minäkin olen saanut nauttia viime viikkoina. Tämä tarkoitttaa mm. mukavia päiviä Ylistaronkadulla, Keskeneräiset-ryhmässä, mikrouunivärjäystä Virttaalla, värikurssia Kankaanpäässä, syyslomalla Tallinnassa ja Keiteleellä, nallekurssi Vanhassa Elmiirassa, Vanhat ja vanuneet Jokioisilla ja lopuksi vielä tämän viikonlopun saldo: kolmas näyttely, 1-vuotis-synttärit ja sukukokoontuminen Kekrin henkeen.
Että tämmöistä.
Saattaapi olla, että jotain jäi mainitsematta, mutta eikös tässä ollut jo alkupaloiksi.
Muutama kuva vielä:


Kankaanpään kalligrafiaopiskeljat esittelevät tuotoksiaan Taidekoululla 15.11. saakka
 

Virttaalla mikroaaltovärjäykseen osallistui kolme tytöntylleröä, tässä nuorin heistä, ikää 3 vuotta. 
Terveiset Siilinjärvelle!
 

1-vuotiasta on vaikea saada kuvaan. Tässä yksi parhaista otoksistani!
 

Talvi tulee. Luminen perjantaiaamu syyslomalla. Kitkarenkaat pelastaa talven!


Partiossa oli kai sanonta; lupaan tehdä parhaani. Noh. Lupaan palata kirjoitusalustalle toistamiseen marraskuun aikana. 

1. lokakuuta 2013

Syksyn toinen


Väri täyttää syksyiset maisemat ja käsintekijöiden kokoontumispaikat. Opistomme ryhmät ovat nyt alkaneet täysillä ja kutojatkin sopeutuvat kovalla tohinalla Vesikoskitalon kakkoskerrokseen. Kiirutta on pitänyt rauhallisen kesän jälkeen. Työllisyydestä voi vaan olla onnellinen, kun seuraa uutisia telkkarista ja lehdistä. 
Maanantaina kävin purkamassa Vampulan näyttelyn ja sitten Salosen Jaanan kanssa rakensimme uuden näyttelyn Loimaan omaishoitajien olohuoneelle. Siellä on lokakuun ajan esillä vähän tekstiiliä, vähän maalauksia ja vähän kalligrafiaa. Arkisin auki klo 10-12 ja kahvitella voi.

Tänään paistaa ja paistettu on. 
Omenapiirakkaa. 
Nautitaan paisteista. 
Hirvestyskin alkoi jo.
Ajatuksen kulku on huimaa syksyisin.
Keväisin sitä ei juuri ilmene.
Ilmeisesti.
:-)

8. syyskuuta 2013

Syksyn ensimmäinen


Sain ilokseni kutsun laittaa näyttely Vampulan kirjastoon. Nopealla aikataululla koottu kokoelma uusia ja vanhoja töitä löysivät paikkansa viime tiistaina kirjastossa. Näyttelyn nimi kertoo osaltaan siitä, mistä oikein on kysymys; Kirjoitelmia ja Harjoitelmia.
Kirjastonäyttelyyn sopii mielestäni  hyvin vuosien varrella kalligrafiaopinnoissa syntyneet harjoitusvihot, kirjaset. Tekstinä on Eino Leinoa, kankaankutojan sidosoppia, Jäniksen vuosi ... Lähinnä ne kuitenkin kertovat kirjainten piirtämisen harjoittelusta. Unsiaalia, italicia, lapitar antikvaa... näitä nyt ainakin. Harjoitelmia ja käden lämmitystä.

Näyttelyssä on tietysti mukana muutama tekstiilityökin, mutta tällä kertaa kirjaimet "painoivat" valinnassa enemmän. Näyttely on kirjastossa syyskuun loppuun ja siihen voi tutustua kirjaston aukioloaikoina tiistaisin ja perjantaisin klo 10-16 ja keskiviikkoisin ja torstaisin 13-19.

Mukavia nämä kirjastoihmiset ja niiden kaverit, jotka osaavat vinkata kavereita...


Nallekirjaa voi selatakin, jos kaipaa nallenteko-ohjeita, englannin kielellä siis.


Leinoa ja Viitaa vierekkäin


29. elokuuta 2013

Pieni odotus vielä



Vielä hetki odotusta ja sitten päästään taas tosi toimiin opistojen ryhmissä. Kudonnat täyttyivät nopeasti, kiitos taas siitä. Sehän tarkoittaa sitä, että ilmoittautuneet ovat "allekirjoittaneet" työsopimuksen puolestani ensi kaudelle! Mukavaa on myös se, että Ylistaronkadulla saan suhata ja opetella opiskelijoiden kanssa vaikkas mitä. Opettelen ohjaamaan ja valmentamaan ja opetan värjäämistä kasveilla ja ehkä vielä huovutustakin. Erilainen ympäristö ja ymmärtävät työkaverit tekevät tästä uudesta työstä hienon kokemuksen.

Ylläolevassa kuvassa on hyyyvin venynyt T-paita nuoren odottavan äidin päällä. Melkoinen pallomaha ja täysillä hän paineli Valkeakoskiopiston kasvivärjäysleirillä pari viikkoa sitten. Me muut leiriläiset emme muuten kertaakaan houkutelleet häntä ottamaan rauhallisesti, huilaamaan tai kantamaan vettä hänen puolestaan. Tämä topakka tuleva äiti ilmoitti kurssin alussa, että jokaisesta sen laatuisesta kommentista joutuu maksamaan hänelle 100 grammaa värjättyä lankaa!!!! Kukaan ei puhunut asiasta sen jälkeen mitään ja kaikilla oli hauskaa. Varsinaista sitkeyttä meiltä kaikilta siis.


Leirimme oli vetinen ja märkä. Lankojen puretus, värjäys, huuhtelu järvivedessä ja kaatosateessa oli kokemus tällaiselle sisäilmaihmiselle, joka ei omista edes kunnon saappaita, saati sitten sadetakkia.


Jos keskiviikkona satoikin kaatamalla ja pehmensi hiekkapihan ja nurmikon, alkoi torstai hieman valoisimmassa merkeissä. Kuten kuvasta näkyy, aurinkokin paistoi. Polttopuut olivat melko kuivia, tulitikut kosteita ja sanomalehdet märkiä. Mutta meitä naisia ei pikkupulmat haitanneet. Tänään menemme Tiinan kanssa katsomaan kurssinpäätösjaksolle Valkeakoskiopistolle, mitä naiset ovat taikoneet värjätyista langoista. Minulla on mukana kauniita vyyhtejä ja pari kerää. Ehkä niistä joskus vielä kehkeytyy jotain- loading--- please wait.

7. elokuuta 2013

Väriä langoissa


Komea vanha Valmet mittaa lämpöä


Pikkukerät auringossa



Suloinen lankakokoelma ruotsalaisessa mattokutomossa

Pian se taas alkaa! Opiskelut ja opinnot lankojen parissa. Kaupoissa ja kaduilla ihmiset kysyvät jo innokkaina, milloin ja missä aloitetaan. Ihan tarkaa tietoa ei ole itselläkään, miten kudonta Loimaalla lähtee käyntiin. Uudet tilat jännittää, mutta suuria muutoksia ei kuitenkaan ole tiedossa. 

Asenteestakin on paljon kiinni. Uudet asiat pelottavat joskus ihan turhaan. Toisaalta, turhia muutoksia tulisi myös harkita tarkaan. Tässä nuukuuden ja tarkan euron aikana jää miettimään tämmöisiäkin asioita.

Kaunista elokuuta meille.