16. joulukuuta 2018

16. luukku

Suuri Käsityökerho 5/1984

On taas Hurrikaani-ilta. Keltamustat peliasut kentällä ja mustakeltaiset fanivaatteet katsomossa kun hurmoshenkinen hurrikaani puhaltaa puolen tunnin päästä Loimaan liikuntahallin parkettia. Lentopallo on hieno laji. Perheessämme se on ollut ykköslaji jo kauan. Kaikilla miespuolisilla perheenjäsenillä on kiinteä suhde lajiin. Itsekin nautin kotiotteluista, se nimittäin tietää rauhaa ja hiljaista hetkeä telkkarin ja käsitöiden kanssa. Lisäksi saan olla kaukosäätimen valtiatar! Valitsemani kanava on ja pysyy samana koko illan. Jopa nämä älykkäät tv-laitteet saattavat kysellä, että onko siellä ruuudun äärellä kukaan, kun kanavat eivät vaihdu. Tiedättehän kanavasurffaajan, joka saattaa istua hyvinkin lähellä teitä ja peukalo käy lakkaamatta kaukosäätimen näppäimillä? Neulot sukanvartta ja hetkeksi katseesi käy silmukoissa ja sitten kun taas kurkistat ruudulle, siellä on menossa Tom Hanksin elokuva, kun äsken juuri vilahti uutiset tai Tastula! 
Eli lentopallo tuottaa iloa ja kokemuksia myös etänä. Silti aina kysyn pelin jälkeen, että voitettiinko me. Se kuuluu peli-iltojen luonteeseen. 
Loimaalla pelataan myös laadukasta koripalloa, fusalia, pesäpalloa, jääkiekkoa, jalkapalloa, curlingia ja ties mitä. Joukkuelajit ovat näyttäviä ja mediaseksikkäitä. Niitä hiljaisempia lajeja ovat kai suunnistus (Jukolan viestien selsostus on ihan huippu!), jousiammunta, keilaaminen ja tikanheitto. Vaikka en oikeastaan voi tietää, kun en ole käynyt tikkakisoissa. Voihan sieltäkin löytyä hurmoshenkinen huutosakki ja rummunpäristäjä. Wimbledonin tenniskisassakin katsomo osaa sekä huutaa että olla hiljaa. Tuomarin ääni ratkaisee.
Mietin vielä sitä omaa lajia...

Tarvikkeet: 650 (700) g vaaleankeltaista Rondo Sinivuokko (kolminkertaisena), Jakobsdal Fidji (kaksinkertaisena) tai muuta vastaavaa lankaa, puikot no 5 ja 6, 60 cm pitkä pyöröpuikko no 5.

Ei kommentteja: