Lontoosta käsin maailma näyttää kovin toisenlaiselta kuin Loimaalta käsin. Miljoonakaupungissa on miljoonia tarinoita ja meininki on kiihkeää. Oli upeaa saada tehdä visiitti sinne ja nyt tietää vieläkin varmemmin, minne itse oikein kuuluu. Ystäväni Tiina oli ehdottoman tärkeä tuki ja turva. Itse en tunne oloani ollenkaan kotoisaksi noin suurissa pyörylöissä.
Ihanaa oli tulla kotiin kaikkien uusien välineiden ja materiaalien kanssa- mukana tietysti muutama kirja! Huomenna voin kertoilla opiskelijoille maailman tuulista käsityöalalla. Harmiksemme vain totesimme, että kudonnan alalta ei näkynyt juuri mitään. Tilkkuja, kirjontaa, mixed mediaa, neuleita ja paljon paljon muuta näimme aivän läkähdyksiin saakka kahtena messupäivänä.
Kaksipäiset virkkuukoukut pysyivät piilossa edelleen, mutta onneksi Matkahuollossa odottaa ihka-aidot Cloverit. Näistä ja muistakin jutuista tuonnempana...
1 kommentti:
Oih!! Mää kuuluisin ehdottomasti noin kerran pari vuodessa viikon verran suurkaupunkiin! Toinen vaihtoehto on sitten asumaton korpi ;-). Hyvää tekee nähdä myös livenä mitä maailmalla tehdään, vaikka seuraatkin normikäsityöläistä enemmän kansainvälisiä virtauksia. Eläköön siis Loimaan työväenopiston ajan virrassa kiitävä opetus!
Lähetä kommentti