Hienostunut laukku Jokiläänin kansalaisopiston kevätnäyttelystä
Kyllä saa taas olla kiitollinen ympärillään olevista ihmisistä! Olen valitellut sitä kameran johtoa, se kun tuli siivottua oikein kunnolla juhlien alla. Ei ole vieläkään löytynyt... Mutta sitten.
Nuorissa on tulevaisuutemme. Riemuylioppilaamme vinkkasi, että eikös läppärissä ole semmoinen kortinlukija....Että tuli sekin sitten tutuksi tämmöiselle varttuneelle bloginikkarille. Löytyi kolo ja koloon sopiva kortti. Hienoa. Ja sen kunniaksi tarjoilen teille nyt pari kuvaa Jokiläänin kansalaisopiston kevätnäyttelystä. Niin hienoja töitä, että kateeksi käy. Semmoistahan tämä työ on. Naapurilla on aina paremmin.Tästä johtuen jaksammekin joka vuosi ylittää itsemme, niin opiskeljat kuin opettajatkin.
Mutta nyt on kesätauon paikka ja ideoita ja inspiraatioita pitää nyt säilöä ja sitten jalostaa syksyllä ja talvella upeiksi tuotteiksi.
Jokioisten kalligrafiaryhmän yhteistyö syntyi Vivianin studiolla
Kalligrafiaa laitan tähän ihan siitä syystä, että olen juuri pakannut terät, paperit ja musteet kolmen päivän kalligrafiasymposiumia varten. Pääsen huomenna Cherrel Averyn oppiin ja olen ihan täpinöissä. On taas niin toisenlaista kuin nämä opiston ohjelman oikolukemiset, jota nyt olemme urakalla suorittaneet muutaman viikon ajan.
Että näin. Johto edelleen hukassa, mutta kuvat löytyi kortilta. Aina löytyy uusia väyliä pattitilanteesta. Kiitos Pavelle.
1 kommentti:
Hauskaa kalligrafiakurssia, hyvä tapa irroittautua arjen rutiineista on tehdä sitä mikä vie mennessään niin, että paluuta ei ole :) Itse olen menossa heinäkuun ensimmäisellä viikolla Päivölään viisipäiväiselle tilkkukurssille, jossa ompelukone laulaa lintujen kanssa kilpaa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Mistäkö tiedän? Siellä vietin antoisan viikon viime kesänäkin!
Lähetä kommentti