Täällä ollaan taas. Kaunis syksy päättyi lumiseen marraskuuhun. Nopeasti menee, vaikka hidastaa kovin yritänkin. Työ lankakauppiaana on ihanan innostavaa ja illat täyttyy mallien virkkauksesta ja neulomisesta. Etuoikeutettuna saan tehdä tätä työtä! Kiitos kuuluu asiakkaille tietysti.
Eilen olin "juhlistamassa" ystäväni 40 vuotta kestänyttä työuraa- samassa työpaikassa!!! Komeaa jälkeä on saanut aikaan ja nyt muutosten tuulissa siirtyy iloisena, reippaana, terveenä ja innokkaana eläkkeelle. Onnea sinne metsänreunalle.
Samalla tuli muisteltua vuonna 1979 aloittamiani kotiteollisuusalan opintoja. Pellavalankojen numerointi on muuttunut tex-numeroinniksi! Onneksi. Eilen pähkäillessämme koepapereita vuodelta 1980, oli melkein kaikilta muita "pasmat sekaisin", paitsi reippaalta eläköityvältä.
Kohta Loimaan koululla on edessä muutto Turuntielle. Kymmeniä vuosia samalla tontilla sijainnut koulu jää vuodenvaihteessa tyhjilleen...
Järkytyksen jälkeen on käännettävä mieli positiivisen luottavaiseksi ja odottavaksi. Muutoksiin tulee niin helposti suhtauduttua kielteisesti. Se on helpointa. Siihen olen sortunut jokaisen pienenkin muutoksen kohdatessa. Ja loppujen lopuksi - kaikki muutokset ovat osoittautuneet tarpeellisiksi. Ilman muutoksia ei minulla olisi nyt tätä lankakauppaanikaan.
Ja sitten asiaan. Joulukuu lähestyy ja joulukalenterin luukut avautuvat taas tänäkin vuonna tässä osoitteessa joka päivä/ilta/yö.
Erinomaisen mukavaa odottelua ja joulunhuiskintaa. Miten muuten selviäisit ammattitekniikan kokeesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti