Kojontuvan ikkunasta pakkaspäivänä
Vauhdikas viikko alkaa kääntyä lopuilleen. Pakkaspäivät alkuviikosta jäähdyttivät monet opiston kokoontumispaikat hyytävän kylmiksi. Kojontuvalla mittasimme sisälämpötilaksi 13 astetta. Oli siinä sukkulassa kiinnipitämistä. Villalangat sähköistyivät ja pakenivat käsistä, mutta kohmeisinkin käsin kudottiin ja neulottiin.
Vesikoskitalolla olemme jännittäneet erään loimen hidasta etenemistä. Siinä on ollut luojalla ja kutojallakin hermot tiukilla. Kanssakutojat jo olivat melkein menettäneet toivonsa, mutta hiljaa hyvä tulee ja ajatellen aivan kaunis. Nyt vihdoinkin kangas saatiin kudesuulle, kuten vanha kansa asian sanoisi. Ihanan ohuista merinovillalangoista sitoutuu kaunis kolmiulotteinen sidospinta ja violetin ja punaisen sävyt yhdistyvät tyylikkäästi mustaan. Kyllä kannatti odottaa.
Vesikoskitalolla olemme jännittäneet erään loimen hidasta etenemistä. Siinä on ollut luojalla ja kutojallakin hermot tiukilla. Kanssakutojat jo olivat melkein menettäneet toivonsa, mutta hiljaa hyvä tulee ja ajatellen aivan kaunis. Nyt vihdoinkin kangas saatiin kudesuulle, kuten vanha kansa asian sanoisi. Ihanan ohuista merinovillalangoista sitoutuu kaunis kolmiulotteinen sidospinta ja violetin ja punaisen sävyt yhdistyvät tyylikkäästi mustaan. Kyllä kannatti odottaa.
Merinovillaista huivikangasta
Tämän viikon aikana melkein kaikki ryhmät jäivät joululomalle. Niin opiskeljat kuin opettajatkin ovat lomansa ansainneet. Ja uskonpa vaan, että joulun pyhien jälkeen alkaa viimeistään kevätkauden töiden suunnittelu. Kevään kursseille voi jo nyt ilmoittautua netissä tai opiston toimistoon. Lyhytkursseja on tarjolla mm. nallet, kahvipussikassit, neuleet, rasiat ja muistikirjat, risut, kankaankuviointi ja värjäys...
Työpaikkani pihamaa
Tässä vielä tunnelmakuva Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Onhan se niin, että vaikka joskus vähän vilua saakin kärsiä, ei näin komeita maisemia joka tytön työpaikallakaan ole. Terveisiä Kojontuvan kankureille ja hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti