3. helmikuuta 2011

Ruuneperin torttuaika


Kevään tulon voi kuulla. Linnut laulaa ihan keväisesti, vesi tippuu räystäiltä ja rapa lentää maanteillä. Helmikuu vielä taistellaan lumen kanssa, maaliskuussa täytyy jo kylvää siemenet uudelle kasvukaudelle. Opistossa on ankara miettiminen tulevan kauden muutosten keskellä. Talossa alkaa remontti, opettajia vaihtuu ja paljon muuta. Kaikki kääntyy vielä hyvin, mutta aikansa kestää, että kaikki saadaan pelittämään.

Leenan huivi Virttaalta

Kovasti toivomme uusia kurssiehdotuksia ja uusia kurssipaikkoja. Hyvät vanhat ja toimivat kurssit jatkuvat, mutta juuri heiltä, jotka eivät vielä ole keksineet miten helppo ja halpa opistoharrastaminen on, haluaisimme ehdotuksia ja ideoita. Mikkelin reissulla selvisi, että "laulutaidottominen kuoro" on jo toimivaa todellisuutta eräässä opistossa. Lähtisikö joku "jäykkäniskojen notkeutus-kurssille"? Kursseille lähtemisen kynnys tulisi olla olematon. Teimme muutama vuosi sitten pientä tutkimusta Jokiläänin ja Someron opistojen kanssa. Suurin syy, miksei ihmiset tule opistojen kursseille oli se, ettei ole kaveria, jonka kanssa lähteä harrastuksiin. Siinäpä meille haastetta. Ystävänpäivän aikoihin voisi aloittaa propagandan levittämisen ensi kautta ajatellen...

Pirjon kannu

Mutta hei. Niin kauan olin luvannut käydä paparazzina posliininmaalausluokassa, ja vasta viime viikolla se tapahtui. Olipas kaunista. Opiskelijat taiteilivat talvimaiseman kanssa ja Annikki hääräsi pöydästä toiseen. Pirjon kannu oli jo ehtinyt alakerran polttohyllylle, mutta ei sentään uuniin asti. Eikös ole kaunis!

Ei kommentteja: