Upeita hopeakoruja viikonlopun kurssilta
Niinkuin hyvin tiedetään kansalais- ja työväenopistot tarjoavat kaiken ikäisille ihmisille monenlaisia harrastusmahdollisuuksia työkautensa aikana. Monipuolisen tarjonnan mahdollistavat osaavat opettajat, jotka useimmiten tekevät työtään sellaiseen aikaan kun varsinkin työikäinen väestö ja opiskelijat ovat vapaalla. Iltaisin ja viikonloppuisin. Opistoissa on hyvin palkitsevaa työskennellä, yleensähän opiskelijat tulevat ryhmiin omasta vapaasta tahdostaan ja intoa puhkuen. Silloin on opettajankin helppo olla innostunut ilta illan jälkeen.
Vaikka olosuhteet ovat usein kaikkea muuta kuin loistokkaat, luovuudella ja joustavuudella pärjätään monenlaisista ongelmista. Lisäksi tarvikkeet, apuvälineet ja tilat asettavat rajoja- joita tarpeen tullen ja kekseliäästi voidaan murtaa. Viime viikonlopun kasvivärikurssilla oli tarpeen luovuus, verkostoituminen ja hyvät suhteet. Luovuutta kasvisoppien keitossa, verkostoituminen kattiloiden ja keittolevyjen lainaamisessa ja hyvät suhteet päivystävään kaupungin tekniseen, jotta sähköt saatiin taas toimimaan.
Rautaputki ja lupiinit keittymässä
Vaikka kuinka olemme yrittäneet olla positiivisella mielellä, nyt alkaa hermostuttamaan todella. Olemme joutuneet luopumaan yli puolesta toimitiloistamme Taidetalon tullessa yläkertaan. Sen lisäksi joudumme työskentelemään ja tarjoamaan laadukasta opetusta keskellä remonttia. Tai paremminkin purkutyömaata. Miten onkaan sydäntäsärkevää toivottaa opiskelijoita tervetulleeksi kurssille, kun heidän on ensin tarvinnut kulkea remonttimiesten jättämien roskien läpi ahtaisiin tiloihimme. Anteeksi pyydellen ja varovaisuutta kulkemisessa kehottaen. Sitä se nyt on, ja tulee kuulemma vielä olemaankin. Pitääkö sattua isompi vahinko, ennekuin herätään huomaamaan miten vaarallinen opisto tällaisenaan on?
Tervetuloa opiskelemaan!?
Siis mitä? Kaatopaikka vai opistomme sisääntulo?
No niin. Nyt tuli sanottua, mitä on kauan mielessä pitänyt. Tämän päivän Loimaan Lehti kirjoitti myös aiheesta. Toivomme kuulevamme opiskeljoidenkin mielipiteitä. Opistotaloa käyttää viikottain satoja ihmisiä. Miten on Taidetalon kanssa?
Onnea tyttövauvalle!
Mutta on meillä ihan mukavaakin. Tämä kattaus oli tarjolla pari viikkoa sitten kun eräs uppo-uusi isoäiti tarjosi tilkkuryhmälleen muumilimsat ja Geishat! Silloin ei muistella ikäviä. Tällä kaudella ajattelin laskea, kuinka monta lastenlasta ryhmäläisilleni syntyykään. Neljän viikon aikana on syntynyt neljä pienokaista! Ihanaa aikaa uusille mummeille ja mammoille. Me muut vaan ihmetellään, miksi se vauvan kakkakaan ei haise pahalle....
3 kommenttia:
Kyllä tiedonkulku aina olisi poikaa, mutta mistä löytyy sellainen kuntaorganisaatio, jossa kaikki ovat selvillä sekä vaiheista että lopputuloksesta?? Kaikenlaisiin hulluuksiin olen törmännyt itsekin, nyt kun taas teen hommia sekä eräälle kuntayhtymälle että kaupungille. Maalaisjärki sanoisi yhtä, mutta kustannuspaikat ja henkilösuhteet toista. Itse tavisopeduunarina tyydyn vain tekemään hommani ja toivon, etten kovin useasti joudu hankaliin välikäsiin. Peace, man.
Itse opistotyötä jokusen vuoden tehneenä jaksan aina ihmetellä sitä yleistä näkemystä, että opisto ei tarvitse tiloja (ainakaan omia), välineitä tms. Miksi sitten peruskoulu, lukio, ammatillinen oppilaitos, ammattikorkeakoulu, yliopisto tarvitsee tehtävänsä toteuttamiseen ja tavoitteidensa saavuttamiseen tiloja, välineitä jne.? Merkillinen kummajainen tuo opisto, joka vuodesta toiseen kerää innostuneita oppilaita, innostavia opettajia, asiakaspalveluhenkistä tukihenkilöstöä jne. vaikkei koko opistoa ole päättäjien ja tilalaitosten silmissä lainkaan. Opistotoiminta saa aina väistyä muiden tieltä olipa kyseessä koulun, kirjaston, taidetalon, päiväkodin tai minkä tahansa muun tilatarpeet, vaikka kävijämäärät osoittaisivat muuta. Mutta periksi ei anneta...
Hyvä Maija! Kyllä siitä on ääneen puhuttava, jotta asialle olisi toivetta saada tapahtumaan oikein kunnon muutosta. Kyllä näissä vapaissa koulukiinteistöissä olisi varmasti joku oikeinkin kelvollinen työväenopiston käyttöön. Aloitetta päättäjille väsäämään...
Lähetä kommentti