Hei, olen Kirsi ja tänään LOI-MAALTA KÄSIN -blogin vieraana! Olen parhaillaan Vesikoski-talon kudontapiirissä tunnelmia aistimassa ja täällä on kaikki kohdallaan - kahvinkeitin porisee kilpaa iloisten naisten pulputuksen seassa ja sieltä täältä kuuluu kangaspuiden kolinaa. Opettaja on kysytty henkilö, ja Maija singahtelee paikasta toiseen kuin sähköjänis. Taas näkee käytännössä mikä merkitys on työväenopiston harrastuspiirillä monelle ihmiselle; ahkeraan tekemiseen yhdistyy luannikas yhdessäolo.
Jahas, nyt tarvitaan taas open pettämätöntä värisilmää. Ihmettelin eräällä matonkuteiden leikkuu -kurssilla miten näppärästi käy ammattilaiselta kuteiden järjestely väriskaalan mukaan, ja lopputulos on aina onnistunut. Opettajan harjaantunut silmä on varsinkin aloittelijalle korvaamaton apu.
Kirjoittajavieras käy itse yhdessä käsityöpiirissä tällä erää eikä voi kehua suurisuuntaisilla saavutuksilla. Mutta - joskus tuloksia tärkeämpää onkin luovien hetkien hakeminen samanhenkisten ihmisten seurasta. Tämä meidän aikamme ei valitettavasti arvosta teoissa muuta kuin kovaa teknologiaa ja hyötyajattelua ja se näkyy mm. käsityöalan oppilaitosten alasajona. Yritetään pitää kiinni edes näistä kansalais- ja työväenopistoistamme. Kiitos ja aamen ja hyvää keväänjatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti