Vuoden tilinpäätös

Ajattelin ilokseni kerrankin katsoa taaksepäin. Tänä vuonna on tapahtunut niin monelaista, että on ihan hyvä pysähtyä ja tehdä tilinpäätös ja sen pohjalta uudelle vuodelle toimintasuunnitelma. En ole ihan varma kuuluuko nämä asiat oikeasti tehdä tässä järjestyksessä, mutta nyt tehdään.

Tammikuussa sain kutsun pitää näyttelyn Vaasassa, Käsityöntalo Loftetissa. Se oli hieno kokemus ja mieleen jäi ystävälliset ihmiset ja luminen kaupunki. Hauska oli myös todeta, että näyttelyni sai aikaan mm. kalligrafiakurssin Loftetissa.

Konsulinnan sali Loftetissa

Helmikuussa istuin taas Loimaan lukion liikuntasalissa seuraten Vanhojen Tansseja. Neitosten pukuloistoa voi vaan ihailla ja samalla olla onnellinen, että vaikka jälkikasvu saikin tanssia komeat kolme kertaa, miehillä tumma puku toimii aina! Loimaan Lehden nettisivuilla pääsee vieläkin fiilistelemään kevään tansseja. 

Vaasan näyttely poiki näyttelykutsun myös Alastaron kirjastoon. Sinne vein tekstiilejä ja kalligrafiaa. Kalligrafia on pikkuisen vieras asia vielä meilläpäin, mutta Forssan suunnassa innostus on huikea. Onhan siellä yksi maamme huippuopettajista, Vivian.

Kirjoitan petsillä, mutta joskus pitää kokeilla muutakin. Tässä alimmassa on kirjoitettu kahvilla!

Huhtikuussa olikin sitten työväenopiston kevätnäyttelyn vuoro. On aina ilo nähdä työkauden aikana syntyneitä töitä valmiina ja viimeisteltyinä. Olimme nyt ensimmäistä kertaa muualla kuin omassa opistotalossamme. Näyttely rakennettiin Heimolinnaan ja aikas moista opettelua se olikin. Iso sali, irtoseinäkkeet, kaikki rakentajat yhdessä. Erilaista ja opettavaista. Ensi vuonna toivottavasti ollaan opittu ja saadaan aikaan vieläkin parempaa. Yleisö tykkäsi ja ehkä nyt vaan on muutosten aika.

Kevätnäyttelyn jälkeen oli hyvä saada kuntoon myös tulevan kauden ohjelma. Rehtorimme oli jäämässä eläkkeelle ja saimme tehdä suunnitelmia hyvässä yhteishengesä. Opistotalon remontti oli haitannut opiskelua pitkin kautta ja nyt katsasteltiin erilaisia vaihtoehtoja kädentaitoryhmien kokoontumistiloiksi. Toukokuussa katsastimme Lapiduksen, joka sopivasti jäi tyhjileen kun käsityökeskus lähti Loimaalta.

Tilaongelmista kärsitään monissa opistoissa. Turun suomenkielisen työväenopiston opettajat ja opiskelijat kävivät vierailulla Vesikoskitalon kutomolla ja turkulaisten tunnelmat olivat apeat. Heiltä oli loppumassa kokonaan kudonta ja kangaspuut piti pakata jonnekin varstoon. UUH. Meillä sentään Matti jaksaa lämmitää kutomoa olkipaaleilla ja pitää meitä kuin kukkia kämmenellään.

Kesäkuussa sain juhlia lakkiaisia. Voi miten jännittävää se olikaan, samassa lukiossa kuin itse 34 vuotta sitten! Onneksi sali oli uusi ja kaikki opettajani olivat päässeet jo aikoja sitten eläkkeelle. Toisaalta; riemuylioppilaat kellastunein yo-lakkiensa kanssa olivat virkistävää katseltavaa.

Yliväsynyt ja Onnellinen

Heinäkuussa oli paljon mietittävää. Omat tekemiset ja menemiset nollattiin hetkessä ja olo oli nolo. Onneksi osui loma-aikaan ja sain  Keiteleellä rauhassa miettiä tekosiani. Vähitellen oli otettava sukkula kauniisen käteen ja ryhdyttävä kutomaan, sillä Jokioisten Tapulimakasiinin näyttely lähestyi uhkaavasti....

Punainen matto Tapulimakasiinin penkillä

Elokuussa oli taas sotilasvalan aika Huovinrinteellä. Jotenkin sitä tykkää katsella semmoista järjestystä, värien harmoniaa, oortninkia, sano. Eikä kai se enää ole niin päätöntä pakkopullaa, kuin ennen. Mutta ryhtiä ja meinikiä se nuoriin miehiin ja naisiin saa. Toisille sopii toinen ja toisille toinen.

Järjestys

Syyskuussa alkoi opettaminen, opiskelu ja oppiminen. Satakunnan ammattikorkeakoulu tarjoaa minulle vapaa-ajan täytettä muutamaksi vuodeksi. Kuvataiteilijan AMK opinnot alkoivat ja innosta puhkuen (ja joskus aikas väsyneenäkin) ajelen sinne ja takaisin. Ystävät ovatkin jo muodostaneet lentävän lauseen siitä, miten "Maija se niin tykkää ajamisesta". Juu. Niin se on ja bensakin on halpaa...

Värikurssin tuotoksia

Lokakuussa värikurssilla ihmettelimme värien syntyä, Itten teorioita, teimme hiilipiirroksia ja etsimme omaa väriä! Kyllä opiskelijan elämä on ihmeellistä. Ja siihen kuuluu olennaisesti myös pitsat, muusit ja taidehistoria. Kotitehtäviä tulee kauhiasti, mutta omapahan on valintani.

Ja sitten marraskuussa minusta tuli mamma! Kerrankin semmoinen titteli, jonka eteen ei ole tarvinnut tehdä juuri mitään, eikä kukaan voi sitä pois viedä! Tässä sitä on loppuvuosi opeteltu olemaan. Ristiäisetkin on jo ollut ja kasteliinaksi tyttönen sai ikivanhan valkokirjontaliinan, mikä lie ollut- tarjotinliina tai jotain. Paksua pellavaa ja taidokkaasti kirjottu. Nyt siihen lisätään reunaan vauvan nimi ja syntymäpäivä. 

Nelisnurkkaisessa liinassa on muuten neljä reunaa :-)

Joulukuussa hiljeni opiston kurssit ja jäi pikkuisen aikaa joululahjojen tekemiseen. Innostuin Mollie makes- lehden pöllökintaista niin paljon, että sukulaisnaiset lahjottiin kaikki. Ensimmäinen lahjan saaja, nuori äiti-ihminen, totesi, että nämähän ovat mainiot älypuhelimen käyttäjälle! Jaa. Ei voi tietää, jos ei ole älyä, siis sitä älypuhelinta... Mutta eivät yhtään pöllömmät meille muillekaan.

Ja nyt eilen. Juuri kun pakkaset ovat menneet poskelleen, innostuin päähineistä. Hienon hieno baskerinmalli löytyi nettilatauksella ja heti piti ryhtyä toimeen. Valkoinen on tehty Silo- langasta ja viininpunainen Isoveli- langasta. Novitan Isoveljestä tein myös pöllökynsikkäät.

Mutta nyt on vuosi kahlattu ja tilinpäätöksestä selviää, että kaikki selviää. Lämmin kiitos kaikille, jotka erityissti tänä vuonna ovat kuunnelleet ja jaksaneet kuunnella. Uusi vuosi on ovella ja uusia tuulia tulossa. Muutokset tuovat vähitellen mukanaan rohkeutta. Ja nyt on aika virittäytyä televisioruudun eteen ja katsoa (kuten aina vuoden viimeisenä päivänä) Illallinen yhdelle. 

Paljon voi muuttaa elämässään, mutta tätä traditiota ei.

ONNEA VUODELLE 2013