Suu söis ja vatta vetäs, vaan ku ei kestä nuo hennot sääret.
Se on nyt alkanut. Joulusyömiset nimittäin. Eilen pääsin jouluruokailemaan koululla vanhojen opettajieni kanssa. Joka vuotinen jouluruokailu nykyisen henkilökunnan ja eläkeläisten kanssa on varsin elähdyttävä tapahtuma. Vaikka eräs opettaja saateltiinkin eläkäkkeelle leppoisan juhlavasti, voi vain ihailla näiden eläkeläisten iloa ja reippautta.
Sidosopin opettajani on muutaman vuoden yli 80 ja silti autoilee pääkaupunkiseudulta entiseen työpaikkaansa tuttuja tapaamaan. Tilaisuutta hieman synkentää se totuus, että koulu täytyy tyhjentää ja muutto toisiin tiloihin on totta!
Olen ollut siellä muutamana päivänä muuttoapuna. Muuttomiehet ja -autot kuljettavat tavaroita sinne ja tänne, edestakaisin, aamusta iltaan.
Parempi kun en sano/kirjoita tästä sen enempää.
Suu säkkiä myöten ja turha katsoa lahjahevosen suuhun.
Ärrän kierrän orren ympäri ja kaneliässän pistän taskuuni.
Ärräpäitä vältellen jatkamme sihisten ja suhisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti