Kaunis pääsiäinen

Norjannukkamattoja

Mitenkäs tässä nyt näin kävi? Näyttelyn jälkeinen väsymys helpotti, mutta minne katosivat ne neljä arkipäivää ennen pääsiäistä? Kevät yllätti iloisesti ja pakkasin kapsäkkini ja matkasin kohti Pohjois-Savoa. Otin varmuuden vuoksi pipon ja hanskat mukaan- ja varsikengät. Etten sitten sukkiani kastelisi keväthangella mökkipihalla. Vaan kuinkas kävi. Ihan samanmoinen kevät oli sielläkin. Haravan varressa ei pipoa kaivannut, hiki tuli ihan ilmankin.

Kaunista kirjontaa, lumpeenkukkia kulmissa

Isoäidinneliöitä peitossa ja liivissä, lapsen leikkipeitto kilpikonnan kuvan kanssa

Muutama kuva vielä näyttelystämme. Ehkä niitä pitkin kesääkin ilmestyy blogiin. Innostukseksi kaikille meille. Juuri nythän on se aika, kun kesällä ehtii tehdä kaikenlaista...Suunnitelmat ovat tärkeitä, mutta pitäisi muistaa, ettei ihan ähkyyn pukkaa tekemisiä. Pitää nauttia valosta ja lämmöstä, kun se nyt vihdoista viimein on täällä!
Omaa ähkyäni yritin hillitä, mutta kun aurinko houkutteli pihakeinuun ja matonkuteiden leikkuuseen. Ihan vaan vähän. Onhan noita keriä ihan liikaakin varasto täynnä, mutta kun se on niin mukavaa ja rentouttavaa. Ja ajatuksissa on jo melkein kutonut keittiöön uudet matot - no vessan maton nyt ainaskin!

Entisöidyn nojatuolin päälle pääsi ruskea nalle ja värjätty-virkattu pallohuivi

Houkutuksia riittää kaikille keväälläkin. Kevätkutojat kokoontuvat Vesikoskitalolla tiistaisin ja torstaisin ja Alastaron Lasipalatsissa maanantaisin ja keskiviikkoisin. Kursseillle mahtuu vielä, jos lähdet käymään paikanpäälle iltaisin klo 18-20.30 voi ilmoittautua mukaan. Tiina opastaa ja ohjaa kudonnan saloihin ja innostaa niin, että vaarassa on että syksyllä täytyy jatkaa harrastusta!
Itselleni tuli pieni kutsu käsi- ja taidealan oppilaitokseen Loimaalla, joten virkistyksekseni voin katsoa tätä alaa nyt vähän toisesta näkövinkkelistä. Oikein on mukavaa ja yllätys yllätys; näyttelyä pukkaa sieltäkin kautta. Mutta siitä sitten tuonnempana.
Aurinkoista kevättä.