Näyttelyn jälkeen

Sininen nurkkaus

Näyttelymme on onnellisesti ohi ja vierailijoita kävi paljon. Kiitos kaikille, jotka lainasivat työkauden aikana tekemiään töitä näyttelyyn. Tänä vuonna teimme suuntaa antavan laskelman näyttelytavaroista. Taulut, keramiikat, piirrokset, posliinit, lasit, tekstiilit ym laskettiin ja komeaksi loppusummaksi saimme 1200 esinettä. Voitte vaan arvata, että esillelaittaminenkin vei aikansa. Onneksi saimme rakentaa näyttelyn omaan taloomme ja maanantaista torstaihin saakka. Loppujen lopuksi urakka oli kuitenkin valmis ennätysajassa, sillä jokainen tavara oli löytänyt paikkansa jo klo 18 torstaina!

Vaaleanpunaista herkistelyä

En laskenut kuinka monta nallea näyttelyssämme oli, mutta jokainen löysi turkinvärinsä mukaisen paikan. Jaanan Taika-nalle ja Kristiinan vaaleanpunainen tyttönalle istuivat tyyriinä koko näyttelyn ajan Heleenan tilkkupeitolla.

Steinernuket luokkakuvassa

Taidokas kirjontatyö kotitalosta ja kodikas raitaliina

Tänä vuonna teimme näyttelystä hieman erilaisen. Halusimme yhdistellä erilaisia töitä enemmän ja etsimme värikokonaisuuksia. Tässäkin kuvassa on tuotteita kirjansidontakurssilta, kudontaryhmästä, kirjontakurssilta ja risutöitä. Uskomatonta, miten monen eri huushollin töitä pitää saada sopimaan yhteen ja silti näyttämään hyvältä. Palautteesta päätellen onnistuimme aikas hyvin.

Housuista voi tulla kassi

Kierrätys-sana on vähän pannassa tässä blogissa, mutta onnistuneita uudistuksia ja ideoita näyttelyssä näki paljon. Tämän kassin idea on lähtenyt housuista ja onnistuneesti on kaikki taskut ja niitit käytetty hyväksi. Ja taustalla farkuista kudottu räsymatto.

Virallinen näyttelyvalvojamme

Nallekurssin tuotoksia on tämäkin otus. Ihana koira, jonka häntään, takajalkoihin, päähän ja korviin tulivat nivelet! Ja kaikki liikutettavia. Koiran emännällä on kotona samanlainen ihan elävä "Cocceri". Tämä haukku istui kauniisti koko näyttelyn ajan betonisen pöytälevyn päällä.

Violettinurkkaus

Violettinurkkauksen paitamekko oli ennen vanha lakana, joka ensin värjättiin ja sitten ommeltiin. Näyttelyn ajaksi se sain olalleen Ailan hartiahuivin. Se on se merkillin sidos, jonka plokkasin ameriikan nettisivuilta. Pyysalon sidosoppiin en ole vielä rakennetta verrannut, mutta pitkällisen pähkäilyn tuloksena tuli sitten upeita huiveja. Materiaalina on villaa, merinovillaa- untuvanohutta... Taustalla toisen Ailan villa-videonauhamatto.