Laiturilta pudonnut

Olo on kuin laiturilta pudonneella. On se eri asia, jos hyppää laiturilta uimaan, kuin että putoaa... Osui keskiviikkona kohdalleni semmoinen "ei niin hyvä" -päivä. Päivä, jolla on melkoiset seuraamukset työelämässäni.  Tosin tämän kesäloman jälkeen työt alkavat vasta syyskuussa, joten laskettakoon se niihin vähäisiin ilonpilkkuiin, joita nyt taivaalla näen.

Ääh. Eipäs nyt synkistellä. Suomen kesä on kauneimmillaan ja vietän sitä ihan keskellä Suomea, Keiteleellä. Valtaisa määrä ystäviä toivotteli hyvää juhannusta ja siitä voin olla liikuttuneen onnellinen. Lisäksi mökkinaapurillamme on ollut aivan uskomattoman hyvä kalaonni, josta olemme vain voineet nauttia, koska kalafileet on toimitettu meille niin tuoreena kuin se ollenkaan on mahdollista!

Aurinkoinen sää on suosinut lomalaisia ja aurinko heittää hienoja varjoja rappusille, melkein kalligrafiaa...

Jotta ajatuksiin tulisi jotain mukavaakin, olen virkkaillut terassilla afrikankukkia matonkuteista. Yksinään näistä saa hienoja pannunalusia ja yhteen ommeltuina pikkuisia mattoja. Idean sain jo viime vuonna Jokiläänin näyttelyssä. Leena oli sommitellut niin ihanan sinisen maton, ettei ajatus antanut rauhaa ennekuin pääsin sen itsekin toteuttamaan. Terveisiä Forssaan! Käsillätekeminen on parasta terapiaa, silloin kuin  potuttaa, eikä uudet perunatkaan auta, vaikka kuinka hyviltä maistuvatkin- siis perunat.

Vaikka juhannuksesta pessimistit kääntävät jo ajatukset syksyyn, ajattelin nautiskella sen minkä jaksan. Siellä täällä ja tien päällä. Mukavaa ajattelemista ja puuhaa tuo näyttelyjärjestelyt Jokioisten Tapulimakasiinille heinä-elokuussa. Siitä tarkemmin tällä viikolla.

Aurinkoa ja ajatuksia.