Siitä on nyt melko tasan kaksi vuotta, kun kirjoittelin blogiin "laiturilta pudonnen" tunnelmia. Käsittämätöntä, että mökillämme ei ole vieläkään kunnon laituria, eikä minulla seesteinen olo. Voin vähän sympatiseerata lomautuksen saaneita, työttömäksi jääneitä, ilman opiskelupaikkaa jääneitä ja muita kesämasennukseen taipuvia. Minultahan ei mennyt työpaikka, sellaistahan ei ole vielä ollutkaan, eikä ammattitaitoakaan viety, mutta jotain jäi kaivelemaan. Ja se iskee näin keskellä kesää, kestää pari päivää ja sitten taas on mentävä ja etsittävä tekemistä.
Onneksi sade hellittää jo, ja pilven takaa kurkistaa aurinko. Perjantaina aion ilostuttaa itseäni
Kertunmäen kesäteatterin Puhelinluettelo- esityksellä. Lehdestä luin, että yksi roolihenkilöistä on nimeltään Jussi Päivänsäde, joten eiköhän tämä olotila siitä sitten kohene.
Ja täytyykin kovasti, sillä
Alastaron Vehnämyllyllä avataan elokuussa näyttely, jonne tarvitaan uusia teoksia.... Tekstiiliä, paperia, kirjoja, puuta ja varmaan jotain muuta. Töitä riittää, joten napinat pois ja hommiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti