Yksilöllistä ja korkeatasoista ovat ne kaksi sanaa, jotka ensi sijaisesti tulevat mieleen Eva Anttilan kuvakudostaidetta ajatellessa. Hänen töittensä mielikuvitus- ja vivahdusrikkaus puolestaan kertovat lahjakkaasta, mutta samalla myös äärettömän kriitillisestä taiteilijasta, joka miettii, punnitsee ja harkitsee, ja jonka töissä yksikään värivivahdus ei ole sattumanvarainen. Jokainoa väri- ja materiaalivaikutus on huolellisesti laskettu.
Omin Käsin -lehden kansi kertoo kuvin sen, mitä tekstikin. Huikeaa.
Pitäsi varmaan ryhtyä joululeipomiseen. Kaikki aikakauslehdet ja naistenlehdetkin ovat pullollaan joulutekemistä, -sisustusta, -askartelua, -leipomista ja -tarinaa. Aikamoisen tarinan saisi siitäkin kun kurkistaisi työhuoneeseeni juuri nyt: joulukortit on valmiina ja sotku on jäänyt lattialle. Paperisilppua kuitenkin vain, ehtiihän tuon vielä hyvin siivota...Ja leipomusten vuoro on vasta viikon päästä. Ovat sitten tuoreita jouluna.
Tässä vielä ohjeet koneella kiinnitettäviin ripustimiin. Tämäntapaisia ohjeita riittää kyllä, kapioihin kun on tarvinnut varautua 50-luvullakin. Nyt taidetaan vaan kerätä iittalaa, pentikkiä ja marimekkoa.
Otsikoita samasta lehdestä:
Itse suunnitellen tarkoituksenmukaista ja kaunista
Bulgarialaista ja itäsakasalaista
Vanhoja taitoja tarvitaan- neulotaan kinnasneulalla kintaat
Kaunista ja tyylikästä omissa kangaspuissa
Ei ristiä ripustimesta
Omin Käsin N:o 1 / 1957
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti