Tämän vuoden joulukalenterini nojaa vanhaan ja menneeseen. Omin käsin tehtyihin tuotteisiin ja ainakin suomalaisuuteen. Sen lisäksi, että kekseliäisyydellä on saatu aikaan niukkuudesta iloa ja hyötyä, on valmistettu myös kestävää ja säästävää. Kestävää kehitystä parhaimmillaan ovat vanhat perintöliinat ja -tekstiilit. Ja kankaankudonta. Kudottuihin kankaisiin uppoaa helposti työtunteja, mutta ne valmistetaankin kestämään aikaa enemmän kuin trendivaihtelut meitä nykyisin opettaa. Uuden vuoden kudonnaisia voisi suunnitella vaikka tämän kuvikaskahviliinan pohjalta.
Tänä kiireen aikakautena meidän on tarkoin punnittava, minkälaiseen käsityöhön kannattaa uhrata vähä aika. Vuodeliinoja suunnitellessamme meidän täytyy valita sellaiset koristelutavat, että ne kestävät yhtä kauan kuin itse kangaskin. Ennen sotia meikäläinen pitsitehdas valmisti pitsejä, jotka kestivät jokapäiväsistä kulutusta vähintäin 10 vuotta, mutta taso on nykyisin huomattavasti laskenut...- jos käytämme pitsiä, käyttäkäämme lujaa pitsiä. Kokeneet emännät tietävät, että tiiviit virkatut pitsit kestävät parhaiten.
Kaikki on niin suhteellsita. Ajasta ja aikakaudesta huolimatta, käsitöillä on suuri merkitys myös mielialaan. Jokainen saapi miettiä turhuutta ja merkityksellisyyttä omalla kohdallaan ja nauttia käsitöiden tuomasta mielihyvästä. Jouluna myös.
Otsikoita samasta lehdestä:
Säilytä sänkyseinäsi siistinä
Tämä on Suomesta- Omin Käsin -lehden matkamuistoesinekilpailu
Vanha hyvä pellavamme on ikuisesti uutta ja kaunista
Pyyheliinoja tarvitsemme aina
Kehystän itse tauluni
Pariisitar osaa käyttää neulaansa
Ompelenpa itsellenui käsineet kevääksi
Säästäväisiä ideoita lehti täynnä ja Elsa Turakainen mainosti Auro-tuotteen käsivoidetta nimikirjoituksen kanssa. Ahkerille käsille Auro-käsivoidetta. Suomisen Ollin äidillä oli varmaan omat murheensa.
Omin Käsin N:o 1/ 1951
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti