Minusta tämmöisiä mainoslauseita tarvittaisiin nykyisin enemmän. Minä niin tykkäisin sääsätää voimiani ja samalla voisin tuntea olevani tehokas ja mm. kiillottaa lattiat. Vaikka joulu on jo ovalla, en ole tikkua ristiin laittanut, jotta joulusiivous voisi alkaa. Raivaus olisi se ensimmäinen termi, joka mieleeni tulee. Välineistä ja aineista siivous ei ole koskaan ollut kiinni. Työhön tarttuminen on vaan niin kauhian vaikiaa.
Tänään olin koululla ja nautin ensimmäisen jouluaterian tänä vuonna. Oli ihana nähdä reippaita eläkeläisiä ja jutustella heidän kanssaan rosollin ja lanttulooran maistuessa vielä santsikierroksellakin. Sidosopin opettajani Sirkka oli yhtä reipas kuin ennenkin. En olisi voinut saada parempia eväitä sidosoppiin kuin mitä häneltä sain! Edelleen niistä muistiinpanoista on iloa ja hyötyä, eikä vieläkään ole painettu parempaa sidosoppia kuin Pyysalo aikanaan.
Otsikoita samasta lehdestä:
Kaksi tietä eteenpäin - mitä tukea laki antaa juomarin perheelle?
Miten saat eniten irti Vaimostasi
Tunnettuja naisia: Kauppaneuvos Olga Aikala
Äiti kysyy lääkäriltä: Kehittyykö vauvani normaalisesti?
Ostin kanan- mutta en tehnytkään siitä kanapaistia
Pieni lainaus vielä:
Linnankoski on "Pakolaisissa" sanonut klassiset sanansa suruista, joita on upotettu Suomen peltoihin. Voisi myös kysyä, kuinka paljon tuskaa, kyyneliä, levottomuutta, huolta ja jännitystä on pujoteltu Suomen kutimien silmukoihin. Mutta on niihin pujoteltu myös iloa ja haavetta, hyviä toivotuksia, lämpimiä ajatuksia, rakkautta. Jokainen luotu kudonnainen voisi kertoa oman tarinanasa. Ja jokainen valmistunut kappale, esiäitien ajoilta saakka, on tuottanut tekijälleen pienen pisaran aitoa luomisen iloa, ollut ehkä myös hänen hermojännityksensä purkautumistienä.
Hermojännitteetöntä keskiviikkoehtoota kaikille
Kotiliesi N:o 20. Lokakuu II/ 1951
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti