Tänään olen pitänyt matalaa profiilia. Siitä pitivät huolen veljekset, jotka juhlivat ensi tammikuussa 6- ja 1- vuotissyntymäpäiviään. Lattiatasolla päivä kului Dubloja rakennellen ja välillä oli lentopalloharjoituksia ja maalivahtileikkejä.
Välineet ovat vanhoja, vähintään 30 vuotiaita. Mutta se, mikä kestää lasten leikit, kestää ihan mitä vaan! Rakastan Lego Dubloja. Ne eivät ole liian pieniä, ne on suhteellisen helppoja koota ja siivota pois leikkien jälkeen. Ne ovat myös iloisen värisiä ja konepestäviä. Eivätkä juurikaan mene rikki. Vanhimmat dublomme ovat 70-luvun lopulta, jolloin hahmoilla oli vain iso pää ja iloisen värinen plokki alaosana. Nykyisin Dublohahmoilla on liikkuvat jalat ja kädet. Kädellisten kehitys jatkuu...
Jos voisin valita, ostaisin vain Dublo-leluja. Olenkin ilmoittanut pojilleni (niille aikuisille siis), että Dubloja ei saa hävitää ennen minua. Haluan ne mukaani, jos laitoselämä joskus kutsuu. Miten virkistävää olisikaan rakennella kirkkaan värisiä torneja, junarataa ja järjestellä hahmoja riviin, värin, sukupuolen, koon ja taipuisuuden perusteella. Loukkaamatta ketään ja huolimalla myös viereisen pöydän mammat mukaan leikkeihin.
Mammat ovat rautaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti