Lauantaiehtoo. Sauna ja illan dekkarit. Sukankudin ja kahvikuppi vuorotellen käsissä. Kerään voimia huomiseen, josko aloittaisi pienen siivouksen. Viime vuonna joulusiivous jäi pahasti kesken. Nyt voisi jatkaa. Onni on tämä pimeys. Ei haittaa vaikka kaikkia pölyjä ei viitsi pyyhkäistä. Tunnelmavalot oikeisiin kohtiin ja hei! Joulu on valmis. Tai siis minä olen valmiina jouluun. Paketoin jo muutaman paketin iltapäivällä. Ja jos ehtii valmistua, vielä muutama pehmoinen paketti kääräistään.
Joulukuusta ei hankita. Saavat kasvaa omasta puolestani metsässä. Kauan sitten, kun pojat olivat vielä pieniä, kotiin kannettu kuusi tuoksui niin paljon, että parin tunnin kuluttua sisäänkannosta se nostettiin terassille. Siihen loppui meillä kuusijuhlat.
Vanhassa joulukortissa on ihan urbaani meininki. Kuusta ollaan ostamassa koko perheen voimin, jostain torilta ehkä. Ei mitään kuusimetsänostalgiaa. Kuusikauppiailla on lyhyt sesonki. Tuotteen valmistaminen = kasvattaminen sen sijaan ei ole äkkinäisen hommaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti