Kun päivämäärässä on kaksi kakkosta, merkitsee se tuplaa. Ja Tupla patukka on vielä vallan käsittelemättä tässä kalenterissa. Vuodesta 1960 suklaamarkkinoilla jyllännyt Tupla ei ollut kouluaikoina ollenkaan minun mieleen. Muistan kyllä, että siskoni mm. tykkäsi tästä kovasti. Itse tykkäsin enemmän Fazerinasta. Vuosien mittaan patukka on pitänyt pintansa ja kääreensä melko samanlaisena. Maku ja ulkonäkö myös. Nykyisin Tupla toimii matkaseurana ja tuntuu, että siinä on sen verran energiaa, että väsymys kaikkoaa. Mieleen ovat jääneet myös ne telkkarissa pyörineet mainokset, joissa lännensankarit iskivät hampaansa patukkaan. Olivatko ne niitä miehiä, jotka "kulkevat omia teitään" vai oliko se Camel Boots- mainos, jota muistelen?
Kun suklaatehtailijat löytävät kansan suosikin, siitä tehdään jos jonkin näköisiä muunnelmia. Tupla-tuoteperheeseen kuuluu ainakin Tupla Maxi, Tupla King Size, Tupla Dark ja ties mitä. Sitten on Fanipala Tuplasuklaa...
Mihin tämä maailma on menossa, kun Leafin suklaa on Cloettan suklaa, markkinoija on Cloetta Suomi, Turussa, mutta suklaa valmistetaan Espanjassa.
Hienot maut suomalaiset ovat aikanaan tulleet Suomeen jostain (esim. Wiener nougat...) ja sitten me teemme niistä "kansallisia" ja sitten viemme ne takaisin Eurooppaan. Hui.
Tuplassa on niin reilusti makua, että patukan sietää viipaloida pikku herkkupaloiksi ja nauttia napostellen. Näin aion siis tehdä tänään, kinkkua paistaessani. Tuplaviipaleet tuskin riittävät sinne asti, kun mittari näyttää 75 astetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti