Tämä suklaanappiannos piti minua hereillä tänään ajaessani Kankaanpään koulusta kotiin. Ihan kauhia uni iski Jaaran kylän kohdilla ja hädin tuskin jaksoin Huittisiin. Pakko oli käydä hakemassa piristeitä Härkäpakarista. Mehua ja suklaata, sillä sitten jaksoi viimeiset 50 kilometriä. Mukava pakkaskeli oli ajella, ei tullut taivaalta mitään, mutta ehtihän se pimeys jo laskeutua ennen kotiin saapumista.Tämän vuoden koulumatkat on nyt tehty ja kotiläksyjä jäi ihan riittävästi.
Suklaanappikäärö on toisaalta ihan mukava matkaseura. Pystyy hyvin seuraamaan, milloin napit alkavat loppua. Voi säännöstellä vaikka niin, että ottaa napin huuleen vain 30 kilometrin välein tai aina kun näkyy hirvivaroitusmerkki tai jokaisen radiosta kuuluvan joululaulun alkaessa tai... Ja sitten voisi säännöstellä niin, että seuraava patukka ostetaan vasta huomenna.
Ikävintä näissä kääröissä on se, ettei niitä saa nätisti auki, ei ainakaan ajaessa. Maraboun Mint choco on loistavaa matkaseuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti