Tänään olen hakenut loput tontut ja enkelit yläkaapista. Asettelin jouluvaloja sisälle ja ulos. Venyttelin ruokapöydän koko pituuteen ja ihmettelin, mistä löytyy sopiva pöytäliina. Pyyhin pikkuisen pölyjä ja leivoin taatelikakun. Kävin vielä kaupassakin ja ostin vessapaperia. Ja pyykkipulveria. On aika kurjaa, jos nuo ainesosat loppuvat joulunpyhinä tai välipäivinä. Parasta oli ennakoida ja otin maxipakkaukset kumpaakin.
Kirja-asiaan; on runoilijoita ja ruonoilijoita, ja sitten on Juice. Loistava sanankääntäjä ja tunteiden tulkki. Olisiko verrattavissa Saukkiin, jonka tuotantoa myös kuulemme mitä uskomattomimmissa yhteyksissä. Sauvo Puhtila ei enää tätä joulua nähnyt ja Juicen maallinen taival päättyi jo muutama vuosi sitten. Sanat elävät ja kiitollisuudella muistamme heitä ja heidän lyriikkaansa.
Pieni ote:
Äeti ihmettelee komekymppistä naista,
joka ei osaa piirakkaa rypyttää
kun kysyn osaako se itse tehdä pizzaa, se sanoo
ettei tykkää pizzasta.
Juice Leskinen, Äeti - runoja, luonnos muistelmiksi. Bluesway/Kirjayhtymä 1994.
ISBN 951-26-3926-2
Juicen äiti-runot jaksaa ihmetyttää. Ne ovat aitoja kohtaamisia, yllättäviä väittelyitä ja herkkiä kannanottoja rakkaalle ihmiselle. Rajusti ja niin kauniisti kirjoitettuja.
Nyt kun tontut ovat jo paikoillaan ja tuikut sytytetty, voisi rentouttavaan iltaan sopia seuraava laulu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti