1. joulukuuta 2014

Joulukalenterin luukku no 1


Tämän vuoden joulukalenterin teemana on kirjat. Ei suinkaan sen vuoksi, että olisin innokas lukija. Päinvastoin! Sinuhe ja Exodus ovat jääneet alkumetreille ja Päätaloa en ole edes yrittänyt taltuttaa. Kerran yritin tavoitteellisesti tukeutua Kaari Utrion tuotantoon, mutta aika pian alkoi ahdistamaan... Kirjan pitää olla kevyttä, sisältä ja ulkoa. Mieluusti pehmeäkantinen dekkari. Ja niissäkin tyydyn vain ja ainoastaan Agatha Christien kirjoittamiin teoksiin. Niitä luen aina uudestaan ja uudestaan. Tyhmää ja tylsää, mutta viihdyttävää.

Mutta sitten onkin se toinen laji kirjoja. Alan ammattikirjallisuus, joista tähän olen poiminut rakkaan sidosoppini vuodelta 1979. Tuolloin alkoi opiskeluni Loimaalla tekstiilien parissa ja sain opettajakseni sidosoppiguru Sirkka Yläsen. Silloin luettiin Helvi Pyysalon Kankaiden sidokset-kirjaa melkein ulkoa pänttäämällä, huomaa kirjan nykykunto! Kuvan ylimmäinen on siis tuolta kouluajalta ja tuo siistimpi löytyi Loimaan Rompetorilta muutama vuosi sitten! Ihana löytö, Pyysalon jälkeen kun ei kunnon sidosoppia ole julkaistukaan. Nyt kelpaa kantaa tuota siistimpää sidosoppia käsilaukussa seuraavatkin 35 vuotta. Koskaan ei voi tietää, milloin sitä tarvitaan.

Pieni ote :
Ensimmäinen polkunen on lähinnä kankaan kuvaa oleva, kangaspuissa vasemmalta laskien ensimmäinen ja tälle merkitään ensimmäisen kudelangan kohdalla poljentapiste. Samalla tavalla sitoutuvien kudelankojen kohdalla merkitään sama polkunen, mutta jokaisen eri tavalla sitoutuvan kudelangan kohdalla merkitään poljettavaksi uusi polkunen.

ISBN 951-1-02850-2
Helvi Pyysalo ja Kustannusosakeyhtiö Otava, 1977 (kahdeksas painos)

Huomiseksi luvassa uusi kirja.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Eka luukku aukastu...ei vaan luettu ;) Päivää myöhässä , mutta saanpahan "avata" tänään toisenkin.Agatha on aina suosikki. Sidontaoppi otetta lukiessa tuli samanlainen olo kuin Vivianin ohjeita kuunnellessa; Täh?! Mää en ymmärrä mitään :D

Maija kirjoitti...

Jee! Löysit sitte kin Loimaalle. Oli niin mukava nähdä, että melkein itku tuli. Lupaamme yllättää taas joskus. Ilmoittelen varmuuden vuoksi...