Tänään se alkaa. Neiti Marple saapuu kotisohvien iloksi. Ensimmäiset kirjani, joita olen itselleni ostanut, ovat Agatha Christien dekkareita. Kesälomilla kun päivän työt oli tehty, pääsi Orippäässä Raunin kirjakaupaan. Siellä oli semmoisessa pyörivässä telineessä pehmeäkantiset dekkarit. Niitä sitten käänneltiin ja pyöriteltiin ja luettiin takakansien lyhyet esittelyt. Valitsin Poirot-dekkarit miltei poikkeuksetta. Marplet olivat kirjastokamaa.
Tämän päivän dekkari on Lomahotellin murhat, joka ilmestyi kirjana 1965 (WSOY). Alkuperäiseltä nimeltään A Caribbean Mystery.
Ensimmäinen dekkarini taisi olla Christien Vaarallinen talo, (Peril at End House, 1932). Oma painokseni on vuodelta 1973 ja juuri noilla main niitä ahkerasti luinkin. Tämäkin on Poirot- kirja ja tapahtumat sijoittuvat Cornwallin rannikolle. Murhia, perimyssotkuja, kadokissa olleita sukulaisia ja tyylikkäitä ihmisiä... Aina yhtä ennalta arvattavaa, mutta kuitenkin yllättävää.
Pieni ote:
"Kuten näet", sanoi Poirot, keskeyttäen äkkiä lukemisensa, "voi Mrs. Ricen suhteen tehdä kysymyksiä vaikka rajattomiin. Alusta loppuun saakka hän on minulle täydellinen arvoitus. Ja tämä pakottaa minun tekemään erään johtopäätöksen. Joko Mrs. Rice on syyllinen - tai hän tietää- tai ehkä sanomme paremmin: hän luulee tietävänsä - todellisen syyllisen. Mutta onko hän siinä oikeassa? Tietääkö hän tosiaankin, vai epäileekö hän jotakuta? Ja kunka on mahdollista saada hänet puhumaan tietonsa julki?"
Hän huoahti.
"No niin - jatketaanpa kysymysten sarjaa."
Agatha Christie, Vaarallinen talo. WSOY 1973, kahdeksas painos
ISBN 951-0-00096-5
Siis alkuillasta neiti Marplen seuraan. Ja tässä taas yksi käsityöläinen lisää Daltonin muorin ja Muumimamman joukkueeseen . Kutimet esiin ja nauttimaan, siskot!
http://www.agathachristie.com/christies-work/detectives/miss-marple/3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti