Tulin juuri pikkareista. Se oli ihan asiallinen opettajien pikkujoulu Jokioisilla. Tavattoman hauskan porukan kanssa viitsii itse valmistaa tortillatarjoilusta osansa (= sipulin silppuaminen) varsinkin kun se oli pakollista ja ryhmäyttävää( jossain määrin myös hämmästyttävää :-))
Asiallisen tästä illasta teki se, että Karita halusi lausua runon. Runon valintaan vaikuttivat monet seikat, tärkeimpänä oli kuitenkin se, että runo löytyi mukana olevasta kirjasta ja oli luettavissa ilman silmälaseja!
Kirja on Kantele ja löytyy siis ainakin Karitan kirjahyllystä. Illan teemaa mukaillen olen valinnut otteen.
Pieni ote:
Arvon mekin ansaitsemme
Suomenmaassa suuressa.
Ehk´ei riista riemuksemme
saavu miesten maatessa
laiho kasvaa kyntäjälle,
arvo työnsä täyttäjälle.
Opin teilla oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
täällä tehdään uusia;
vailistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.
Jaakko Juteini (1781- 1855)
Kantele Koulun runokirja- valikoima suomalista runoutta. Uusi laitos Werner Söderströmi Osakeyhtiö, Porvoo
Jos eilen vironkieli tuotti vaikeuksia, ei tämänkään runo enää ihan aukene vuonna 2014. Mutta arvon mekin ansaitsemme, joskus jopa palkkamme! Sitä paitsi kieli muutuu koko ajan. Tänäänkin opin, että pikkarit on pikkujoulut ja alkkarit on alkusolmut! Että semmoista valistusta tällä kertaa.
PS. Kiitos Sarille ja Tiinalle
2 kommenttia:
Tosiaan, mukavaa oli! Kiitos siitä kaikille pikkareihin osallistuneille. Taisit Maija-sisko olla väsynyt eilen? Päättelin niin lukiessani otsikkoa:)
No niipä olin. Tänään pääsin kotiutumaan jo ½8... Luukuttelu jatkuu silti.
Lähetä kommentti