Nyt alkaa tulla jo kiire ja valinnan vaikeus. Pari luukkua enää ja pitäisi valita niin monesta kirjasta! Tänään päädyin kauniiseen vanhaan kangaskantiseen punaruskeaan kirjaan. Omassa käytössä se ei ole suinkaan näin nuhjaantunut, olen ostanut sen kirppikseltä. Mutta se on niin kaunis. Se on mukavan kokoinen ja jotenkin inhimillinen. Kertoohan sen nimikin jo - Kalevala II selityksiä. Ja kauniit kruusaukset kannessa...Kalevalaa luettiin koulussa, oli pakko. Mutta mitä jäi mieleen, tuskin mitään. Historia eikä äidinkieli ollut lempiaineitani. En tosin muista mikä olisi ollut. Ehkä se piirustus. Mutta myöhemmin on ollut aikaa ja syytäkin paikkailla aikanaan vähemmälle jääneitä opintoja. Kalevalan kieli on yksi niistä ja tämä kirja avaa sen vallan mainiosti.
Pieni ote:
Yleisiä kielessämme ovat äänimukaiset tekosanat, jotka usein yhteydestänsä toisten sanain kanssa saavat parhaan selityksensä. Senlaisia esim. ovat: suihkii, piukkii, loruu, noruu, kamuaa, remuaa, nuhajaa, sohajaa, ratisee, vatisee, ärähtää, sorahtaa, sirettää, hyräytyy, viehkuroi, kääperöitsee, häiläyttää, nauskauttaa, tölläyttää, tuivertaa, haivertaa, karittelee, kahattelee, suhuttelee, siuottelee, luskuttelee, juhmuttelee, käärämöittelee j.n.e. Jonkun toisen tekosanan vieressä se osottavat tarkemmin sillä merkityn toimituksen erityistä ääntä tahi liikuntotapaa, esim. itkeä hyryttelee= itkee hiljasella äänellä, huutaa huikahuttaa= huutaa raikkaalla äänellä...
Kalevala II Selityksiä, Helsingissä, Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjapainossa 1895
Olisipa kielemme vieläkin yhtä vivahteikasta kuin tuohon aikaan. Sanaselitysten luettelossa sanalle käärämöitellä annetaan seuraavat selventävät verbit: kiekkuroida, kääperöitellä, käämäröitellä. Ettäs sen tiedätte! Siretellä taas tarkittaa samaa kuin särvellä, ryystellä. Nuhaella on sama kuin hiiviskellä, jahnustella tai nutustella.
Eli voidaan siis kaikki lopettaa käämäröintimme ja jahnustella kohti kevättä, sillä päivönenkin paistaa huomenissa jo kauemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti