Suuri Käsityökerho 1/1985
Tänään satoi illalla hiljaa ja kauniisti lumihiutaleita. Ilma viilenee ja saatetaan saada vielä pakkaskelejäkin. Mutta kovin on maa musta vielä. Lumiukkoja ei näy. Ruoho näkyy vihreänä vielä. Olisiko neulesuunnittelija ennakoinut tulevaa ilmastonmuutosta, kun on suunnitellut tähän neuleeseen lumiukon seisomaan mustaan maahan. Muutama valkoinen läiskä varpaiden alla ja totinen ilme kasvoillaan kertoo lumiukon olevan myös huolestunut. Vaikka taivaalta hiljaksiin tulee lunta, se ehtii sulamaan koskettaessaan maan pintaa. Hanget korkeat nietokset esiintyy vain lauluissa.
Meillä ikäihmisillä on muistoissa talvet, keväät, kesät ja syksyt. Sanotaan, että pian meillä Suomessakin on vain kolme vuodenaikaa. Ei ole talvea, eikä ole enää vanhanaikaista kesääkään. Siispä meillä on kevät ja syksy. Ja niitten välillä siirtymävaiheita. Tai brexitiä muistuttava vaihe, jossa ollaan ja ei olla. Erotaan ja pysytään yhdessä. Pitää ostaa kesäkengät ja -paita, vaikka koko ajan sataa ja saappaat olisivat järkevämmät. Hankitaan sukset ja luistimet, vaikka kävelysauvojen piikitkin ovat turhat mustalla asfaltilla.
Vaihtoehtoisesti, perinteitä kunnioittaen otetaan vastaan talvi villaneuleessa, kevät polvisukissa, kesä varvastossuissa ja syksy jouluvaloja ripustellen. Katsotaan kesällä kaikki James Bond- leffat ja jouluaattona Lumiukko. Mukavaa Lucianpäivän aattoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti