Aavikolla
Tämän kuvan otsikkona oli Aavikolla. Siitä tuli vähän samanlainen olo kuin "pihalla". Siis ennen muinoin sanottiin vissiin "ihan ulalla". Kuka muistaa ularadiolahetyksiä? Sanatkin ovat joskus muodissa ja sitten taas "so last season". Meillä ei ole enää lapsia kotona. Ei nuoria, teinejä eikä vanhojapoikia. Tarkoittaa sitä, että ei pysy enää selvillä vallalla olevista sanonnoista.
Pelottaa ihan, jos jossain yhteydessä päästää suustaan jonkun muinaisen sanonnan. Muutama vuosi sitten ilmestyi tärkeiden ihmisten puheisiin "lähtökohtaisesti". Tärkeät ihmiset puhuvat yleensä television välityksellä minulle. Tosin he eivät katso silmiin, vaan kameraan tai haastattelijaan. Silloin tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Arvostankin enemmän aitoja ihmisiä, jotka katsovat silmiin ja joiden kanssa voi heittää ihan millaista läppää tahansa.
Sitten tuli mukaan "iso kuva". Tässä blogissani käytän isoja kuvia, niistä näkee parhaiten yksityiskohdat. Isoja kuvia voisi käyttää enemmänkin jos on tilaa. Kotonakin voisi laittaa seinille isoja kuvia, tauluja tai ryijyjä. Näkisi enemmän -kuvia.
Mutta uusin löytämäni sana on "eskaloitua". Voi että se on ilostuttanut mieltäni kovasti. Miten hienosti voikaan ilmaista... jotain... mikä nyt niinkuin, olisiko se kärjistyä? tapahtua? Joka päivä tapahtuu eskaloitumista. Aamuherätys eskaloituu, kauppareissu eskaloituu ja siivoussuunnitelmatkin varmaan eskaloituvat vielä ennen joulua.
Muodikasta - trendikästä siis- sananvalintaa täytyy arvostaa. Ei sillä, että ihminen sen vuoksi muuttuisi tärkeämmäksi. Yleensä siinä käy juuri päinvastoin. Tilanne voi eskaloitua.
Lähtökohtaisesti isossa kuvassa tärkeys eskaloituu ennenkuin ollaan päästy maaliin.
(Kuvan neuleen tiedot lisään huomenna.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti