Torstai. Viikko oli lyhyt, huomenna juhlapäivä. Tuntuu ihan perjantailta,eikä kuitenkaan.
Ryhdyin hemmottelemaan itseäni ja lämmitin hernekeittoa. Helppo, nopea ja hyvin suomalainen. Ja sitten uuden neuleen kimppuun. Semmoista omaa tekemistä, ei pakosta tai kiireellä. Nautiskellen. Ja telkkari auki. Taustaäänenä, rauhoittavana. Saa tulla mitä tahansa. Uutiset, Aikuisen naisen joulukalenteri ja nyt Holmes NYC.
Vanhan kunnon Arthur Conan Doylen tarinat elävät vielä kakstuhattakaksymmentäluvulla. No, ainakin Sherlockin seikkailut. Jonny Lee Miller näyttäytyy Holmesissa modernina ja omituisena tutkijana. Sherlockin hahmo on aina ollut hiukan omituinen, vähän yliluonnollinen ja silti jokseenkin charmantti. Välillä jopa luotaantyöntävä, mutta houkutteleva.
Mielummin luen kirjaa tai katson Benedict Cumberbatchia. New York ei houkuta, vauhti ja korkeat talot eivät luo samaa lumoavaa ympäristöä kuin Englannin tai Skotlannin kartanot ja nummet.
Mutta hyvä se on, että Doylen tarinat jatkavat elämää uusille sukupolville. Ja heille, jotka uskovat, että iso kaupunki on hyvästä.
Minulle riittää vallan hyvin tv-sarja ja kupillinen Pauligin New Yorkia Loimaan Hirvikoskella. Äänikirjat olisi tosi hyvä valinta joulunpyhiksi. Neulepaitakin edistyisi kuunnellen. Pitänee poiketa kirjastossa. Tai hakea youtubesta jotain englantilaisempaa.
Jeremy Brett sopii niin hyvin osaansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti