Tänään oli harvinaisen helppo valinta. Itsenäisyyspäivä on hieno ja juhlallinen tapahtuma keskellä synkintä ja pimeintä talvea. Niin kuin juuri tänään, vettä on satanut koko päivä.
Kävin hautausmaalla sytyttämässä kynttilät. Tänä vuonna yksi lisää. Ikävä on isää, joka aina huolehti, että niillä tietyillä haudoilla on siistiä kesäisin ja kynttilät palaa juhlapyhinä. Opittu on ainakin se.
Kävin myös metsällä. Hain jäkälää ja sammalta sekä risuja. Huomenna alkaa näyttelyn rakentaminen ja kaunista isänmaata ajattelin laittaa koristeeksi näyttelytilaan. On sitten vierailijoilla katsomista.
Kohta alkaa Linnan juhlat ja ajattelin, että saisin salien koristelusta jotain vinkkejä. Taitaa kuitenkin olla hieman liian suuri ero tiloilla. Kuukantalon kolme kammaria ei loista kristalleissa eikä posliineissa. Spottivalot suunnataan seinille, tanssimaan ei pääse eikä ole pelkoa, että oma kuva näkyy seuraavana aamuna lööpeissä.
On siis varsin turvallista poiketa katsomaan näyttelyä vaikka sunnuntailenkillä.
Presidentti ja rouva Niinistö ovat tottuneita juhlijoita ja kutsujen järjestäjiä. Heillä on myös melko suuri joukko avustajia. Eipä tarvitse rouvan asetella sammalia ja jäkäliä pöydille ennen H-hetkeä. Eipä tarvitse miettiä onko vessapaperia riittävästi ja riittääkö kahvikupit.
Sen verran on eroa.
Mutta on minullakin apujoukkoja! Kyllä, ja näyttely on varmasti tip-top kunnossa sunnuntaina klo 14. Lämpimästi tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti