Leivoin sunnuntaina neljä limppua. Yksi onnistui ja oli oikein nätti. Veimme sen joulutervehdyksenä ystävillemme. Ne kolme muuta olivat littanoita, lättänöitä, repeileviä ja aika rumia. Yhteistä näille neljälle oli samat aineet, sama uuni ja lämpötila ja maku. En tiedä toteuttuko gaussin käyrä leivonnassa, mutta keskimäärin jakauma onnistuneiden leipomusten ja fiaskojen kesken noudattelee tuota teoriaa - ainakin meidän keittiössä. Mutta en anna sen masentaa. Yrittänyttä ei laiteta. Yleensä tulevat syödyiksi kuitenkin.
Vielä ehtii yrittää uudelleen, varsinkin kun löysin uuden reseptin. Tämä ohje on lähtöisin Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen kotitalousopettajan koulutuslinjan arkistoista Sturenkadulta.
Jos on noin vaikuttavan vakuuttava lähtökohta, ei voi kuin onnistua. Veikkaan, että onnistuminen voi kivuta jopa yli 25 prosentin. Mausteita on monia ja tässä limpussa myös pomeranssi. Omasta maustelaatikosta ei juuri nyt löydy eli vielä täytyy uskaltautua jouluruuhkaiseen kauppaan. Maskit naamalle ja pakkaseen heti aamulla.
Sturenkadun piimälimppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti