Positiivinen kurjuus

Tälle päivälle ei löytynyt kuvaa-

tai siis löytyi:

vuodelta 2004.

Suklaaähkyn jälkeinen olo

Luvattoman kauan taas viimeisestä kirjoittelusta. On ollut semmoinen vuodenalku, että heikompia hirvittää ja sohvavarikkoa on käytetty paljon. Vanttuita ja sukanvarsia on syntynyt ja samalla tietysti suuria ajatuksia. Alkavalla viikolla päästään taas Vesikoskitalon kutojien kanssa tosi toimiin. Sirkku suunnitteli verhoja ennen joulua ja koska en niitä äidin ikkunasta tohtinut jouluna repiä, otin vain valokuvan. Joskus aikaa sitten tein tämmöiset kuultokudokseen verrattavissa olevat pellavaverhot ja pujottelin pellavaslubilankaa rytmikkäästi reunoihin. Simppelit ja kauniit. Loimena ja kuteena rohdin 8 ½ valkaistu.

Kankaanpään taideopinnot jatkuvat tiiviisti. Tammikuun kolme ensimmäistä viikonloppua on opiskeltu Italicin aakkosia. Teräharjoituksia ja variaatioita, kyllä on valtava määrä kotitehtäviä, jos aikoo vauhdissa pysyä täytynee ulkoistaa kotihommat...Mutta kivaa on.

Tähän vuoteen kuuluu myös uusia työtehtäviä. Niistä ihan ykköstyö on tietysti "mammamaanantait". Silloin saan seurustella pikkuisen tytöntyllerön kanssa koko päivän. Olemme vasta alussa, mutta portaissa kulkeminen on ihan ykkösjuttu. Peruutellaan takapuoli edellä ja kontataan ylöspäin... näkisittepä vaan.

Opiston käsityöryhmät ovat myös alkaneet ja Virttaalla ollaan taas virkeitä. Eijan afrikkalaisten kukkien kasa oli kasvanut joululomalla komeaksi tönöksi. Näistä ommellaan vielä kaksi kaunista tuolinmattoa kevään aikana.

Pakkanen on viipynyt maisemissa jo kauan. Tammikuun ensimmäisen viikon syksyisen harmaa tunnelma on sitten kääntynyt toiseen ääripäähän. Parikymmnetä astetta joka aamu ja autostakin aukeaa enää kaksi ovea. Tämä sininen näkymä oli viime viikonlopulla Kankaanpäästä juuri ennen kouluun saapumista, siinä yhdeksän maissa.

Ja tänään on kevään ensimmäinen Keskeneräiset-ryhmän kokoontuminen Lapidushallin käsityöluokassa. Kevään tunnelmia kerrotaan puolin ja toisin ja sitten kokeillaan tätä tiskirätti/pölyliina/pöytätabletti/pikkuliinan neulomista. Mukava pikkutyö pakkaspäivään, ainaoikeaa tasona, maksimissaan 25 silmukkaa puikolla, joten onnistuu vaikka sukkapuikoilla neuloen. Mallit taitaa löytyä Martoilta, mutta omani veistelin valmiin neuleen pohjalta ja Ippa-tädin viestillä Heinolasta. Kuvan "kukkanen" on neulottu Novitan Nostalgia-langasta.

Iloista talvea ja nyt täytyy ryhdistäytyä ja kirjoitella taas useammin, aiheita kyllä löytyy.

Arki koitti ja Suomi voitti

Harmaa ja synkkä tammikuu jatkuu. Onneksi arki alkoi ja päiville tulee aikataulu, nimi ja tahti. Täytyy/saa pukeutua niin, että kehtaa ihmisissä kulkea ja reerata tukankin semmoiseen malliin, ettei koirat ja lapset kauhiasti peljästy.
Vuoden vaihteeseen osui iloisia tapahtumia jos kohta surullisiakin. Mutta arki ja työ asettaa päivälle aina semmoista "täytyytä", tekemistä, joka on pakko tehdä ja suorittaa. Silloin surussa ja murheessa rypeminenkin helpottaa.
Siispä kohti uusia seikkailuja ja värikkäitä vaiheita. niitä tulee vaikkei tilaisikaan. Asenne ratkaisee. Melkein aina. Suomen nuoret leijonat toivat iloa ja eloa monelle sohvaperunalle! Ja kohta alkaa ne isot kisat, Shotsissa! Itse olen jo hankkinut ulkoiluvarusteet mamma-maanantaita varten. Pelkkää riemua siis!
Tänään painiskelin 2½ -vuotiaan Oskarin kanssa ja ihmettelin 2½ -viikkoisen pikkupojan varpaita! Tuossa kuvassa on 21-vuotiaan kahvinjuojan kädet. Kyllä pojat ovat suloisia kaiken ikäisinä...
Suklaakalenteria on kuulemani mukaan seurattu Heinolassa saakka! Olen ihan otettu, kiitos. Seuraava tuotantokausi on jo mietinnässä, enää puuttuu aihe. Se saattaa liittyä... tekstiileihin. Ollaan kuulolla. Ja terveisiä Leilalle!

Mietteitä vuoden loppuun

Suklaa tekee onnelliseksi. Tämän kuvakollaasiin väkertelin suklaakalenterin aikoihin. Tumma, ruskea kuin suklaa. Pimeään aikaan voisi mielummin kai valita vaikka vaahtokarkkeja, ranskanpastilleja, nallekarkkeja, vihreitä kuulia ja muuta värikästä.

Luin tänään Turun Sanomista Suomen kansallisbaletin taiteellisen johtajan Kenneth Greven haastattelua:

"Misha (Mihail Baryshnikov) aina sanoi. että opettele oppimaan. Sinun pitää oppia eikä kopioida minua. Yritin kerätä helmiä, joita hän ja Rudolf (Nurejev) minulle heittivät. Mitään ei kuitenkaan saa, jos ei itse tee töitä sen eteen. Vain hyvin harvoin mannaa sataa taivaasta eteesi."

Makeaa vuodenvaihdetta suklaalla tai ilman.

Suklaakalenteri no 24

Kiitos kaikille Suklaakalenterin ystäville!

Oli mukava urakka syödä, leipoa ja maistella puolestanne suklaata.

Nyt on viimeisen luukun vuoro ja se oli ainoa, jonka sisällön tiesin jo joulukuun eka päivänä.

Fazerin sininen on omassa suklaamaailmassani se ainoa oikea suklaa. Se on niin perinteinen, niin suomalainen ja niin samettinen. Silläkin on nykyisin  monia eri muotoja, mutta ensimmäiset muistot taitavat olla niitä, kun mamma tuli Satakunnan Liikenteen linjurilla Orippäähän ja toi meille lapsukaisille siniset pahviset nyrkinkokoiset laatikot, joissa oli suklaanappeja!

Semmoisia pyöreitä, viivallisia, joissa jokaisessa luki keskellä nappia: Fazer...

Yksinkertaiset asiat ja muistot jatkuu vuodesta toiseen.

Rauhallista ja Hyvää Joulua !

Suklaakalenteri no 23

Aatonaaton suklaa on Mozartkugeln, Mozartin kuulat. Nämä valikoituvat mukaan pelkästään ulkonäkönsä vuoksi. Tässä vaiheessa jouluvalmisteluja ulkonäkö on kaikkein tärkeintä. Jos on jäänyt siivoamatta, voi aloittaa ns. tunkuvaiheen. Tämä loistava termi on kotoisin Kojonkulmalta. Siellä eräs ystäväni kertoi, että kun on vieraita tulossa ja siivous jäänyt hiukan viime tippaan, alkaa tunkuvaihe. Silloin tungetaan irtonaiset, irtolaiset ja irti olevat esineet ja artikkelit jonnekin piiloon. Näin saadaan kulissit kuntoon ja juhlamieltä hetkessä. Kaikki näyttää hyvältä. Ihan kuin Mozartin kuulatkin. Näyttävät tosi hyvältä, kauniissa rasiassa yksittäispakattuina. Ludvig tosin on aikas totinen tuossa kuvassa.

Ulkokultaisuudesta tai turhamaisuudesta ei kuitenkaan kannata kantaa syyllisyyttä. Varmasti jotain hyödyllisempää on tullut tehtyä, kuin siivoamista. Jokaiselle joulu tulee tavallaan, tänä jouluna jäi lahjat hankkimatta. Ensimmäisen kerran. Se tuntuu kurjalta, koska lahjojen antaminen on ihan mukavaa. Ajatukset harhailivat ties missä. Onkohan liiallisella suklaan syömisellä jotain tekemistä hajamielisyyden kanssa?
Kyllä varmaan. Niin sen täytyy olla, suklaan syytä.

Ja toisaalta, tässähän on vielä yö aikaa miettiä ja ratkaista monta lahjapulmaa.

Huomenna on viimeinen suklaaluukku. Arvaakos kukaan, mikä sieltä paljastuu? Tässä lista jo luukutetuista:
1. Joulusuklaa
2. Geisha
3. After Eight
4. Daim
5. Lemon & Ginger
6. Suomi-Mustikka
7. Tobleronen, valkoinen
8. Mint choco
9. m&m
10. Baci
11. Toffeetryffeli
12. Märtan suklaaviipaleet
13. Royal, punainen
14. Unelmatorttu
15. Irish Coffee
16. Suklaaruudut
17. Guylian
18. Scho-ka-kola
19. Mint krokant
20. Da-Capo
21. Wiener nougat
22. Tupla
23. Mozartkugeln
24. ?

Suklaakalenteri no 22

Kun päivämäärässä on kaksi kakkosta, merkitsee se tuplaa. Ja Tupla patukka on vielä vallan käsittelemättä tässä kalenterissa. Vuodesta 1960 suklaamarkkinoilla jyllännyt Tupla ei ollut kouluaikoina ollenkaan minun mieleen. Muistan kyllä, että siskoni mm. tykkäsi tästä kovasti. Itse tykkäsin enemmän Fazerinasta. Vuosien mittaan patukka on pitänyt pintansa ja kääreensä melko samanlaisena. Maku ja ulkonäkö myös. Nykyisin Tupla toimii matkaseurana ja tuntuu, että siinä on sen verran energiaa, että väsymys kaikkoaa. Mieleen ovat jääneet myös ne telkkarissa pyörineet mainokset, joissa lännensankarit iskivät hampaansa patukkaan. Olivatko ne niitä miehiä, jotka "kulkevat omia teitään" vai oliko se Camel Boots- mainos, jota muistelen?

Kun suklaatehtailijat löytävät kansan suosikin, siitä tehdään jos jonkin näköisiä muunnelmia. Tupla-tuoteperheeseen kuuluu ainakin Tupla Maxi, Tupla King Size, Tupla Dark ja ties mitä. Sitten on Fanipala Tuplasuklaa... 

Mihin tämä maailma on menossa, kun Leafin suklaa on Cloettan suklaa, markkinoija on Cloetta Suomi, Turussa, mutta suklaa valmistetaan Espanjassa.

Hienot maut suomalaiset ovat aikanaan tulleet Suomeen jostain (esim. Wiener nougat...) ja sitten me teemme niistä "kansallisia" ja sitten viemme ne takaisin Eurooppaan. Hui.

Tuplassa on niin reilusti makua, että patukan sietää viipaloida pikku herkkupaloiksi ja nauttia napostellen. Näin aion siis tehdä tänään, kinkkua paistaessani. Tuplaviipaleet tuskin riittävät sinne asti, kun mittari näyttää 75 astetta.